Vuosi sitten hallitukset kohtasivat kaikkialla maailmassa pelottavia ja ennennäkemättömiä haasteita koronapandemian ensimmäisen aallon edessä. Poliittiset johtajat pyrkivät hallitsemaan erittäin epävarmaa ja dynaamista uhkaa tekemällä strategioita, jotka pantiin täytäntöön huomattavilla taloudellisilla, yhteiskunnallisilla ja poliittisilla kustannuksilla. Kriisijohtaminen näkyi maiden strategioissa hyvin eri tavoin.

Kaksi kriisijohtamisen esimerkkiä

Vertailussa kriisijohtamisesta esimerkkinä ovat Uuden-Seelannin pääministeri Jacinda Ardern ja Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump. Nämä maat valittiin esimerkeiksi hyvin erilaisen kriisijohtamisen johdosta. Kuolleisuusaste Uudessa-Seelannissa on 1,08 eli 26 henkilöä, kun Yhdysvalloissa se on 1,81 tarkoittaen yli puolta miljoonaa ihmistä (Statista, 2021).

Uudessa-Seelannissa vaadittiin heti eristymissuunnitelma maahan saapuville matkaajille. Jos suunnitelmaa ei ollut, heidät asetettiin karanteeniin. Ardern painotti viestinnässään solidaarisuutta ja pyrki rauhoittamaan yleisöä kertomalla, että vahvat yhteisölliset arvot ohjasivat keskeisiä päätöksiä.

Näiden arvojen mukaisesti Ardern ilmoitti, että kaikki hallituksen ministerit, pääministeri mukaan lukien, ja julkishallinnon johtajat tekisivät palkkoihinsa 20 prosentin leikkauksen. Leikkaus tehtiin kuudeksi kuukaudeksi solidaarisuuden ja työpaikan menettäneiden tai lomautettujen vuoksi.

Yhdysvalloissa kriisin alussa Trump vähätteli sen vakavuutta ja viivästytti liittovaltion toimia. Hän kiisti Yhdysvaltojen olevan vakavan epidemiariskin aluetta verraten koronaviruksen aiheuttamaa tautia kausiluonteisen influenssan uhkaan.

Ristiriitaista viestintää hän harjoitti siinä, että vähätellessään virusta hän kuitenkin rajoitti radikaalisti matkustamista nopealla aikataululla. Lentoliikenne muusta maailmasta Yhdysvaltoihin lähes pysähtyi heti maaliskuun puolessa välissä 2020. Loppukaudestaan hän muutti viestintästrategiaansa ja nosti esiin koronan vaarallisuutta.

Kriisijohtaminen perustuu ennakointiin

Organisaatioita tai yhteiskuntia uhkaavissa kriiseissä yhteistä on, että ennakoimattomat muutokset etenevät nopeina, rajuinakin tapahtumaketjuina ja vaativat välitöntä reagointia. Lähtölaukauksena ovat ylhäältä pakotetut, ulkoiset paineet, jotka vaikuttavat voimakkaasti yhteisön toimintoihin ja rakenteisiin.

Kriisi uhkaa toiminnan jatkuvuutta ja vakiintuneita arvoja, se kuluttaa inhimillisiä voimavaroja ja lisää psyykkistä pahoinvointia. Kriisin sävyt voivat kuitenkin olla myös myönteisiä, esimerkiksi silloin, kun se johtaa henkiseen uudistumiseen.

Tehokkaassa kriisijohtamisessa on huomioitava kriisin vakavuus ja samaan aikaan on kerättävä mahdollisimman paljon tietoa kriisistä ja sen vaikutuksista. On oltava välittömässä toimintavalmiudessa kriisin syntyessä: tarvitaan johtamisjärjestelmä, toimintasuunnitelma, toimintaohjeita ja kriisin johtokeskus.

Muodollisten ohjausmekanismien lisäksi kriisijohtamista ja kriisiviestintää ohjaavat arvot ja toimintakulttuuri. Monissa kansainvälisissä organisaatioissa poikkeustilanteissa siirrytään kriisiorganisaatioon, jossa toiminta on jaettu kolmeen eri tasoon: strategiseen, taktiseen ja operatiiviseen. Laajassa ja pitkittyneessä kriisissä on järkevää eriyttää viestinnän tasot eri vastuuhenkilöille.

Kriisijohtamisen vaikutukset

Kriisistrategialla ja -viestinnällä on ollut suora vaikutus tartuntamääriin ja kuolleisuuteen vertailumaissa. Jos kriisijohtajan viesti muuttuu kriisin aikana, se aiheuttaa sekaannusta vastaanottajissa ja toimintatavat eivät muutu vaaditulla nopeudella.

Trumpin ristiriitainen viestintä on aiheuttanut koronatartuntoja erityisesti kannattajiensa republikaanien joukossa, kun taas Uuden-Seelannin selkeä, nopea ja poikkeuksellisen henkilökohtainen (mm. Facebookin välityksellä) viestintä ovat estäneet tehokkaasti epidemian leviämistä.

Vaikka nämä kriisijohtamisen esimerkit ovat poliittisten johtamisen esimerkkejä niin samat tekijät on huomioitava organisaatioissa yllättävissä kriiseissä. Viestinnän johdonmukaisuus sekä viestin sisäistettävyys vaikuttavat toivottuun käyttäytymiseen oli kyseessä sitten organisaatio tai yhteiskunta.

Lähteitä ja lisälukemista:

• Boin, A., Lodge M. & Luesink M. (2020). Learning from the COVID-19 crisis: an initial analysis of national responses.
• Paajanen, Hanna (2020). Kriisijohtaminen pandemian aikana. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu: Opinnäytetyö.
• Statista (2021). Coronavirus death rates.
• Yle uutiset (2020). Olemme nähneet vasta jäävuoren huipun – Yhdysvalloissa koronaepidemia vain kiihtyy, ja iso osa tartunnoista on uusissa osavaltioissa.
• Yle uutiset (2020). Uuden-Seelannin Jacinda Ardern on huippusuosittu ankarista koronatoimista huolimatta – näistä syistä monessa kriisissä keitetty pääministeri on niin pidetty.

Kuva: www.shutterstock.com