Istuimme Resto 2020 -kilpailujen gaalaillallista Haaga-Helian Haagan kampuksella torstaina 12.3.2020, kun Suomi oli juuri luisumassa koronasulkuaikaan. Ajan ja paikan henki tuntui tuolloin epätodelliselta. Edessämme oli viimeinen suuri illallinen aikoihin. Tiedossamme oli, että kohta suurtapahtumat ja joukkotapaamiset kielletään.

Ehkä tästäkin syystä kaikkien Suomen restonomikoulutuksista tulleiden opiskelijoiden ja heidän opettajiensa ilonpito oli aitoa ja hienostuneen hyväntuulista.

Ateriointi, tarjoilu, pöytä- ja juhlapuheet, ohjelma ja palkintojen jaot soljuivat. Koko kampus oli valjastettu palvelemaan. Oli sekä näyttö- että käyttöarvoa siitä, että saman katon alta löytyi dynaaminen koulu: energiset nuoret, asiantuntijakaarti, intiimi pienhotelli, monitoimiravintolamme ja joustavat luokkatilat.

Eikä aikaakaan, kun majatalo ja koulu tyhjenivät.

Vaikka olin varoitellut Resto 2020 -kilpailujoukkueita aamupuheenvuorossani Schumpeterin luovasta tuhosta, en itsekään nähnyt, miten matkailu- ja ravintolayritysten toiminta kevättalvesta 2020 aina nyt vallalla olevaan Ukrainan sotaan saisi aikaan dynaamisen liiketoimintakauden, jossa ravintolat ovat välillä auki ja välillä kiinni.

Useasti ei edes henkilöstö tiennyt, ollako kiinni vai avoinna. Liiketalous piti pelastaa – toimintaa oli ajettava alas, henkilöstöä piti lomauttaa, irtisanoa ja taas etsiä heitä. Loppuvuodesta 2020 ja alkuvuodesta 2021 muodostuikin monelle hotelli-ravintolalle taloudellinen katastrofi, kun viranomaiset eivät tienneet koronavarianttien vaarallisuudesta ja leviämistavoista.

Kotimaan päämarkkinat, etenkin Helsingissä, kärsivät, kun elintärkeät ulkomaiset kokous- ja konferenssimatkailijat jäivät täysin pois.

Ratkaisuja etsimään

Tätä vasten Laurean, Haaga-Helian, Turun sekä Kaakkois-Suomen (XAMK) ammattikorkeakoulut käynnistivät Kokemusten talo -hankkeen, joka pyrki juuri löytämään tyhjeneville tiloille ja neliöille uutta (liike)toimintaa, vuokralaisia ja käyttäjiä. Kyse oli myös tuottojohtamisesta: miten saada tyhjät tilat ja tiloja tarvitsevat kohtaamaan.

Hanketta kilvoitti vielä etä- ja digikulttuurin vahvistaminen. Miten tapahtumia voisi virtualisoida kevyesti ja helposti? Kuluttaja olikin suljettuna ja jämähtäneenä kotiinsa miltei kolme vuotta maaliskuusta 2020 aina kevääseen 2022 asti – ja osa on vieläkin. Matkailu, kulttuuri- ja liikuntatapahtumat sekä ravintolatoiminta ehtivät pysähtyä lähes tyystin.

Toukokuu 2022 paljasti, miten patoutunut kohtaamis-, kokous-, messu-, koulutus- ja matkustamistarvekysyntä purkautui. Oli messuja, gaaloja, juhlia, illallisia sekä seminaareja, joita oli odotettu ja siirretty ennen kevättä useasti. Nykyennuste on, että kansainvälisiä suurtapahtumia, kongresseja ja turnauksia järjestetään Helsingissä taas enemmän loppuvuodesta 2022, elleivät sota ja koronatilanne pahene. Huone- ja kokoustilojen varausastekin on noussut.

Työmatkailutalvi ja kevät 2023 ovat kuitenkin arvoituksia, sillä koulutus-, elämys- ja kokousmarkkinat perustuvat yhä vahvemmin fyysisen, digitaalisen ja virtuaalisen palvelutuotannon yhdistelmiin eli hybriditapahtumiin.

Etäteknologian kääntöpuolet

Kokoustaja ja koulutettava saa nyt lähes vapaasti valita, tullako paikalle vai osallistua palavereihin, valmennuksiin ja muihin tilaisuuksiin kotoa tai kesämökiltä käsin. Moni tietotyöläinen haluaa säästää matkakuluissaan ja etenkin aikaansa sekä hyödyntää sähköisiä kanavia. Verkostoitumisesta viis, kunhan virka-ajan jälkeen pääsee omiin toimiinsa.

Onkin osoitettu, että etäteknologiat osin passivoivat ja osin epä-älyllistävät, koska työskentelyalustoilla ei tarvitse panna parastaan, vaan moni on vain osallistuvinaan tai roikkuu passiivisesti bittilangoilla. Edes vetäjän tunteikas ääni ei motivoi chattaamaan.

Palvelu- ja tilaliiketoiminnan kannalta on olennaista, että moni luokkahuone, kokous- ja koulutustila on jäänyt tyhjilleen kotistudioiden kasvun seurauksena. Tilavuokraajilta, olivatpa ne sitten kerhotaloja tai viiden tähden hotelleja, odotetaan lähellä huipputasoa olevaa hybriditapahtuma- ja striimaustekniikkaa sekä mukana kulkevaa IT-kaveria. Tärkeintä on, että saadaan ääni ja kuva kulkemaan sujuvasti kotikanaviin.

Tapahtumanjärjestäjät ovat myös oppineet ankaran talouspuntaroinnin, sillä ihmiset jäävät edelleenkin hienostakin gaalakutsuista huolimatta kotiin tai harrasteisiinsa. Eräänkin rakennusfirman illallisilta jäi 70 prosenttia kutsutuista pois, kun televisiosta tuli illalla koripallo-ottelu.

Henkilöstö- ja opiskelijaravintoloille on jo selvää, että maanantaisin ja perjantaisin on vähemmän lounastajia ja kahvittelijoita. Hyvä ruoka ja seurakaan ei nyt auta – digiaikalainen päättää.