Elämme monikriisisessä maailmassa, jossa useat kriisit osuvat samaan hetkeen ja kytkeytyvät yhteen vahvistaen toisiaan (Lähde 17.1.2023). Erilaisten kriisien sikermät ovat jatkuvasti läsnä. Näemme paljon myös niiden seurauksia, jotka tuottavat pahoinvointia niin työelämässä kuin opiskelijoidenkin keskuudessa.

Useat tutkimukset osoittavat, että opiskelijahyvinvointi on koetuksella ja yhä useampi opiskelija kokee pahoinvointia ja henkistä kuormitusta (Cuppen, Muja & Geurts 2024; Laamanen, Ladonlahti, Häkkinen & Kärkkäinen 2023).

MIT Sloan School of Managementin vanhemman yliopistonlehtorin Otto Scharmerin (5.6.2024) mukaan suurin kriisi ei ole ilmastokriisi vaan välinpitämättömyys. Välinpitämättömyys sille, että meillä on tällä hetkellä enemmän tietoa, taitoa ja mahdollisuutta kuin ikinä ennen historiassa, mutta emme vain saa asioita aikaiseksi ratkaistaksemme esimerkiksi yhteiskuntamme hyvinvointikriisiä.

Hyvinvoinnin kehittämiseen tarvitaan kollektiivista yhteiskehittelyä

Scharmer ja Presencing Institute ovat kehittäneet U-teorian, joka voi auttaa viheliäisten ongelmien ratkaisussa. Teoria auttaa jäsentämään kollektiivista yhteiskehittelyä.

Scharmerin (5.6.2024) mukaan olemme ajautuneet tilanteeseen, jossa luomme kollektiivisesti asioita, joita kukaan ei halua. Tällöin ratkaisutkaan eivät tapahdu samalla tasolla. Hänen mukaansa systeemiä ei voi muuttaa, ellei tietoisuutta muuteta. Tietoisuutta taas ei voi muuttaa, ellei systeemiä laiteta näkemään ja aistimaan itse. Systeemin muutosta ei voi myöskään johtaa, ellei aisti ja tuo esiin tulevaisuutta, joka haluaa syntyä.

U-teoriassa on yksi prosessi ja viisi liikettä, joilla voidaan siirtyä nykyisestä tilasta tulevaan tilaan, joka heijastaa syvällisiä muutoksia. Prosessissa on viisi vaihetta, jotka ovat yhdessä aloittaminen, yhdessä tunnustelu, yhteinen läsnäolo, yhdessä luominen ja yhdessä kehittäminen. Prosessin aikana uuden luominen tapahtuu siirtymisellä näkyvästä maailmasta näkymättömään maailmaan ja sieltä takaisiin näkyvään, jossa tapahtuvat tulevaisuuden ratkaisut. Tällöin on kollektiivisesti omaksuttu uusi systeeminen ymmärrys, joka auttaa toimimaan kokonaisuudesta käsin. (Joutsenvirta 21.1.2022.)

Näkymättämästä maailmasta eli vertauskuvallisesti jäävuoren alla olevista asioista syntyy inspiraatio ja toiminnan tarkoitus. Ne mahdollistavat toimijuuden ekosysteemissä, joka koostuu erilaisista ihmisistä ja verkostoista. Tulevaisuuden osaaminen kehittyy ekosysteemissä, jossa ihmiset, yritykset ja organisaatiot toimivat yhdessä (Sitra 2022; Scharmer 5.6.2024).

Uteliaisuus, toiveikkuus, rohkeus ja haavoittuvuuden osoittaminen vievät kohti yhteistä tahtotilaa

Scharmer käyttää termiä presencing, joka on yhdistelmä sanoista ”presence” ja ”sensing”. Se viittaa kykyyn aistia ja toteuttaa tulevaisuuden mahdollisuuksia nykyhetkessä. Joutsenvirran (21.1.2022) mukaan kyseessä on avoin tahtotila, jossa kuunnellaan koko systeemiä, jossa avautuu kollektiivisen viisauden tila ja jossa voidaan aistia kollektiivista tahtotilaa. Tätä voidaan kutsua ihmisten välisessä viestinnässä flow’ksi tai ykseydeksi, jossa on mahdollisuus päästä kollektiiviseen tahtotilaan. Joutsenvirran (21.1.2022) mukaan tähän tilaan pääsemiseen auttavat uteliaisuus, toivo, rohkeus ja kyky olla haavoittuva.

Tämä tarkoittaa myös irti päästämistä vanhoista ajattelumalleista ja sitä, että ei kiinnitytä epäolennaisuuksiin. Näin voidaan päästä kollektiivisen syvemmän tietämisen tasoon ja tunnetaan, että näkymätön kenttä ja kollektiivinen tarkoitus alkavat tulla yhdessä tekemisen kautta näkyväksi.

Pedagogisen hyvinvoinnin kehittäminen ekosysteemissä

PedaForum 2024 -tapahtumassa 5.-6.6.2024 oli useita puheenvuoroja, keskusteluja ja luovia työpajoja, jotka liittyivät pedagogisen hyvinvoinnin tutkimiseen ja kehittämisen. Tapahtumassa oli aistittavissa, että yhteistyölle ja hyvinvoinnin kehittämiselle on avoin mieli. Pedagogisen hyvinvoinnin kehittäminen on monen tutkijan, korkeakoulukehittäjän ja pedagogin sydäntä lähellä. Lähtökohdat ovat siis suotuisat: Scharmerin (5.6.2024) mukaan transformatiiviseen tietoiseen systeemimuutokseen tarvitaan avointa mieltä, sydäntä ja tahtotilaa.

Helsingin yliopiston professori, tutkija ja CoPassion-tutkimusryhmän johtaja Anne Birgitta Pessi (6.6.2024) piti keynote-puheenvuoron hyvinvoivan korkeakouluyhteisön elementeistä. Hänen mukaansa yksilön hyvinvointi on osa koko yhteisön hyvinvointia, ja systeemiälyssä ymmärretään, että yksilö vaikuttaa yhteisöön ja toisinpäin. Pessi nosti esiin muista välittämisen ja huolenpidon (pedagogy of care) ja sen, miten itsemyötätunnolla ja myötätunnolla muita kohtaan voidaan huolehtia hyvinvoinnista ja saada kokemusta merkityksellisyydestä. Hän korosti, että tarvitaan tekoja arjessa. Myötätunto ja myötäinto ovat taitoja, joita harjoittelemalla voidaan kehittää kollektiivisia itsestä huolehtimisen ja muista huolehtimisen kykyjä.

Hyvinvoivaan korkeakoulun kehittämiseen tarvitaan taitojen kehittämistä ja pedagogista hyvinvointia tukevia organisaatiorakenteita, jotka mahdollistavat hyvinvoivan työkulttuurin. Systeemi koostuu pienistä osista, ja kun pienet osat liittoutuvat, ne saavat voimaa tehdä muutoksia.

”Kun systeemi ei ole tasapainossa, pienillä yhtenäisyyden saarekkeilla kaaoksen meressä on kyky nostaa koko järjestelmä korkeammalle tasolle.” (Scharmer 2024.)

Kun olemme kasvattaneet ravinteikasta maaperää, asioita alkaa tapahtua ikään kuin itsestään ja tulevaisuus alkaa saada hahmoa.