Jos vain olisi joku, joka voisi tarkistaa, että vanhenevalla isällä tai äidillä on kaikki hyvin. Fyysistä etäisyyttä on vanhemman ja aikuisten lasten välillä usein niin paljon, että jokapäiväinen paikan päällä käynti on mahdottomuus. Näiden huolien kanssa moni suomalainen painiskelee joka päivä. Suomen kotihoitajien määrä on pohjoismaiden pienin (Kröger, Van Aerschot & Puhenparambil 2018, 16–20), joten vähäisillä resursseilla pärjääminen edellyttäisi innovatiivisia lähestymistapoja. Vaikka tekniikka ei korvaa läheisiä, se voi helpottaa arkea – molemmissa päissä.

Nykyaikainen IoT tarjoaa hyvät mahdollisuudet tehdä järjestelmä, jolla esimerkiksi kaukana vanhenevista omaisistaan olevat lapset voivat valvoa vanhusten aktiivisuutta ja selviämistä. Haaga-Helia ammattikorkeakoulun opiskelijat kehittivätkin Domax Oy:lle järjestelmän vanhusten aktiivisuudenseurantaan. Konseptina aktiivisuudenseuranta vaikuttaa lupaavalta ja tarpeelliselta ratkaisulta vanhustenhuollossa. Helposti käyttöönotettavia järjestelmiä ei ole ollut, ja mahdollinen asentaminen voi vaatia paljon työtä.

Carefree-järjestelmä toimii siten, että siinä olevat sensorit kiinnitetään esimerkiksi ulko-oveen, jääkaappiin tai wc:n oveen. Aina kun ovi avataan, järjestelmä tallentaa tiedon. Näin kaukanakin asuvat omaiset voivat varmistua siitä, että ikääntyneen vanhemman arki sujuu. Järjestelmä tarjoaa kuvaaja-analyysin vanhuksen päivän aktiviteeteista. Aktiivisuutta voi seurata päivä-, kuukausi- tai viikkotasolla. Kerättyä tietoa voi katsella yhtä hyvin mobiililaitteella kuin tietokoneella.

Järjestelmä ei tunkeile yksityisyydensuojaan, sillä siinä ei ole kameraa, ainoastaan sensorit. Sensorit ovat langattomia ja toimivat paristollaan vuosia, joten niiden asentaminen on helppoa. Teknisesti järjestelmän “aivoina” toimii yleinen minitietokone Raspberry Pi.

Myös pienemmät muutokset aktiivisuudessa on helppo havaita järjestelmän avulla. Järjestelmä antaa monipuoliset graafiset kuvat aktiivisuudesta, ja niiden avulla voi hyvin muodostaa käsityksen, millainen on kyseisen vanhuksen normaali aktiivisuustaso. Tietty normaali viikko voidaan ottaa vertailukäyräksi, ja sitä voidaan verrata mihin tahansa muuhun viikkoon. Näin pystytään näkemään aktiivisuustason mahdollinen hiipuminen.

Entä jos vanhukselta ei jonain päivänä tulekaan enää minkäänlaisia aktiivisuusmerkintöjä? Onko hän kaatunut, ehkä saanut sairauskohtauksen? Tilanteesta, jolloin aktiivisuutta ei yllättäen ole, on mahdollista saada notifikaatio, jolloin voidaan nopeasti alkaa selvittää tilannetta ja mahdollista avun tarvetta.

IoT muuttaa todennäköisesti erinäisiä kodin esineitä osaksi internetiä: tulevaisuuden jääkaapit pystyvät kertomaan ruokatilanteestaan ja esimerkiksi valaistuksen voi etänä kytkeä päälle tai pois. Kyseiset toiminnot helpottavat ihmisten elämää ja on mahdollista välttää turhaa energiankäyttöä.

---

Kirjoittaja Jukka Juslin on Haaga-Helia ammattikorkeakoulun lehtori.

Lähde:
Kröger, T., Van Aerschot, L., Puthenparambil, J-M. 2018. Hoivatyö muutoksessa. Jyväskylän yliopisto. Luettavissa: https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/57183/978-951-39-7372-8.pdf?sequence=1. Luettu: 13.12.2018.