Kolmen viimeisen vuoden aikana olemme joutuneet toteamaan, että kaikesta teknologisesta ja yhteiskunnallisesta kehityksestä huolimatta meidän vallassamme ja hallussamme ei ole terveys eikä maailmanrauha.

Kaikista kriiseistä huolimatta meidän tulee kuitenkin nähdä kauas, parempiin aikoihin. Ahdistus, huolet ja pelot ovat kriiseissä meille kaikille luonnollisia tunteita. Ahdistus kuitenkin lisääntyy ahdistumalla ja huolet huolehtimalla.

Miten voi löytää oman elämän mission ja samalla luoda toivoa omaan ja toisten elämään?

Toivoa ja luottamusta

Me emme saa luovuttaa ehkä tärkeimmässä ihmisen tehtävässä, toivon luomisessa itsessä ja toisissa. Luovuttamisen vastakohtana voi nähdä luottamisen. Toivoa voikin pitää luottamuksen tunteena ja jopa uskoa siihen, että kaikki menee lopulta hyvin. Meidän tulee luottaa itseemme ja toisiin ihmisiin.

Johtaako toivoa vai johtaako omaa ja toisten luottamusta paremmasta tulevaisuudesta?

Toivo tai luottamus paremmasta tulevaisuudesta kohtaa ja vahvistaa ihmisen psykologisia perustarpeita, vapautta, kyvykkyyttä, sosiaalisuutta ja hyvän tekemisen tarvetta. Toivoon ja luottamukseen sisältyy elämän merkityksellisyyden kokemus. Filosofi Frank Martela (2015) on todennut että elämän merkityksellisyys syntyy siitä, kun tekee itselleen merkityksellisiä asioita ja tekee itsensä merkitykselliseksi toisille.

Oman toivon ja toisen toivon johtamisessa tärkeää on oma ihmisenä olemisen taito, toisten kohtaaminen, merkityksellinen työ, harrastus tai tekeminen ylipäätään.

Ihmisenä olemista ja toisten kohtaamista

Ihmisenä olemisen taito toivon hengessä tarkoittaa itsensä ja toisten kohtaamista hyvän näkökulmasta. Tämä terve itsekkyys on myös luottamuksen ja toivon lähtökohtana, sillä ensin täytyy olla itse voimissaan voidakseen tukea toisia kriisien ja erilaisten vaikeuksien keskellä.

Omien voimavarojen rakentamisessa näkökulma elämään ja läsnäoloon elämässä on keskeistä. Elämän happinaamariin kuuluu se, että olemme ystävällisiä, hyviä ja kilttejä toisillemme. Tämä tarkoittaa, ettei ainakaan tarkoituksella tehdä pahaa, kosteta, loukata ja osoiteta toiselle paikkaa omalla oikeassa olemisella.

Ajattelemalla, mitä muut meistä ajattelevat, menetämme itsemme. Omaan ihmisenä olemisen taitoon liittyvät taidot kohdata, kuunnella, keskustella, kannustaa ja joskus myös argumentoida, niin itseämme kuin toisia.

Yhteys ja yhteenkuuluvuus

Kun ihminen on tunnistanut omat voimavaransa, hän on valmis olemaan enemmän yhteydessä muiden kanssa, joiden kanssa voi luoda yhdessä toivoa ja hyvää oloa.

Meillä kaikilla on erilaisia yhteisöjä, joissa toimimme ja jotka toimivat voimavaranamme. Yhteisöt voivat olla niin livenä kuin virtuaalisesti. Yhteisöissä voimme olla vain läsnä, kuulolla, ja silti kokea vahvaa yhteen kuuluvutta. Yhdessä olemme enemmän ja koemme tekevämme samanlaista hyvää, joka vahvistaa ja voimistaa meitä.

Meidän tulee myös sanoittaa toisille, kuinka tärkeitä toiset ovat itsellemme, toisille ja myös heidän omalle elämälleen.

Merkityksellisyyden kokemus

Kaikista töistään ja tekemisistään ihminen voi löytää jotain merkityksellistä. Työn merkitys lähtee perusasioista. Siitä, kun pääsee tekemään itseään aidosti kiinnostavia asioita, käyttämään omaa osaamistaan ja toteuttamaan itseään.

Kaikkien työllä ei ole ehkä suurta missiota itsessään, mutta jokaisessa työssä ja tekemisessään voi nähdä missiona hyvän tekemisen ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti. Nämä kestävän kehityksen näkökulmat ovat hyvän elämän kokemuksen kriteereinä ja myös tukena, kun ihminen laajentaa omaa näkökulmaansa elämän merkityksestä.

Miksi emme siis johtaisi toivoa ja antaisi tilaa mahdollisuuksille sen sijaan, että rajoitamme näkökulmamme negatiivisiin asioihin ja tapahtumiin? Elämän merkityksellisyys syntyy pienistä merkityksellisistä tapahtumista. Korostetaan niitä ja annetaan niille mahdollisuus näyttäytyä positiivisina.

Kuva: www.shutterstock.com