Meillä kaikilla on kokemus palautteen antamisesta ja saamisesta. Palaute voi olla ohjaavaa, ohittavaa, korjaavaa, kannustavaa, kehuvaa tai jopa mitätöivää. Palautteen taustalla näkyy aina arvomme, jotka määrittävät miten suhtaudumme palautteeseen, miten sitä toteutamme ja miten palaute toimii.

Opiskelijoille annettua palautetta ohjaavat opintoihin liittyen tutkinnon tai koulutuksen tavoitteet, annetut ohjeet ja arviointi. Palaute voi olla esimerkiksi toteavaa, kirjallista, numeraalista, keskustelumuotoista. Opiskelijamme tarvitsevat palautetta, joka kannustaa, ohjaa, kehittää ja vahvistaa osaamista.

Palautteissa haluamme huomioida hänet osaavana yksilönä suhteessa omiin vahvuuksiinsa ja tavoitteisiinsa sekä osana toimivaa yhteisöä. Tämä edellyttää sitä, että opiskelija tuntee olevansa tärkeä toimijana ja, että tunnemme opiskelijaa riittävästi.

Palaute edellyttää luottamusta

Palautteen antaminen edellyttää tuntemisen lisäksi luottamusta. Luottamus ja myönteiset tunteet ovat läsnä silloin, kun tulemme esiin myönteisesti. Luottamus luo pohjan yhteenkuuluvuudelle. Se saa aikaan innostumista, yhteistä keskustelua, osaamista ja kehittämistavoitteita on mahdollista tarkastella aidosti. Vastaavasti epäluottamus tuo esille häpeän tunteita, ulkopuolisuutta ja huonommuutta.

Luottamus on turvallisuuden tunnetta, joka mahdollistaa aidon ja arvostavan palautteen vastaanottamisen. Palautteessa on aina herkkänä elementtinä opiskelijan itseluottamus ja tunteet. Opsaikelijan itseluottamus voi vaihdella tilanteen mukaan ja sitä tuetaan tuomalla hänen osaamistaan näkyväksi. Opiskelija tarvitsee itseluottamusta erityisesti silloin, kun tarkastellaan hänen toimintansa kehittämisen kohteita.

Opiskelijan oma havainto osaamisestaan on tärkeää. Yhtä tärkeitä toteamuksia ovat saadut palautteet: Sinä osaat, Tämä sujuu, Olet hyvä, jne. Osaamisen toteaminen on tärkeää, koska se vahvistaa itseluottamusta.

Sanoilla on tunnetusti merkitystä

Palaute, jossa osaamista tuodaan näkyville, on yleensä helppo toteuttaa. Kehittämiseen liittyvän palautteen antaminen onkin jo vaikeampaa. Silloin me opettajat mietimme monta kertaa kieli keskellä suuta, että miten nämä sanani nyt asettaisin. Haluammehan säilyttää luottamuksen ja opiskelijan itsetunnon emmekä halua, että hän loukkaantuu.

Kehittämiseen liittyvän palautteen esille tuomisen voikin tehdä kysymysten kautta: Mitä ajattelet, Mitä tavoitteita asetat, Miten toimisit seuraavan kerran, Mitä opit? Palautteessa on hyvä välttää mutta-sanaa, joka mitätöi sen mitä aiemmin on puhuttu. Sen voi korvata ja-sanalla tai toteamalla Sen lisäksi….

Miksi-kysymys lamauttaa ja luo epäluottamuksen tunnetta, joten sen sijaan voi käyttää kysymystä Minkä vuoksi, Miten perustelet tms. ilmaisua. Sanoilla on siis merkitystä.

Palautteen saaja on päähenkilö

Palautteen saaja on aina päähenkilö ja hänellä on päärooli yhteisessä palautteessa. Onkin hyvä tarkastella, millaisen sosiaalisen tilanteen rakennamme palautteessa. Luottamuksen ja sanojen merkityksen lisäksi on hyvä havaita elekieli, jota käytämme sekä kuuntelun taito. Välittyykö eleissämme arvostus ja luottamus opiskelijaa kohtaan? Osaammeko kuunnella silloin, kun on kuuntelemisen aika?

Parhaimmillaan palaute on yhdessä keskustelua, jossa yhdenvertaisina tuodaan ajatuksia näkyville molemmin puolin: opettaja opiskelijalle, opiskelija opettajalle. Yhteisessä keskustelussa peilataan toistemme ajatuksia aidosti luottamuksellisessa suhteessa ja perustellen. Palautteen on hyvä päättyä lopputulokseen, josta jää yhteinen ymmärrys ja hyvä tunne molemmille.

Kuva: www.shutterstock.com