Unohdin koulukirjan kymmenenvuotiaana kotiin. Opettajani sanoi: ” Ei se mitään, hyvä kun muistit itse tulla paikalle”. Tästä muistosta on jo vuosikymmeniä aikaa, mutta muistan viisaan ja lämpimän opettajani sanat edelleen.

Positiivisen psykologian päällimmäisenä tavoitteena on ymmärtää niitä tekijöitä ja olosuhteita, jotka saavat ihmiset yksilöinä ja yhteisöinä kukoistamaan, sekä luoda polkuja näiden asioiden vahvistamiseksi. Kukoistamisella tarkoitetaan sellaista optimaalista tilaa, jossa emotionaalinen, sosiaalinen ja psykologinen hyvinvointimme ovat parhaalla mahdollisella tasolla sekä yksilöinä että yhteisöinä.

Kukoistamiseen ei päädytä pelkällä positiivisten asioiden äärellä olemisella, mutta haasteita ja kärsimystä voi lievittää edistämällä positiivisia tunteita kuten onnellisuus ja kiitollisuus. Elämässä harvoin mikään on joko tai vaan sekä että.

Positiivinen pedagogiikka

Positiivinen pedagogiikka tarkoittaa positiivisen psykologian soveltamista opetustoimintaan. Sitä on tutkittu ja käytetty perusopetuksessa, mutta ideologia sopii mihin tahansa oppimiseen vauvasta vaariin. Positiivisen pedagogiikan näkemyksen mukaisesti opiskelijat innostuvat ja viihtyvät oppilaitoksessa, jossa opiskelu on mielekästä ja kiinnostavaa ja opiskelu tapahtuu myönteisessä sekä lämpimässä ilmapiirissä.

Kaikkein eniten opiskelijoiden viihtymiseen vaikuttavat kuitenkin oppilaitoksen ihmissuhteet. Opiskelijat viihtyvät siellä, missä heillä on hyvä olla. Parhaiten voimmekin edistää opiskelijoiden myönteisiä oppimispolkuja varmistamalla, että he voivat opiskella turvallisessa ilmapiirissä, välittävien opettajien ja hyvien opiskelukavereiden keskellä. Positiivinen pedagogiikka on ennen kaikkea asenne ja suhtautumistapa.

Positiivinen pedagogiikka ei tapahdu oppimisen kustannuksella, vaan opettaja luo positiivisuuden kautta opiskelijoille työnteon kulttuuria. Monipuolisia ja kekseliäitä oppimistehtäviä, oppimisympäristöjä ja yhteisöllisiä työtapoja hyödyntäen opettaja voi järjestää oppimiselle puitteet, jotka saavat opiskelijat uppoutumaan työskentelyynsä ja ponnistelemaan tavoitteidensa saavuttamiseksi. (Leskisenoja 2017.)

Tämä vaatii myös sitä, että opettajan työhyvinvoinnista huolehditaan organisaatiossa. Positiivinen ilmapiiri opinnoissa ei ole pelkästään opettajan vastuulla, vaan ilmapiiriin vaikuttaa myös jokaisen opiskelijan tapa olla vuorovaikutuksessa.

Suhde vaikeisiin kokemuksiin

Ihmisen perustarvetta turvallisuudentunteeseen ei voi ohittaa missään ikävaiheessa. Yhteisöllisyyden ja sosiaalisuuden tarve on korostuneesti tullut esille nuorten aikuisten etäopintojen yhteydessä koronapandemian aikana, jolloin yksin opiskelu ja sosiaalinen eristäytyminen ovat vaikeuttaneet monen opiskelevan nuoren elämää ja opintojen etenemistä.

Monella opiskelijalla opinnot ovat myös edenneet hyvin ja nopeasti, koska he ovat kyenneet hyödyntämään etäopinnoissa itseohjautuvuutta samalla tuntien omat rajansa ja voimavaransa. Tällaiseen resilienssiin vaaditaan usein elämänkokemuksen myötä tullutta joustavuutta ajattelussa ja tekemisessä.

Henkilökohtainen kukoistaminen liittyy elämän varjojen hyväksymiseen ja valoista nauttimiseen. Kun ikäihmisiä on haastateltu, he eivät ole harmitelleet eletyssä elämässä niinkään sitä, mitä he ovat kokeneet, vaan enemmänkin sitä, mitä eivät uskaltaneet yrittää. Onnellisten ja elämäänsä tyytyväisten ikäihmisten tarinoissa vaikeat ajat ja elämänvaiheet mukautuvat kokonaistarinaan onnellisesta elämästä.

Niiskuneiti oli löytänyt ensimmäisen rohkean krookuksen nenännipukan. Se oli pistänyt esille lämpimästä maasta eteläisen ikkunan alla eikä ollut vielä edes vihreä.

– Pannaan lasi sen päälle Niiskuneiti sanoi. Siten se selviää kylmästä yöstä.

– Älä pane, sanoi Muumipeikko. Annan sen selvitä miten parhaiten taitaa. Minä luulen, että se selviää paremmin, jos sillä on vähän vaikeuksia.

-Tove Jansson, Takatalvi

Lähde:

Leskisenoja, Eliisa. 2017. Positiivisen pedagogiikan työkalupakki. Juva, Bookwell Digital.