Vaihdossa olevat opiskelijat ovat palanneet kotimaihinsa, uusien kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden tulevan lukuvuoden aloitus kampuksilla näyttää epävarmalta ja neuvotteluvierailut tutkimustyön käynnistämiseksi ovat siirtyneet pidettäväksi siihen hetkeen, ”kun koronatilanne rauhoittuu”.

Keskinäinen riippuvuus vahvuutena

Filosofi Rosi Braidotti pohti huhtikuussa Helsingin Sanomien haastattelussa, miten koronan jälkeiseen aikaan tulisi suhtautua. Koronan kaltaisten kriisien keskellä on tyypillistä, että ihmiset ja kansakunnat käpertyvät itseensä, rajat laitetaan kiinni ja rajan toiselle puolelle jäävät koetaan uhkana. (Sirén, 2020.) Se, mikä hyvinä aikoina tuntuu kiehtovan erilaiselta, muuttuu varsinkin kriisin keskellä pelottavaksi.

Samalla on kuitenkin itsestään selvää, että globaalissa maailmassa maat ja maanosat ovat riippuvaisia toisistaan. EU:n kansainvälisistä kumppanuuksista vastaava komissaari Jutta Urpilainen toteaa koronakriisin osoittavan, että tätä kriisiä ei voiteta yksin vaan sen selättämiseen tarvitaan monenkeskisyyttä ja kansainvälistä yhteistyötä (Kauhanen, 2020). Braidotti esittää samankaltaisen ajatuksen toteamalla, että koronan jälkeen ”maailma, jossa keskinäinen riippuvuus ymmärretään välttämättömyydeksi, joka ei ole heikkous” on yhä mahdollinen (Siren, 2020). 

Yhteistyötä tarvitaan enemmän kuin koskaan

Olen kevään aikana vaihtanut useasti eri puolilla maailmaa toimivien kollegoiden kanssa ajatuksia siitä, millaisia vaikutuksia viruksella on kansainväliseen koulutusyhteistyöhön. Kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia, mutta kiteytän pohdinnat yhteen toteamukseen: kansainvälistä yhteistyötä tarvitaan enemmän kuin koskaan.

Korona haastaa meidät pohtimaan syvällisesti, mitä kansainvälisyys korkeakoulussa tarkoittaa opetuksessa, oppimisessa ja tutkimuksessa sekä yhteiskunnallisen vaikuttamisen näkökulmasta. Keskiössä ei ole se, milloin opiskelijoiden ja tutkijoiden liikkuvuus maasta toiseen jälleen onnistuu, vaan se, että kansainvälistä osaamista on mahdollista kartuttaa riippumatta siitä, lähteekö vaihtoon vai ei. Yli kansallisten rajojen tehtävä tutkimus on välttämätöntä kehitykselle ja uudistumiselle. (Harvey & Deardorff, 2020).

Korkeakouluissa on kyvykkyyttä vastata haasteisiin

Modernissa uudistuvassa korkeakoulussa kansainvälinen yhteistyö on välttämätöntä. Jokaisella tutkintoa tavoittelevalla tai osaamistaan muuten täydentävällä tulee olla mahdollisuus kartuttaa kulttuurienvälistä osaamista, jota Urpilaisen ja Braidottin kuvaama maailma tarvitsee. 

Globaaleihin ongelmiin vastaaminen edellyttää laaja-alaista ymmärrystä siitä, mitä maailmassa tapahtuu. Korkeakoulutuksen tulee kehittää tällaista ymmärrystä.

Korkeakouluilla, joiden yksi perustehtävä on tutkimus ja kehittäminen, on merkittävä rooli globaalien visaisten ongelmien ratkaisemisessa. Tutkija- ja asiantuntijayhteisöissä kansainväliset kontaktit ja yhteistyö ovat välttämättömiä parhaiden ratkaisujen ja innovaatioiden synnyttämiseksi. Sen vuoksi tiivis yhteistyö kansainvälisten kumppaneiden kanssa ja kansainvälisissä verkostoissa on elinehto jatkossakin.

Se, miten jatkossa mahdollistamme opiskelijoiden, opetuksen, tutkimuksen ja hallinnon asiantuntijoiden tiiviin yhteistyön kansainvälisesti, vaatii uudenlaisia tapoja ajatella ja toteuttaa yhteistyötä verrattuna aikaan ennen koronaa. Korkeakoulutoimijoilla on kykyä vastata tähänkin haasteeseen.

Lähteet:

Harvey, C. & Deardorff, D. 2020. The pandemic has shown us the imperative for global engagement in higher education. Times Higher Education.  29.5.2020.

Kauhanen, A-L. 2020. Pandemia testaa mutta ei hajota EU:ta. Helsingin Sanomat 30.4.2020, A11.

Schiewer, H-J. & Muscatelli, A. 2020. International cooperation is the key to global recovery. Times Higher Education. 22.5.2020. 

Sirén, V. 2020. Filosofi varoittaa ihmiskeskeisyydestä. Helsingin Sanomat 30.4.2020, A13.