Etätyö vaatii asiantuntijatyössä yhä enemmän itsensä johtamista, jota edesauttaa hyvä itsensä tunteminen. Kun tunnistaa omia taipumuksia, sekä vahvuuksia ja heikkouksiakin on helpompi johtaa itseään ja tarttua toimeen.

Tässä tekstissä käsitellään itsensä johtamista ja persoonallisuutta käyttäen viitekehyksenä Myers-Briggs Tyyppi Indikaattoria (MBTI), joka hahmottaa persoonallisuuden neljän eri ulottuvuuden avulla: Ekstravertti-Introvertti (E/I), Tosiasiallinen-Intuitiivinen (S/N), Ajatteleva-Tunteva (T/F) ja Järjestelmällinen-Spontaani (J/P). Näistä muodostuu 16 persoonallisuustyyppiä, esim. ISTJ, ENTP, INFJ jne.

MBTI:tä käytetään laajasti työelämän ja vuorovaikutuksen kehittämiseen organisaatioissa ja mm. Oxfordin ja Harvardin yliopistoissa opiskelijoiden auttamiseen urapolun hahmottamisessa.

Taipumus innostua monista asioista

Esimerkiksi ekstraverteilla, intuitiivisilla ja spontaaneilla persoonallisuuksilla (erityisesti ENFP ja ENTP) on taipumus innostua monista asioista, ja he voivat helposti ottaa uusia työtehtäviä innostuksen puuskissa. Tämä ajaa heidät kiireeseen, ylityökuormitukseen tai sitten vanhemmat työhommat, joihin he ovat saattaneet jo ehtineet kyllästyä, jäävät tekemättä tai unohtuvat.

Tämän tyyppiset ihmiset eivät myöskään ole kovin hyviä suunnittelussa, jolloin yllättävät työpiikit voivat kuormittaa välillä kovastikin. Suunnittelu saattaa olla hankalaa näille tyypille, koska heidän taipumuksensa on nähdä isoja kokonaisuuksia, jolloin konkreettiset välistepit tuntuvat heistä usein pieniltä merkityksettömiltä yksityiskohdilta. He eivät huomioi, että näihinkin saattaa usein mennä kuitenkin paljon aikaa.

Näiden ominaisuuksien tunnistaminen itsessä auttaa miettimään yön yli ennen kuin lupautuu ottamaan uusia projekteja. Myös työkaverit tai esihenkilö voivat auttaa työn rajaamisessa, helpottamalla priorisointia, aikataulutusta ja suunnittelua.

Vaikeus startata

Joillakin introverteilla persoonallisuuksilla esimerkiksi spontaanisuuteen yhdistettynä voi olla alkuunpääsemisen vaikeuksia (esimerkiksi INFP, ISFP). He voivat pähkäillä ja miettiä sopivaa lähestymistä tai ideaa esimerkiksi kirjoitustehtävissä pitkäänkin, jolloin aikaa menee hukkaan tai loppumetreillä yöunet jäävät vähiin.

Aikataulutus tehostaa hyvin toimintaa. Esimerkiksi voi aikatauluttaa päivänsä ja laittaa määräajan idean päättämiselle ja tekstin kirjoittamiselle. Vaikkapa viikon kuluttua aihe pitää olla päätettynä, ja kirjoitustyölle varattu aika on kaksi tuntia. Mieli toimii niin, että näin yleensä aina tapahtuu kuin on suunniteltu.

Hyvä työpari, joka vetää pois turhan syvällisistä mietteistä ja hiusten halkomisesta, myös edesauttaa vauhtiin pääsemistä.

Keskeytykset

Useilla ihmisillä on ongelmia keskeytysten hallinnassa, ja jotkut persoonallisuudet ovat erityisen alttiita keskeytyksille, kuten esimerkiksi tosiasialliset yhdistettyinä spontaaneihin (esim. ESFP ja ESTP). He ovat nopeita reagoimaan, joten toimivat yleensä heti kun joku tarvitsee heidän apuaan. Tämä taipumus on tietenkin mukava muiden näkökannalta katsottuna, mutta muut myös oppivat siihen, että vastauksen saa nopeasti tällä tavoin, näkemättä siihen itse vaivaa.

Keskeytykset kuitenkin häiritsevät suunnattomasti keskittymistä näillä persoonallisuuksilla. Heidän työpäivänsä venyvät, oikeat asiat jää vaille huomioita ja heidän keskittymiskykynsä yleisesti heikkenee, kun tottuvat tähän jatkuvaan katkottaiseen toimintaan. Tämän taipumuksen huomioiminen ja muiden totuttaminen toisenlaiseen tyyliin vaatii itsekuria. Puhelin kannattaisi esimerkiksi sulkea ja laittaa kaappiin, samoin kuin kytkeä sähköposti-ilmoitukset ym. pois päältä.

Muille voi myös ilmoittaa, että on parhaiten saavutettavissa tiettyinä kellon aikoina. Myös esihenkilöltä voi pyytää tukea omaan päivittäiseen keskittymisaikaan, jos on vaikea vaikka kertoa tiimiläisille toimintatapansa muuttamisesta.

Perfektionismi

Tietyillä tyypeillä on taipumusta perfektionismiin ja mikromanageeraamiseen tahtomattaan. He ovat usein itse hyvin tarkkoja työn jäljestä ja mieluummin huolellisia ja perusteellisia kuin nopeita. Näitä tyyppejä ovat esimerkiksi tosiasialliset ja järjestelmälliset (esim. ISTJ).

Ongelma tässä heidän taipumuksessaan on, että työn määrä harvoin pysyy vakiona vaan kun työssään kehittyy, tai vastuu lisääntyy, niin myös työn määrä lisääntyy. Esimerkiksi kasvuyrittäjillä tämä ominaisuus tuottaisi suunnatonta stressiä ja estäisi yrityksen kasvua.

Kuten kasvuyrittäjä ja tunnettu johtamisguru Richard Branson johtamisen kirjassaan sanoo, työssään on vain pakko delegoida ja joskus muut tekevät asian huonommin kuin itse, ja joskus paremmin kuin itse.

Karkeasti ottaen, ekstravertit ihmiset tarvitsevat jonkin verran vuorovaikutusta ollakseen tehokkaita työssään, kun taas introvertit eivät pidä jatkuvista keskeytyksistä. Spontaanit persoonallisuudet hyytyvät rutiineihin, jolloin tarvitsevat vaihtelua päiviinsä, kun taas järjestelmällisiä liian vaihteleva suunnittelematon toiminta stressaa.

Itsensä johtamista edistää, kun tunnistaa itsessään vahvuudet, joita voi hyödyntää työssään sekä heikkoudet, joita pystyy paikkaamaan niiden tiedostamisella, systemaattisella kehittämisellä ja muiden avulla. Keskustelu työkaverin tai esihenkilön kanssa näistä taipumuksista joissa kaipaisi apua, helpottaa konkreettisesti, ja edesauttaa tyytyväisempää ja tehokkaampaa työtä.