Elämme jännittävän mielenkiintoisia aikoja. Saamme tuon tuosta lukea uusista hämmästyttävistä innovaatioista, joita automatisointi ja robotiikka mahdollistavat.

Mitäpä tuumaisitte, jos olisitte menossa kollegoiden kanssa ulkomaiseen seminaariin ja seminaaripaikan aulassa teitä olisi vastaanottamassa robotti (humanoidi). Se – tai hän – tunnistaisi teidät kasvontunnistussensoreillaan, toivottaisi jokaisen henkilökohtaisesti tervetulleeksi seminaariin ja toteaisi vieläpä kullekin jotain henkilökohtaista (mikä perustuisi tietysti kerättyyn suureen datamassaan, joka on kasvojenne tunnistuksen kautta yhdistetty juuri teihin). Tätä edellä mainittua esimerkkiä ei tarvitse enää kuvitella, vaan se on totta ja toimii. 

Aiemmin, ja vielä nytkin, ihminen menee haluamiensa tuotteiden luokse, jotta hän voi hankkia ne itselleen. Tulevaisuudessa tuotteet menevät ihmisen luokse – ruokamarketit joutavat muuttumaan vaikkapa tenniskentiksi. Entäpä, jos jääkaapissamme olisi robottiin yhdistetty sensori, joka huolehtisi, että ruokavarasto on koko ajan toiveidemme mukainen. Kun tietyt tuotteet ovat lopussa, lähtee tieto siitä Amazonin verkkokauppaan, jossa robotti kerää tarvittavat tuotteet, ja drone toimittaa ne lentäen suitsait kotiin n. 15 minuutissa tilauksesta. Tämäkin lienee kohta totta.  

Robotti on robotti, ja se on ohjelmoitu tekemään erilaisia asioita. Sen tekemiset perustuvat algoritmeihin, jotka ihminen on rakentanut. Ei siis mitään sen syvällisempää tai mystistä. Kuitenkin, kun puhutaan oppivista systeemeistä ja tekoälystä, saattaa mielikuvitus karata suurempiin sfääreihin.

Tekoälykehityksen vauhti on huimaava. Sen kehitystä ohjaavat nyt tilastollinen data ja yhä nopeammat tietokoneet. Kone kehittyy älyllisesti, jos sitä ruokitaan datalla. Loogista, niinhän me ihmisetkin opimme; kerätyn tietovaraston avulla ja tietoa yhdistelemällä. Toisekseen, yhdysvaltalainen Jerry Kaplan puhuisi tekoälyn sijasta ’ihmismäisestä tietokoneesta’. Se kuvaa tietokoneita, jotka vuorovaikuttavat luontevasti ihmisten kanssa – mikä ei kuulostaisi niin pelottavalta ja demonisoivalta kuin tekoäly. 

Automatisointi ja digitalisaatio mullistavat ihmisen roolia myös työssä, alalla kuin alalla. Puhutaan paljon siitä, että automaatio ja robotit vievät työmme. Itse näen automatisaation pikemminkin mahdollistajana. Automaation kehittäminen ja hallinnointi työllistävät. Syntyy uusia tehtäviä ja ammatteja kuten robottiturvallisuuden tarkastaja, robottikenttähuoltaja, robottityönjohtaja, robottikouluttaja, robottityön suunnittelija, robottien energiahuoltaja ja robottisiirtäjä. Ihmistä tarvitaan siis mahdollistamaan robottien toimintaa, kun toisaalta taas robotit mahdollistavat ihmiselle uusia tapoja saavuttaa tehokkuutta ja hyvinvointia – ja vapautua rutiininomaisista tehtävistä.  

On arvioitu, että 85 prosenttia työpaikoista, jotka tulevat saataville vuonna 2030, ei ole vielä keksitty. Tulevaisuutemme on siis mielenkiintoisen jännittävä – tekniikan kehitys on aina vienyt ihmiskuntaa parempaa kohti. Näin varmasti myös tulevaisuudessa. 

Miten meidän sitten tulee varautua tulevaisuuden vaateisiin ja osaamistarpeisiin? Kymmenen vuotta ei vain hurahda silmänräpäyksessä eteenpäin, vaan ehdimme valmistautua muutoksiin hyvin pitämällä silmät auki ympäristössämme. Tärkein keino on kuitenkin omasta osaamisesta huolehtiminen, mikä edellyttää jatkuvaa osaamisen päivitystä. Haaga-Helia tarjoaa loistavat mahdollisuudet oman osaamisen päivittämiseen tutkintokoulutuksista avoimen ammattikorkeakoulun opintoihin ja muihin upeisiin koulutuskokonaisuuksiin. 

Lähteet 

• Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 1/2018: Suomen sata uutta mahdollisuutta 2018–2037.
• Helsingin Sanomat 11.4.2018: Jätti ja sen uhka uudistavat verkkokauppaa. 
• Helsingin Sanomat 20.6.2018. Tekoälyn viisasten kivi on superäly. 
• 13 Disappearing Jobs that Won’t Exist in 2030. Careeraddict. https://www.careeraddict.com/disappearing-jobs, viitattu 6.5.2018.
• Ilkka Halavan esitys Tampereella Pirkanmaan johdon assistenttien seminaarissa 26.4.2018.