Siirry sisältöön
Teknologinen trendi on huono isäntä
Julkaistu : 17.12.2019

Kun pohditaan teknologisen kehityksen trendejä, on syytä pohtia myös niiden mahdollisia seurauksia.Yksi merkittävä teknologisen kehityksen trendi on tekoäly, jolta odotetaan hyvin paljon tulevaisuuden ratkaisunteossa. Olettamus on, että kunhan tekoälyä opetetaan riittävästi, se pystyy tekemään kuinka vaikeita päätöksiä tahansa. Ihan niin yksinkertaista se ei ole. 

Datan täytyy olla laadukasta ja yhteismitallista

Ensinnäkin voidakseen tehdä päätöksiä tekoäly tarvitsee riittävän määrän riittävän laadukasta dataa. Jos puhutaan esimerkiksi kuvantunnistuksesta, laadukasta dataa voidaan hankkia helposti. Jos taas puhutaan vaikka kansantalouden vaihteluista, on jo vaikeampaa edes määritellä, mikä data pitäisi ottaa huomioon. On myös varmistettava, että kaikki data on laadukasta ja yhteismitallista. Sanonta ”garbage in – garbage out” kertoo paljon 

Lisäksi yhä suurempien datamassojen käsittelyssä on suurena riskinä se, että dataa ”väärinkäytetään” eli datan oletetaan sisältävän informaatiota A, kun se oikeasti sisältääkin informaatiota B.

Seuraukset voivat olla hyvinkin mielenkiintoisia: klassinen esimerkki on Hawthornen tehtaat, joissa tutkittiin valaistuksen vaikutusta työtehoon. Aluksi ”havaittiin”, että työteho parani jopa valaistusta vähentämällä. Todellisuudessa teho parani sosiaalisen tilanteen muuttumisen vuoksi: testiryhmä koki, että he ovat oikeasti tärkeitä työntekijöitä. Vaikka mittaukset olivat tarkkoja, mitattiin vääriä asioita. Datan väärinkäytön riski kasvaa, kun tekoäly laitetaan työstämään tilastoja, toisin sanoen dataa käytetään johonkin sellaiseen, johon sitä ei ole alun perin kerätty. Vanha sanonta ”valhe, emävalhe, tilasto” voi saada aivan uuden kertaluokan merkityksiä. 

Tekoälyllä ei ole mielikuvitusta

Toinen asia, joka helposti unohtuuon se että tekoälyllä on merkittäviä vaikeuksia siirtyä lateraaliin ajatteluun eli siihen, että se hakisi ratkaisuja ”out of the box”. Tekoälyllä ei ole mielikuvitusta eikä intuitiota. Nämä yhdessä tarkoittavat sitä, että tekoäly pystyy löytämään vain rajallisen ratkaisujoukon, joka datan laadusta riippuen joko osuu tai ei osu oikealle alueelle. Tekoäly itse ei pysty arvioimaan tuottamansa ratkaisun mielekkyyttä. 

”Ajattelun” jäykkyydestä seuraa myös se, että tekoäly ei ole kovin vahvoilla muuttuneissa tilanteissa. Tekoälyn algoritmit perustuvat ”peruutuspeilinäkymään”, siihen mitä tähän asti on ollut. Nykyajan keskeisiä mantroja on ”vain muutos on pysyvää” ja muutoksen vauhti kiihtyy jatkuvasti”. Vaikka ei uskoisikaan muutosvauhdin äärettömyyksiin asti jatkuvaan kiihtymiseen, on syytä olla tarkkana, tekeekö tekoäly ratkaisuja menneen maailman ehdoilla: se mikä oli hyvä algoritmi viisi vuotta sitten, ei välttämättä ole sitä enää tänään. 

En näe suurimpana riskinä sitä, että tekoäly ihmistä älykkäämpänä syrjäyttäisi koko ihmislajin. Sen sijaan vaarana on, että tekoälyn toimintaa ymmärtämättömät päätöksentekijät tekevät tekoälyyn sokeasti luottaen päätöksiä, joita eivät omilla aivoillaan ajatellen tulisi tehneeksi. Tekoäly on hyvä ja tehokas työkalu, mutta niin kuin muitakin työkaluja, myös sitä pitää osata käyttää oikein.