Nykyinen taloustilanne ja kiristynyt rahoitus pakottavat korkeakoulut tehostamaan toimintaansa ja etsimään uusia ratkaisumalleja. Samaan aikaan yritykset pyrkivät löytämään yhä taloudellisempia toimintatapoja. Ammatilliset korkeakoulut tekevät mielellään yritysyhteistyötä, jolloin opiskelijat ja opettajat pääsevät näkemään läheltä käytännön työskentelyä. Toisaalta yritykset käyttävät mielellään oman alansa opiskelijoita uutena työvoimana ja toimialansa uudistajina. Nämä lähtökohdat huomioiden uudenlaisten yritysyhteistyömallien kehittämiselle on nähtävissä selvä tilaus. 

Viimeisimmästä Kaupan liiton, liikenne- ja viestintäministeriön, Tekesin, Teknologiateollisuuden ja Verkkoteollisuuden julkaisemasta Digibarometristä (2016) ilmenee, että Suomen vahvuudet ovat digitalisoitumisen hyödyntämisen edellytyksissä, mutta parannettavaa on vielä vaikuttavuudessa ja digitaalisuuden käyttämisessä.

Ohjelmistokehitys on osaamisalue, jossa alan vaikuttavuutta on helppo luoda, kun alan osaajia tarvitaan tulevaisuudessa yhä enenevässä määrin. Tämän tarpeen taustalla ovat mm. digitaalisten palvelujen, teollisen internetin, mobiiliosaamisen ja pelillisyyden laajentuva tarve ja käyttö tulevaisuudessa. (Pennanen 2013.) Ammatillisen korkeakoulutuksen rooli tulevaisuuden ohjelmistokehittäjien kouluttamisessa on erittäin merkityksellinen.  

Alihankintamallin tavoitteena aito työelämäyhteistyö 

Jo aiemmin ohjelmistokehityksen opiskelussa on käytetty vakiintunutta tapaa toteuttaa sovelluksia aidoille asiakkaille, asiakkaan asettamien tavoitteiden mukaisesti ja asiakkaan toivomilla tekniikoilla. Kuitenkin, hyvääkin voi parantaa, ja siksi ohjelmistokehityksen opetuksessa pohditaan ja luodaan koko ajan uusia ohjelmistokehityksen opiskelumenetelmiä. Haaga-Heliassa kokeiltiin syksyllä 2016 uudenlaista ohjelmistokehityksen yritysyhteistyömallia opintojakson opiskelumenetelmänä. Toteutetussa kokeilussa uutta aiempiin yhteistyötapoihin verrattuna oli se, että opiskelijat toimivat alihankkijanomaisessa roolissa todelliselle ohjelmistokehitysyritykselle. Alihankintamallilla toteutetussa projektissa kehitettiin sovellusta Eduix Oy:n loppuasiakkaalle yrityksen toimiessa sovelluksen vastuullisena toimittajana asiakkaalleen.  

Alihankintamallilla pyrittiin työharjoittelun kaltaiseen aitoon työelämäyhteistyöhön opiskelijaryhmän ja yrityksen välillä. Opiskelijoiden haluttiin toteuttavan tiimioppimista sekä kehittävän ryhmätyötaitoja ja suunnittelukykyä. Heidän haluttiin oppivan itsenäistä työskentelyä ja opiskelua sekä vastuun jakamista. Mallilla pyrittiin luomaan aidon ohjelmistokehitysyrityksen toiminnan tuntua. Tämä toteutettiin ottamalla luontevasti käyttöön ohjelmistokehitysyrityksen todellisia työkaluja, työskentelymenetelmiä, tekniikoita ja käytäntöjä kuitenkin toimien Haaga-Helian työskentelytiloissa opettajien tuella ja ohjauksessa.  

Kokeiluun osallistui 31 opiskelijaa. He muodostivat kaksi kilpailevaa projektiryhmää, jotka molemmat jaettiin kolmeen kehitystiimiin. Projektissa hyödynnettiin yrityksen virtuaalisia etätyökaluja. Aluksi yrityksen edustajat kävivät opiskelijoiden kanssa läpi kehitystyökaluja, työtapoja ja toteutettavan ratkaisun arkkitehtuuria. Myös kehittämisen aikana yrityksen tuki oli jatkuvasti saatavilla sähköpostin, puhelimen, Skypen ja Slackin kautta. Säännöllisin väliajoin yrityksen edustajat kävivät katsomassa tuloksia ja antoivat ohjeita ja palautetta. Kehittämistyö tapahtui mukaillen ketterässä ohjelmistokehityksessä yleisesti käytettävää projektihallinnan viitekehystä Scrumia, joka oli opiskelijoille tuttu aiemmilta opintojaksoilta. 

Aito lähestymistapa ohjelmistokehitykseen ja paremmat lähtökohdat työelämään  

Opiskelijoilla tuotettiin projektin alussa ja lopussa sama kyselytutkimus, jolla selvitettiin opiskelijoiden suhtautumista alihankintamalliin opiskelumenetelmänä yleisesti sekä sen soveltumista opiskeluun. Kyselyn alussa opiskelijat joutuivat arvioimaan omaa osaamistasoaan (aloitteleva toimija/taitava suoriutuja/kokenut asiantuntija) ohjelmistokehitystyössä. Projektin alussa 19 opiskelijaa arvioi itsensä aloittelevaksi toimijaksi ja 12 taitavaksi suoriutujaksi. Projektin päättyessä jakauma tasojen välillä oli 11/18/2, eli kymmenen opiskelijaa koki ohjelmistokehitysosaamisensa nousseen seuraavalle tasolle. 

Alihankintamallin soveltaminen työelämäkäytäntöjen opettamiseen koettiin sekä projektin alussa (5,6/7) että projektin lopussa (5,3/7) hyvin merkityksellisenä. Tutkimustulosten mukaan opiskelijat kokivat oppineensa projektin aikana uudenlaisen, erittäin totuudenmukaisen lähestymisen ohjelmistokehitykseen. He kokivat projektin jälkeen tuntevansa paremmin ohjelmistokehitysyrityksen toimintaa sekä hallitsevansa paremmin ohjelmistokehitysmenetelmät ja projektinhallintakäytännöt. Opiskelijoiden nimeämiä mahdollisuuksia alihankintamallissa olivat CV:ssä näkyvä työelämäreferenssi, arvokas ja realistinen kokemus aidosta ohjelmistokehitystyöskentelystä, ympäristöstä ja menetelmistä sekä mahdollinen työharjoittelu- tai työpaikka.  

Alihankintamallin tarjoamiksi oppimisen mahdollisuuksiksi opiskelijat nimesivät alalla jo työskenteleviltä saatavat lisävihjeet hyvistä toimintatavoista, mahdollisten uusien työskentelytapojen näkemisen, oikean vastuun ja itseohjautuvuuden oppimisen sekä mahdollisuuden kehittyä ohjelmistokehittäjänä turvallisessa ympäristössä. Opiskelijat näkivät alihankintatoiminnan hyvin merkityksellisenä työelämäkäytäntöjen oppimisessa ja uskoivat sen antavan paremmat lähtökohdat oikeaan työhön. Projektin päättyessä opiskelijoiden nimeämiä alihankintamallin uhkia olivat vastuu ja epävarmuus oman osaamisen riittävyydestä. 

Hyviä tuloksia ja kehityskohteita 

Kokeilu oli ensimmäinen muotoaan tietojenkäsittelyn koulutusohjelmassa. Vaikka kokeilu onnistuikin hyvin, myös parannettavaa löytyi. Kyselytutkimuksen vastauksista käy ilmi, että projektin alussa opiskelijat kokivat saaneensa hyvän (keskiarvo 4,2/7) perehdytyksen ja valmistautumisen alihankintamalliin. Kuitenkin projektin lopussa saadun hieman heikomman keskiarvon (3,6/7) perusteella opiskelijat kokivat, että alihankintamalliin saatu perehdytys ja valmistautuminen olisi voinut olla vielä parempi.

Erityisesti vastauksista, jotka annettiin oppimiseen vaikuttavia taustatekijöitä tarkasteleviin kysymyksiin, voidaan päätellä, että opiskelijat olisivat toivoneet alihankintamallin tukevan vielä paremmin myös heidän oppimistaan. Siitä annettujen vastausten keskiarvo heikentyi hiukan projektin alun 4,0/7:sta projektin lopun 3,7/7:ään.  

Projektiryhmältä, eli käytännössä mukana olleilta muilta opiskelijoilta, saatu tuki oppimisessa koettiin sen sijaan parantuneen hieman projektin aikana (5,2/7:stä 5,6/7:ään). Opettajilta ja ohjelmistokehitysyritykseltä saatu tuki oppimisessa koettiin projektin päättyessä pari kymmenystä heikommaksi kuin projektin alussa. Opiskelijoiden vastauksista käy myös ilmi, että projektin päättyessä he kokivat aiemman ohjelmistokehityskokemuksen merkityksellisempänä (5,5/7) kyvylle toimia alihankintamallissa kuin, mitä he projektin alussa olivat kuvitelleet (4,9/7). Tästä voidaan vetää johtopäätös, että tällainen alihankintamalli opiskelumenetelmänä olisi hyvä sijoittaa opintojen loppuvaiheeseen. 

Opiskelijoita pyydettiin arvioimaan myös suhtautumistaan alihankintamalliin. Yleinen suhtautuminen koettiin hieman positiivisemmaksi projektin päättyessä (5,1/7) kuin projektin alussa (4,8/7). Myös alihankkijana toimimisen vaikutus omaan toimintaan koettiin projektin päättyessä hieman positiivisemmiksi (4,8/7) kuin projektin alussa (4,5/7). Alihankkijana toimimisen vaikutus omiin tuotoksiin koettiin pysyneen samana. 

Myös hyvää kannattaa kehittää 

Projektin päättyessä voitiin todeta, että kaikki osapuolet olivat tyytyväisiä kokeiltuun alihankintamalliin. Projekti loi vaikuttavuutta eri toimijoiden välillä ja siinä päästiin aitoon toimivaan työelämäyhteistyöhön paitsi ammattikorkeakoulun ja yrityksen myös erityisesti opiskelijan ja yrityksen välillä. Ohjelmistokehitysyritys koki alihankintatoiminnan erittäin hyvänä toteutusmuotona yritysmaailman ja koulumaailman yhteystyössä. Se koki myös saaneensa näkyvyyttä opiskelijoiden suuntaan sekä mahdollisen rekrytointikanavan.  

Kokeilua läheltä seuranneina opettajina näemme, että tällainen alihankintamalli olisi helposti monistettavissa ja sovellettavissa opetuksen eri aihealueille, esim. käännöstyössä tai visuaalisen ilmeen suunnittelutyössä. Onnistuneen kokeilun innoittamina kannustamme rohkeasti kokeilemaan tätä mallia ja muitakin uusia opiskelumenetelmiä ja yritysyhteistyömalleja myös tulevaisuudessa – hyvääkin voi ja kannattaa parantaa! 

Lähteet 

Kaupan liitto, Liikenne- ja viestintäministeriö, Tekes, Teknologiateollisuus ja Verkkoteollisuus 2016. Digibarometri 2016. Taloustieto Oy. Helsinki. http://www.digibarometri.fi, viitattu 15.11.

Pennanen, R. (toim.) 2013. 21 polkua kitkattomaan Suomeen. ICT 2015 -työryhmän raportti. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Innovaatio 4/2013. 

Kirjoittajat ovat Haaga-Helian digitalouden koulutusyksikön lehtorit Altti Lagstedt ja Niina Kinnunen.