Olen käynyt viisitoista kertaa Erasmus-rahoitteisessa opettajavaihdossa. Kokemukset vaihtelevat erittäin mielekkäistä vaihdoista ei-niin-onnistuneisiin. Oma olo on parhaimmillaan vaihdon jälkeen energinen ja innostunut, huonoimmillaan tylsistynyt ja jopa yksinäinen.

Parhaat kokemukseni ovat vaihdoista, jotka nojaavat aktiiviseen emännöintiin tai isännöintiin. Olo on ollut tervetullut, kun vieraasta on pidetty huolta, ja toiveet sekä pyynnöt on pyritty toteuttamaan. Vastaanottava organisaatio on osoittanut kiinnostusta myös lähettämällä henkilöstöä oppitunneille ja jatkanut aktiivista vuoropuhelua ja verkostoitumista opetuksen jälkeen.

Turhauttavimmat kokemukset taas ovat niitä, kun yhtään paikallista opettajaa ei ole tavattu kuin ohimennen. Esimerkiksi useita vuosia sitten erään vaihdon yhteydessä opintotoimiston väki ohjasi minut luokkaan, koska itse opettaja oli lähtenyt lomille ”sijaisen” tullessa paikalle. Mitään muuta ei vaihdon aikana tapahtunut.

Miten sitten tulisi toimia, jotta vaihto olisi opettajan näkökulmasta mahdollisimman antoisa? Millaisista tekijöistä hyvä Erasmus-vaihto muodostuu?

Suositukseni opevaihtoon lähtevälle

Useimmiten turhauttavat kokemukset lähtevät jo siitä, että vastaanottavassa organisaatiossa ei tunnu olevan henkilöä, joka olisi kiinnostunut vaihtoon tulevasta opettajasta. Opettaja vastaanotetaan, koska täytyyhän koulun saada Erasmus-pisteitä. Tosiasiassa mielenkiinto voi olla vähäistä.

Kukin vaihtoon lähtevä voi itse yrittää lisätä mielenkiintoa omalta osaltaan. Jo vaihdosta keskusteltaessa ja sitä suunniteltaessa on hyvä ilmaista, minkä alan paikallisia opettajia haluaisi vaihdon aikana tavata, ja mitä itse haluaisi tapaamisella saavuttaa. Koordinaattorilta on myös hyvä pyytää listaa sellaisista opintojaksoista ja opettajista, joilla voisi olla mielenkiintoa yhteisten opintojaksojen suunnitteluun. Kannattaa myös kysyä, onko vaihtoon tulevan opettajan mahdollista seurata paikallista opetusta. Myös lähettävän korkeakoulun puolelta kannattaa kartoittaa etukäteen mahdollisimman monipuolisia kokemuksia erilaisista yhteistyökuvioista.

Pääasia kuitenkin on, että yrittää tavata ihmisiä. On tavattava nimenomaan sellaisia ihmisiä, joilla on kiinnostusta ja motivaatiota yhteistyöhön. Kun yhteinen kiinnostuksenkohde ja idea löytyy, voi jotain uutta syntyä. Yhteisten illallisten merkitystä ei pidä myöskään aliarvioida.

Kehittäminen edellyttää ehtojen muuttamista

Erasmus-rahoitus edellyttää, että opettaja opettaa vaihtonsa aikana vähintään kahdeksan tuntia. Ehkä tämä ehto ohjaa tapaamisia väärille urille. Jos opettaja keskittyy vaihdossa vain opettamiseen, hän tuskin itse oppii mitään uutta. Jokainen opettajahan opettaa aina omalla tyylillään, jolloin opettaminen on aina samanlaista, oli missä maassa tahansa.

Mitä jos rahoituksen ehdot määräytyisivätkin toisesta näkökulmasta? Mitä jos ehtona olisikin se, että tapaa vaihdon aikana tietyn määrän muita opettajia? Entä jos vaihdon tarkoituksena olisi osallistua kuunteluoppilaana oppitunneille, jotka eivät ole omaa alaa? Erasmus-vaihdon ehtona voisi olla myös se, että vaihtoon lähtevä opettaja pyrkisi pohtimaan erilaisia mahdollisia yhteistyömuotoja vähintään yhden paikallisen opettajan kanssa. Valittu yhteistyömuoto voisi olla esimerkiksi yhteisen opintojakson tai vain yhden oppitunnin suunnittelu, tai muu yhteisten kokemusten jakamisen muoto. Voisiko lopputulos näin olla parempi ja opettavaisempi kaikille osapuolille?

Uuden synnyttämisen lähtökohtana on, että ihmiset kohtaavat toisiaan. Uuden suunnitteleminen opettajavaihdon yhteydessä on erittäin vaikeaa, jos vaihdon pääasiallinen tavoite on noudattaa kahdeksan tunnin opetusvelvollisuutta mahdollisimman kustannustehokkaasti. Yhteistyö vaatii tapaamisia ja aikaa, eikä luokassa yksin puurtamista. Aito yhteistyö perustuu ihmisten väliselle tuntemiselle.