Tutkinto tai konsertti on monelle stressaava tilanne. Kun tietää tulevansa soittamaan tai laulamaan jonkun arvioitavana, se voi vaikuttaa esitykseen ja soittoon aika paljon.

Tänä päivänä on tultu eteenpäin huima kehitysharppaus esiintymistilanteen arvioinnissa. Konsertti, johon tullaan arvioitavaksi, on tehty kaikille osapuolille miellyttävämmäksi. Konsertti on kuitenkin aina esiintyminen ja oppilas tietää, että häntä arvioidaan, joten esiintymisjännitys on läsnä.

Oppilaat harjoittelevat konsertteja varten paljon, mutta esiintymistä ei pääse aina kovin usein harjoittelemaan. Palautteen antajan tulisikin katsoa isompaa kuvaa esityksestä kuin keskittyä pieniin virheisiin. Koska lautakunnan jäsenet eivät voi antaa palautetta hetkessä, kuten soittotunnilla, täytyy palautteen kohdistua suurempiin kokonaisuuksiin. Esimerkiksi tunnelmaan tai tyylinmukaisuuteen.

Nykypäivänä tutkinto-nimikkeestä on suurimmassa osassa musiikkiopistoja luovuttu. Tutkintoja kutsutaan tänä päivänä esimerkiksi taitokonserteiksi. Nimike vaihtelee hieman eri oppilaitosten mukaan. Jo nimen muutos on tehnyt oppilaiden esiintymisistä paljon mukavampia tilaisuuksia. Taidonnäytteet, joissa seurataan oppilaiden kehitystä, ovat tärkeitä juuri kehityksen ja motivaation kannalta.

Arvioinnin tapa laulun- ja soitonopetuksessa on muuttunut

Jos verrataan siihen aikaan, jolloin tutkinnosta sai numeron, on arvioinnin tapa muuttunut paljon positiivisempaan suuntaan. On tietysti oppilaita, joiden motivaatio on saada hyvä numero. Tavallisempaa kuitenkin on, että oppilaat haluavat esiintyä ja nauttia siitä.

Entisaikoina ei oma opettaja myöskään ollut osa lautakuntaa. Lautakunnassa istui vain ulkopuolisia henkilöitä, joten heidän oli vaikea hahmottaa oppilaan kokonaista kehitystä. He pystyivät vain sanomaan yhden esityksen perusteella, miten oppilas soittaa tai laulaa. Yksi esitys ei tietenkään kerro sitä, kuinka paljon oppilas on harjoitellut ja kehittynyt.

On tärkeää, että oma opettaja saa tänä päivänä olla lautakunnassa ja osallistua palautteeseen. Lautakunnassa on silti nykyäänkin vähintään yksi ulkopuolinen henkilö, joten oppilas saa eri näkökulmista palautetta. Taitokonsertit järjestetään konserttimuotoisina, ei enää pelkän lautakunnan edessä.

Varsinkin pienillä oppilailla kaikki palaute lähtee positiivisen kautta. Joissakin musiikkiopistoissa on mahdollista pitää pieniä oppilasmatineoita pitkin vuotta, joten oppilaat pääsevät harjoittelemaan esiintymistä. Esiintymisjännityksen kanssa soittaminen on hyvin erilaista kuin soittotunnilla tutun opettajan edessä, joten on hienoa päästä harjoittelemaan sitä ennen taitokonserttia.

Enää ei juuri anneta negatiivista palautetta

Tärkeää on myös se, että soittotunneilla on syntynyt hyvä luottamus opettajaan. On annettu palautetta ja kerrottu kehityskohteita. Näin oppilaan on helpompi ottaa vastaan uutta palautetta.

Tänä päivänä ei negatiivista palautetta oikeastaan enää anneta. Tutkintoaikoina palaute saattoi olla päällisin puolin jopa vain negatiivista, joka saattoi aiheuttaa pahimmillaan jopa soittomotivaation lopahtamisen. Vääriä ääniä ei enää tänä päivänä etsitä.

Kun pienelle oppilaalle kerrotaan palautteenannossa, mikä oli onnistunut hyvin, on tärkeää kertoa lisäksi joku kehittämiskohde. Palautteen olisi hyvä kohdistua tekemiseen. Esimerkiksi: ”Hieno ääni soi Vaarilla on saari -kappaleen lopussa, otat siitä mallia vielä ylä-ääniinkin ja jatkat yhtä ahkeraa harjoittelua niin kuin tähänkin mennessä.” Näin pidetään motivaatio yllä ja ilo soitossa mukana.

Numeroarvioinnista on myös luovuttu suurimassa osassa ammatti- sekä ammattikorkeakouluja ja tutkinnot järjestetään konserttimaisina. Oppilaslähtöisyys sekä musiikkiopistossa että ammatillisella puolella on suuressa osassa opiskelua.  Opiskelijat pääsevät vaikuttamaan omaan konserttiin. Enää ei tarvitse soittaa joidenkin tiettyjen tyylikausien musiikkia. Tämä voi olla hyvin monelle nuorelle muusikolle helpotus, kun saa itse olla suunnittelemassa konserttia. Se heijastuu heti esiintymistilanteeseenkin, kun saa toteuttaa itseään.

Lautakunnassa olevillekin palautteenanto on muuttunut miellyttävämmäksi, kun saa nähdä nuorten muusikoiden innostuvan ja heittäytyvän musiikin maailmaan. On paljon palkitsevampaa antaa positiivista ja kehittävää palautetta, kun opiskelija on saanut itse suunnitella konserttia. Se näkyy ja – kuuluu.

Tämä blogikirjoitus kuuluu taidepedagogiopiskelijoiden kirjoittamien Soiva ja luova opettajuus -tekstien sarjaan. Opiskelijat suorittavat Haaga-Helia Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa osan tutkintoonsa kuuluvista opettajan pedagogista opinnoista.