Korkeakouluissa eletään tällä hetkellä ura- ja opinto-ohjauksen uudelleen järjestämisen ja jopa uudelleen luomisen aikakautta. Mietinnässä on, miten erilaisilla toiminnoilla tehostetaan opiskelijoiden valmistumista ja miten opinnot palvelevat opiskelijoiden työllistymistä. Ohjauksen keinoin haetaan ratkaisuja myös yksilön hyvinvointiin.
Yksilön valintojen vaikutus laajempiin kokonaisuuksiin
Opinto- ja uraohjauksessa on yli vuosisadan ajan ollut ajatuksena kartoittaa yksilön ominaisuuksia sekä tiedottaa työelämässä tarjolla olevista ammateista ja eri alojen vaatimuksista. Nämä kaksi kokonaisuutta – yksilön ominaisuudet ja työelämän vaatimukset – on pyritty sovittamaan yhteen.
Lähtökohta ohjauksessa on usein hyvin yksilökeskeinen. Opinto- ja uraohjauksen toimijoiden eettisissä periaatteissa korostetaan yksilön itsemääräämisen kunnioittamista, mutta samaan aikaan peräänkuulutetaan ohjauksen ammattilaisten rehellisyyttä vaihtoehtojen esille tuomisessa ja olemassa olevan tiedon kriittistä tarkastelua.
Ohjauksessa tulee yhä uudelleen miettiä, mikä ja kuka on ohjauksen keskiössä ja mikä on tasapaino ohjauksen kokonaisuudessa yksilön, yhteisön, yhteiskunnan ja planetaarisen kokonaisuuden äärellä. Ohjauspalveluita ja ohjauksen kokonaisuutta miettiessä on hyvä pohtia arvojamme ja lähtökohtiamme ohjaukseen.
Ajatuksiin voi hiipiä kysymys, onko yksilön itsemääräämisoikeus omien valintojen keskellä noussut liian suureen rooliin. Kokonaisvaltaisessa ohjauksessa on uskallettava tarkastella yksilön valintojen vaikutusta myös laajemmin. Valintojen äärellä olemme tottuneet tarkastelemaan niiden vaikutusta itseemme, mutta unohdammeko niiden keskellä vaikutusten miettimiseen ympäröivään yhteiskuntaan ja ympäristöön? Uskallammeko ohjauksessa haastaa yksilöä puntaroimaan omien valintojen vaikutusta laajempiin kokonaisuuksiin?
Ohjauspalveluiden kokonaisuutta haastettava
Ohjauspalveluiden kokonaisuutta suunnitellessamme olemme tekemisissä erilaisten järjestelmien kanssa. Olemme osa suomalaista koulutusjärjestelmää, meidän toimintaamme ohjaavat erilaiset opetussuunnitelmat, kurssisuunnitelmat ja korkeakouluja koskevat säädökset. Myös työelämän osaamistarpeet ja muutokset ovat osa kokonaisuutta.
Meidän tulee miettiä, millä tavoin pystymme vaikuttamaan havaitsemiimme kehittämiskohteisiin järjestelmissä. Samoin on tarkasteltava, minkälaisten raamien ja lainalaisuuksien vallitessa yksilö sopeutetaan järjestelmään ja millä tavalla järjestelmät ovat valmiita muuttumaan yksilöiden tarpeiden mukaisesti.
Ohjaukseen liittyvien odotusten äärellä on huomioitava, minkälaisia ulottuvuuksia ohjauksen ammattilaiset ovat oikeutettuja tuomaan ohjauskeskusteluihin. Yksilökeskeisten unelmien äärellä jokaisen meidän on mietittävä oman toiminnan vaikutusta suurempiin kokonaisuuksiin. Kannustavalle, kunnioittavalle ja rakentavalle keskustelulle, jossa yksilöä haastetaan omien unelmiensa äärellä, on edelleen tilaa ura- ja ohjauspalveluiden kokonaisuudessa.
Kirjoittaja osallistui Tampereen Pedaforumilla KESTO-hankkeen vetämään symposiumiin TYÖ + TOIVO + TULEVAISUUS: Kestävyysosaaminen korkeakoulutuksessa.