Enemmän auttavia käsiä

Ensinnäkin, ammattikorkeakouluille olisi olemassa lakisääteinen oppilas- ja opiskeluhuoltolaki, kuten alemmilla kouluasteilla on. Se määrittäisi mitoituksen, miten monta työntekijää per opiskelijamäärä tarvittaisiin auttamaan opiskelijoita ja työyhteisöä. Käytännössä se olisi noin 1-2 työntekijää per 500-700 opiskelijaa. Eli ei kuten nyt: kaksi työntekijää yli 10 000 opiskelijaa kohden.

Opintopsykologit voisivat auttaa opiskelijoita opintoihin liittyvissä vaikeuksissa. He voisivat osallistua myös yhteisön erilaisiin hankkeisiin tuoden omaa ammatillista näkemystään mukaan. Psykiatriset sairaanhoitajat voisivat auttaa opiskelijoita elämäntilanteidensa haasteissa silloin, kun ongelmat eivät ole vielä niin pahoja, että tarvittaisiin YTHS.n terveydenhuollon palveluita.

Sosiaalialan koulutuksen omaavat auttajat voisivat olla mukana ulkomaalaisten opiskelijoiden moninaisiin ongelmiin liittyvissä asioissa. He auttaisivat opiskelijoita viisumiepäselvyyksissä, Kelan paperisodan kanssa ja sairaslomahakemuksissa. He olisivat tukena asumiseen liittyvissä ongelmissa: joskus opiskelija joutuu miettimään, mistä hankkia asunto tilanteessa, jossa hänellä on uhka joutua asunnottomaksi.

Seurakuntayhtymien korkeakoulupastorit jatkaisivat arvokasta työtään opiskelijoiden kanssa. Heidän palvelut ovat tällä haavaa ainoita, jotka ovat käytettävissä myös henkilökunnalle.

Yhteisöllisyyden ja moniammatillisen yhteistyön mahdollistuminen

Mikäli henkilökuntamitoitukset olisivat kuin Strömsössä, me kaikki ehtisimme olla enemmän mukana tilanteissa, joissa oppilaitoksen muu henkilökunta joutuu nykyisin pähkäilemään turhan yksin.

Voisimme kokoontua enemmän yhdessä opinto-ohjaajan ja opiskelijan kanssa miettimään, mistä kaikesta on kyse, kun opinnot eivät etene. Erityisopettajien kanssa moniammatillinen työ vahvistuisi. Voisimme olla mukana tilanteissa, joissa opettaja on huolissaan opiskelijasta. Olisimme mukana palavereissa, jonka koulutusohjelmajohtaja joutuu järjestämään opiskelijan päihteidenkäytön vuoksi. Ehtisimme tekemään enemmän yhteistyötä kansainvälisten tutkinto- ja vaihto-opiskelijoiden kanssa.

Hyvinvointipalveluiden työntekijät voisivat järjestää ryhmämuotoisena kursseja opiskelijoiden tarpeita vastaavaksi. Mieleeni tulee esiintymisjännitykseen, stressinhallintaan ja opinnäytetyön edistämiseen liittyviä ryhmiä. Tai vaikkapa rentoutusryhmiä ja toiminnallisia menetelmiä, kuten valokuvausta tai kirjoittamista hyödyntäviä ryhmiä.

Hyvää tulosta monesta näkökulmasta

Aurinko ei aina paistaisi, mutta tekisimme yhteistyötä niin, ettei yksikään opiskelija jäisi liian yksin ja tipahtaisi opinnoista ainakaan avun puutteen vuoksi. Opiskelija saisi nopeammin apua silloin, kun hätä olisi vielä pienempi. Olisimme ammattikorkeakouluna vielä enemmän mukana talkoissa ennaltaehkäisemässä nuorten mielenterveysongelmien kasvua.

Opiskelijat valmistuisivat oppilaitoksesta hyvävointisina ja varmasti enemmän ajallaan kuin nyt. Satsaus maksaisi itsensä moninkertaisena takaisin, jos nyt asiaa pitäisi tarkastella rahassa.

Niin kuin Strömsön ulkopuolella reaalimaailmassa tietysti tuleekin tarkastella.