Iso koira muutti meille asumaan eräänä talvena, kun metsäpoluilla oli jo liukasta. Harjoittelimme ensimmäisestä päivästä alkaen välttämätöntä: ennen jäistä alamäkeen viertävää metsäpolkua koiran piti pysähtyä ja odottaa minun menevän ensin alas, ja vasta sen jälkeen oli sen vuoro. Toistoja tuli kymmeniä ja taas kymmeniä. Kevään tultua pysähtymisharjoituksemme jäivät, mutta uuden talven koittaessa koiran piti jälleen pysähtyä jäisen mäen päälle. Se osasi toimia.

Yllä oleva esimerkki kuvaa hyvin oppimista. Pysähtymisen oppiminen oli seurausta johdonmukaisesta harjoittelusta. Hitaasti ja hiljaa hyvä tuli.

Suorittaminen on korvannut oppimista

Ammattikorkeakoulun opettajana koen, että opintojaksoilla kiire ja suorittaminen ovat korvanneet oppimista. Kaiken opintopisteiden suorittamisen keskellä on vähemmälle huomiolle jäänyt oppiminen ja miten todellista oppimista tapahtuu. Oppimista kun ei voi hoputtaa.

Mieleeni muistuu eräs opiskelija, joka osallistui pakolliselle ruotsin kielen opintojaksolle vuosia sitten. Hän oli luultavasti ahkeroinut ruotsin kielen kanssa jo peruskoulusta lähtien, koska hänen lähtötasonsa oli vaaditulla tasolla opintojakson alkaessa. Myös opintojakson aikana hän opiskeli ahkerasti. Jossain vaiheessa hän lähti työharjoitteluun ruotsinkieliseen ympäristöön, ja nykyään hän käyttää ruotsin kieltä työssään. Hänen kielitaitonsa jatkaa kehittymistään vielä työelämässäkin. Sujuva kielitaito on vuosien työn tulos.

Oppimiseen tarvitaan aikaa. Korkeakouluissa viiden opintopisteen opintojakson työmäärä vastaa 135 tuntia opiskelijan työtä. Käytännössä työmäärä vaihtelee opiskelijan valmiuksista ja lähtötasosta sekä tavoitteista riippuen. Kielitaidon kehittyminen alkaa varhaislapsuudessa ja jatkuu elinikäisenä prosessina (Opetushallitus 2024).

Vanha koira oppii uusia temppuja

Sanotaan, ettei vanha koira opi uusia temppuja. Sanonta ei päde sen enempää koiriin kuin ihmisiinkään. Olen vuosien varrella kuullut monen opiskelijan suusta, että ruotsin kielen opiskelu on mennyt pieleen alusta alkaen. Monet ovat harmitelleet aikaisempaa heikkoa kiinnostustaan ruotsin kieltä kohtaan ja kokevat, että ammattikorkeakoulussa opiskelun aloittaminen tuntuu jo myöhäiseltä.

On tosiasia, että opiskelu olisi vaivattomampaa ja menestyksekkäämpää ammattikorkeakoulussa, jos kieltä olisi opiskellut tavoitteellisesti peruskoulusta lähtien. Hyvien arvosanojen saaminen melkein edellyttää aikaisempaa ahkerointia. Myöhäistä kielenopiskelu ei kuitenkaan ole ammattikorkeakouluopiskelijalla, ja pakollisen opintojakson jälkeen opiskelua voi yhä jatkaa vapaaehtoisesti. Oppiakseen opiskelija tarvitsee oikeanlaiset opiskelutekniikat, aikaa ja oikeaa suhtautumista oppimiseen.

Palaan vielä koiraani. Se osaa pysähtyä jäisen mäen päällä, mutta se ei malta pysyä paikallaan, jos se huomaa rusakon lähietäisyydellä. Oppiminen on elinikäinen prosessi.

Kuva: Haaga-Helia