Urheilulajit ovat keksittyjä. On lajeja, jotka juontavat juurensa muinaisista liikkumis- ja metsästystavoista, uskonnollisista rituaaleista tai sotataidoista, mutta niiden säännöt ja nykyaikaiset toteutustavat ovat keksittyjä ja kehiteltyjä.

Urheilun mieli on tunteissa; järjellä urheilua on hyvin vaikea selittää. Mitä mieltä on matkustaa toiselle puolelle maailmaa kilpailemaan siitä, kuka hyppää nimenomaisesti kolmella loikalla pisimmälle? Tai mitä mieltä on matkustaa sitä katsomosta seuraamaan? Mieli löytyy niistä tunteista, joita siinä voi kokea.

Keksityssä todellisuudessa voi turvallisesti kokea kaikenlaisia tunteita hyvinkin syvästi. Urheilu tarjoaa tunteiden tunnistamiseen ja säätelyyn erinomaisen harjoitteluympäristön. Toki urheilun mieli on myös muun muassa ponnistelussa, harjoittelussa ja oppimisessa.

Nuorisokulttuuriset lajit

Urheilulajeja keksitään aina lisää, ja samalla jotkin lajit hiipuvat pois harrastajien puuttuessa. Noin 1980-1990-luvuilla suosioon nousivat skeittaus, parkour ja lumilautailu. Ne syntyivät nuorisokulttuurista, kaduilta ja musiikista. Tulkitsen ne myös jonkinlaiseksi kapinaksi perinteistä yliorganisoitua urheilua vastaan. Ne syntyivät kaveriporukoissa, ja osa lajeista, kuten parkour ja skeittaus, vaatii olosuhteiksi kaupunkitilan.

Lumilautailijoiden olemus herätti huvitusta lajin tullessa olympialajiksi, ja lajin selostukset kuulostivat vieraalta kieleltä. Heidän asenteensa kilpailumenestykseen ei myöskään tuntunut kuuluvan perinteiseen urheilugenreen, sillä heille olennaista ei ollutkaan arvokisamenestys vaan pääsy filmaamaan lajia hienoihin maisemiin. Naureskelu lökäpöksyille on loppunut, ja laji taitaa perinteisimmästäkin urheiluniilosta olla jo ihan ok.

Uudet lajit ruokkivat mielikuvitusta

Millaisia ovat uudet lajit, jotka syntyvät nyt? Ne syntyvät kulttuurista ja viihdeteollisuudesta ja ruokkivat mielikuvitusta.

Huispaus (Quidditch englanniksi) syntyi Harry Potter -kirjoista. Peli näyttää hurjalta, vaikka lentävät luudat täytyykin kuvitella mielessään. Euroopan jalkapalloliitto UEFA keksi houkutella tyttöjä jalkapallon pariin liittämällä jalkapalloharjoittelun Disneyn satuihin. Pokemon-Go sai liikkeelle monen ikäiset, ja e-urheilu on tietysti ihan oma lukunsa. Cheerleading kuuluu uusien lajien joukkoon, ja uusi olympialaji breakdance ehkä vielä nuoriskulttuurisiin lajeihin.

Keppihevosharrastaja kuvittelee itsensä sekä hevoseksi että ratsastajaksi. Samalla harjoitellaan käsityötaitoja ja jopa yritystoimintaa. Lajin suosio Suomessa on huimaa, ja se leviää kovaa kyytiä muihinkin maihin. Keppihevosharrastukselle usein vähän epäuskoisesti naureskellaan, koska sehän on leikkiä! Siinä unohtuu, että niinhän kaikki muukin urheilu on.

Elämykset ja merkitykset korostuvat nuorten elämässä

Koulutussuunnittelu on tulevaisuustyötä, jossa jatkuvasti pohditaan, millaiseen maailmaan ja työn vaatimuksiin me opiskelijoita koulutamme. Yritämme antaa valmiuksia muutoksen ymmärtämiseen ja tekemiseen. Se vaatii luovuutta ja mahdollisten maailmojen kuvittelutaitoa.

Tällä hetkellä liikunnassa huolettaa sen vähäisyys. Kansakunnan kunto on laskussa. Ratkaisuksi tarjotaan muun muassa liikuntaharrastuksia koulupäivän yhteyteen ja matalan kynnyksen höntsävuoroja. Ihan hyvä ratkaisu osaan ongelmaa, kenties.

En ole juuri nähnyt ratkaisuehdotuksissa tarinallisuuden, elämyksellisyyden, kokemuksellisuuden ja yhteisöllisyyden ajatuksia, joita uudet lajit heijastelevat ja joista ehkä z-sukupolvi ja sitä seuraava polvi syttyvät.

Ajattelemme, että urheilussa ensisijaista on toiminta ja vasta sen seurauksena syntyvät tunteet, kokemukset ja elämykset. Toki siinä järjestyksessä näin tapahtuu. Mutta jos ajattelemme, että pohjimmillaan on kyse näistä jälkimmäisistä, osaamme hakea kenties uudenlaisia ratkaisuja. Sillä jos ajatuksena on vain, että kyse on toiminnasta, ovat ratkaisuehdotukset vain tiloja, järjestelmiä ja rakenteita.