Mentalisoiva ihminen ei tulkitse itseään eikä toista pelkän näkyvän käyttäytymisen perusteella vaan pysähtyy pohtimaan toiminnan ja ajattelun syitä. Mentalisaatio ei ole vain empaattinen asenne vaan siinä hyödynnetään sekä ajatuksia että tunteita.

Kyky kurkistaa näkyvän käytöksen taakse ja ymmärtää toista paremmin on oleellinen osa sosiaalista kyvykkyyttä. Vaikka emme pystykään lukemaan toistemme ajatuksia tai asettumaan toisen ”pään sisään”, on tärkeää omata kyky ja halu yrittää kuvitella, mitä toiset ajattelevat, tuntevat ja uskovat. Oleellista mentalisaatiotaidon kehittymiselle on pyrkimys ymmärtää, minkälainen toisen ihmisen käytöksen taustalla oleva kokemus tai tunnetila voi olla. Toiselta voi kysyä “Millaisena koet tämän asian?” tai “Miltä tämä sinusta tuntuu?”

Ymmärryksen myötä on mahdollista arvioida toisen käytöstä muutenkin kuin sen pohjalta, onko käytös omasta mielestä oikeaa tai väärää. Joskus toisen ihmisen varsin erikoiselta vaikuttanut käytös saa selityksen, kun opimme tuntemaan hänet ja liittämään käyttäytymisen hänen persoonaansa tai henkilöhistoriaansa.

Mentalisointi tiimityössä

Ihminen on lajina sosiaalinen ja toisia tarvitseva. Meille jokaiselle on syntynyt varhaislapsuuden ja myöhempien ihmissuhteiden myötä oma tapamme säädellä stressitilaamme, liittyä ja turvautua toisiin ja jakaa iloa.

Tiimityössä nämä tarpeet voivat tulla esiin, kun tarvitsemme apua, olemme levottomia, hätääntyneitä tai väsyneitä. Toisinaan tarvitsemme vahvistusta innokkuudellemme ja aloitteellisuudellemme ja toisinaan meillä on tarve tulla kuulluksi, ymmärretyksi ja tuetuksi. Nämä tarpeet ja toiveet ovat mukanamme työn ja opiskeluiden arjessa. Ne korostuvat stressaantuessamme esimerkiksi muutosten tai työpaineiden keskellä.

Mentalisaatiossa asioita lähestytään uteliaana ja yhdessä pohtien. Yhteisellä ”ei-tietämisen tilalla” ja keskeneräisyyden sietämisellä luodaan läheisyyttä ja vahvistetaan ihmisten välisiä suhteita. Näin toimien ei synny “ylhäältä alas” -asetelmaa, vaan aitoa ja arvostavaa vuorovaikutusta.

Turvallisen ja turvattoman tiimin piirteitä

Mentalisoivassa tiimissä on turvallista olla. Tiimissä mentalisaatio näkyy avoimuutena, kiinnostuksena, leikillisyytenä ja yhdessä ihmettelynä.

Turvalliseksi koetuissa tiimeissä:

• Annetaan kaikkien kukkien kukkia.
• Edistetään myös toisten ideoita.
• Huomio kiinnitetään toisiin.
• On hyvällä tavalla rento ilmapiiri.
• Arvostetaan epävarmuuden sietämistä, nöyryyttä, virheiden tunnustamista ja tunnistamista sekä anteeksi pyytämistä.
• Jäsenten väliselle vuorovaikutukselle on ominaista uteliaisuus, kuunteleminen, eri näkökulmien pohdinta, joustavuus ja leikkisyys.
• On mahdollista lisäbonuksena kasvaa ihmisenä.

Turvattomiksi koetuissa tiimeissä:

• Esiintyy yksin pärjäämisen vaatimuksia.
• Edistetään vain omia tai kaverin ideoita.
• Huomio kiinnitetään itseen ja virheitä pelätään.
• Vallitsee tiukka kuri.
• Ilmenee otollista maaperää kiusaamiselle.
• Ei esiinny luovuutta. Luovuuden tuhoaa pelko. Tiimissä ei ole tarpeeksi turvallista kokeilla ja erehtyä.

Mentalisaatiota ja turvallisuutta tiimissä edistäviä vuorovaikutustapoja ovat virittäytyminen kuuntelemaan toista ihmistä, arvostava vuorovaikutus sekä myötätunnon kokemuksen vahvistaminen. Ne ovat kuin sosiaalista liimaa, jonka avulla tiimin energiataso nousee ja luottamus vahvistuu. Erityisesti stressaavissa tilanteissa myötätunnon kokemuksen vahvistaminen on tärkeää. Ainoa tapa tietää mitä toinen ajattelee, on kysyä ja kuulla se toiselta!

---

Kirjoittajat:

Tiina Mehto on HR ja esimiestyön lehtori Haaga-Heliassa. Hän toimii myös business coachina, Heart & Purpose coachina ja mentaalivalmentaja.

Sanna Mäkipää on kouluttaja, työnohjaaja, organisaatiokonsultti, tiimivalmentaja ja coach sekä yrittäjä Capacitas Familiassa. Sydämen asiana hänellä on organisaatioiden, työyhteisöjen, tiimien sekä esimiestyön kehittäminen toimivammaksi, dialogisemmaksi ja psykologisesti turvallisemmaksi.

Lähteet:

Kvist, H., Mäkipää, S., Alajoki, S., Mehto, T., Niutanen, K. & Sulkumäki, T. 2020. Tiimisoppa – iloa ja energiaa kaaliin. – Julkaistaan 1.4.2020.

Pajulo, M., Salo, S. & Pyykkönen N. 2015. Mentalisaatio ihmistä suojaavana tekijänä. Duodecim, 131; s.1050–1057.