Hyvän viestinnän merkkinä voidaan pitää sitä, että sillä vastataan vastaanottajaan tarpeisiin. Jotta tämä toteutuisi, on viestinnässä hyödynnettävä yhtä elintärkeää elementtiä: kuuntelua.

Ulkoisessa viestinnässä on jo pitkään puhuttu siitä, miten tärkeää on kuunnella vastaanottajaa. Hänen tarpeensa on mahdollista tietää ja niihin voidaan vastata ainoastaan kuuntelemalla. Kuuntelun merkitystä tulisi yhtä lailla korostaa sisäisessä viestinnässä ja yleensä organisaation päivittäisissä vuorovaikutustilanteissa. Se on osa sellaista laadukasta viestintää, jota hyvinvoivan työyhteisön saavuttaminen vaatii. Lisäksi, jos sisäinen organisaatiokulttuuri kannustaa kuuntelemaan, on myös ulkoinen viestintä todennäköisesti helpompaa ja tehokkaampaa.

Toisen osapuolen kuuntelu vuorovaikutustilanteissa edistää oikean informaation välittymistä ja helpottaa myös päätöksentekoa. Kuuntelu voi olla kuitenkin yllättävän vaikeaa. Usein koemme, että kuuntelemme kollegoitamme. Kuuleminen ja kuunteleminen ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Se, että on aidosti kiinnostunut siitä, mitä toisella on sanottavaa, hänen ideoistaan ja mielipiteistään, on eri asia kuin vain kuulla, mitä toinen sanoo ottamatta siitä kuitenkaan onkeensa.

Selkeinkään viesti ei merkitse mitään, jos sen sisältö perustuu ainoastaan lähettäjän agendaan. Miten esimerkiksi lääkäri voisi tietää, mikä vastaanotolle tulleella potilaalla on vikana, jos hän ei ensin kysy tältä oireita? Kun toisen osapuolen tarpeet, huolet ja kiinnostuksenaiheet kuullaan, on todennäköisempää, että molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä vuorovaikutuksen kulkuun. On myös hyvä muistaa, ettei tämä tarkoita sitä, että aina kuullun perusteella tulisi ryhtyä toimenpiteisiin. Keskeistä viestintäosaamista on myös tunnistaa, mikä on olennaista ja mikä epäolennaista tietoa.

Nyt kun uusi vuosi vaihtuu, jokaisen organisaation ja yksilön niiden sisällä on hyvä tarkastella oman viestintänsä onnistumisia ja epäonnistumisia kuluneen vuoden aikana.

Ehkä on joitain asioita, joilla on itse voinut parantaa oman työyhteisönsä yhteistyötä ja hyvinvointia. Esimerkiksi kommunikoinut avoimemmin, ollut sovinnollisempi ristiriitatilanteissa tai yrittänyt ahkerammin aidosti kuunnella kollegoiden mielipiteitä ja ehdotuksia.

Yksi uuden vuoden viestintälupaus voisi siis olla: älä vain kuule vaan myös kuuntele. Tiedosta omat ennakkoasenteesi, ole empaattinen ja avoin toisen viestille ja kuuntele loppuun asti. Yritä myös ainakin hetkeksi siirtää syrjään oma agendasi. Voit toki kuunnella vain saavuttaaksesi itse hyötyä, mutta todelliset viestinnälliset menestystarinat syntyvät aidosta kiinnostuksesta toisen osapuolen näkemykseen. Kun ymmärrät, millainen viestijä toinen osapuoli on, saat todennäköisemmin omankin viestisi paremmin perille. Kuuntelu on keino hoitaa suhteita niin ulkoisiin kuin sisäisiin sidosryhmiin.