”Lähden tekemään sirkustemppuja!”, totean usein viikon viimeisille virkamiesruotsin oppitunneille suunnatessani. Erityisesti perjantai-iltapäivinä, kun opiskelijat ja opettajakin ovat jo pitkän viikon väsyttämiä, luovuus näyttelee keskeistä roolia oppitunneilla. Etukäteen huolellisesti laaditut tuntisuunnitelmat tekevät tilaa yllättäville muutoksille ja uusille ajatusurille opetushetkessä. Tämä haastaa ja pistää hyppäämään tuntemattomaan, mutta tarjoaa myös paljon mahdollisuuksia.

Erilaiset muuttujat oppituntien aikana muokkaavat lennossa opettajan ratkaisuja ja toimintaa. Yllättävät tilanteet, opiskelijoiden motivointi ja mielenkiinnon ylläpitäminen vaativat opettajalta käytännön supervoimaa, luovuutta.

Millaista sitten on opettajan luovuus, ja miten se näyttäytyy käytännön opetustyössä? Luovuus liitetään usein taiteellisuuteen, jota taas ei kovin helposti yhdistetä muiden kuin taito- ja taideaineiden opetukseen. Kuitenkin aivan kaikkien oppiaineiden opettajuuteen liittyy parhaimmillaan valtavasti luovuutta aina opetuksen suunnitteluprosesseista arviointivaiheeseen saakka.

Opettajan on oltava avoin moneen suuntaan

Opetustyön lähtökohta on opettajan halu ja pyrkimys saada oppijat oppimaan mahdollisimman tehokkaasti. Ei siis riitä, että opettaja hallitsee opetettavan asian, substanssin, ja sanallistaa osaamisensa oppijoille. Tällöin opettaja vain tuo ilmi, mitä itse tietää asiasta. Opetus-oppimisprosessi vaatii opettajalta paljon enemmän. Täytyy muun muassa tuntea opiskelijoiden taitotaso, sisäistää oppimistavoitteet sekä hallita pedagogiikka ja opetusvälineet. Osaamista, tietoa ja taitoja täytyy kyetä soveltamaan oppijoiden hyväksi ja parhaaksi. Kaikki tämä kysyy luovuutta.

Tärkeä luovuuden lähtökohta opettajalle on oman työnsä kokeminen merkitykselliseksi ja halu kehittää opetustaan sekä kehittyä ammatissaan. Luovuus opetustyössä vaatii opettajalta monella tapaa avoimena olemista. Täytyy uskaltautua haastamaan itseään ja ajattelemaan totuttujen mallien ulkopuolelta. Omia toimintatapojaan ja ajatteluaan täytyy tarkastella ja kehittää rohkeasti. Samalla opettajan täytyy myös luottaa omaan ammattitaitoonsa, koska epävarmuus harvoin antaa tilaa luovuudelle.

Usein ehkä ajatellaan, että opetuksen suunnittelu on mekaanista, kaavamaista työtä, jossa on vähän sijaa luovuudelle. Parhaimmillaan luovuus pääsee valloilleen kuitenkin jo opetuksen suunnitteluvaiheessa. Opettajan täytyy vain avata mielensä kokeiluille, ideoille, inspiraatiolle ja jopa hulluttelulle. Mahdollisuudet opetuksen havainnollistamiseen ja elävöittämiseen ovat lähes rajattomat.

Opettaja luo tilan, jossa opiskelijat saavat oppia

Viime aikoina olen reflektoinut oppituntieni kulkua ja opetustilanteita luovuuden näkökulmasta. Mikä monipuolinen luovuuden ilmentymä pelkästään yksi oppitunti voikaan olla! Eniten luovuutta tarvitaan odottamattomissa ja yllättävissä tilanteissa: tekniset laitteet pettävät, ryhmäkeskustelusisältöiselle oppitunnille tuleekin vain muutama opiskelija, suunnitellut harjoitukset eivät käytännössä toimikaan tai aikataulu pettää. Tällöin opettajalla ei ole aina mahdollisuutta soittaa HelpDeskiin, vaan tarvitaan luovia ongelmanratkaisutaitoja.

Opettaja ei voi lamaantua muuttuvissa tilanteissa, vaan hänen tulee löytää uusia toimintatapoja ja ajatusuria. Usein tilanteet tulevat eteen hyvin yllättäen, mutta kuin huomaamattaan opettaja onkin jo ajatuksissaan askeleen edellä nykyhetkeä. Tilanteet ratkaistaan nopeasti, luovuudella.

Opettaja ei työssään maalaa upeita tauluja tai kirjoita koskettavia runoja. Opettajan luovuus ei synnytä uusia innovaatioita tai konkreettisia tuotoksia, mutta hän voi luoda tilan, jossa on inspiroivaa oppia ja turvallista tehdä myös virheitä. Hän voi tarjota olosuhteet ja tunneilmaston, jossa opitaan ja oivalletaan uutta sekä kehitytään ja kehitetään.

Luova opettaja antaa esimerkillään ja kannustuksellaan myös oppijoille tilaa ja mahdollisuuden olla luovia. Näin syntyy oppimisen taidetta, onnistumisen ja oivaltamisen iloa sekä henkisen pääoman kasvua.