Oppimisen haasteet haastavat myös keinot jäsentää, selkiyttää ja monikanavaistaa opittavista sisällöistä viestintää. Sarjakuva voi palvella ohjauksen tarpeita luovalla, visuaalisella, riemukkaalla ja yhteisöllisyyttä lisäävällä tavalla.

Tässä kehittämistyössä oli tarkoitus sopivasti haastaa nuoria ja tarjota mahdollisuuksia onnistumisen kokemuksille sekä omien vahvuuksien löytämiselle. Todellisuudessa, jossa ihminen tungetaan helposti hyvin ahtaaseen lokeroon, on voimauttava kokemus piirtää ruutuun. Kunkin kynänjälki on ainutlaatuinen ja ”jokaisen ihmisen tarina on sarjakuvan arvoinen”. Jo näilläkin perusteluilla lähteminen kokeilemaan sarjakuvaa ohjauksen välineenä nuorten työpajoilla WooDoo-werstaalla vaikutti hyvältä idealta. Onnistuminen vaati paljon aikaa ja kärsivällisyyttä ja vahvaa tukea kaikille osallistujille. Lopputulos palkitsee.

Jenni Eräsaari kirjoittaa kolumnissan ”Miksi hyödyntää sarjakuvaa opetuksessa?” sarjakuvan olevan ”hauskaa, sallivaa ja katu-uskottavaa.” Siinä yhdistyvät useat kerronnan elementit – teksti, kuva, rytmi – , mikä antaa valtavasti mahdollisuuksia onnistumiseen. Sanoman jäsentäminen rajalliseen määrään ruutuja puolestaan rytmittää kerrontaa, joilla työskentelyä ja tarinaa pusketaan eteenpäin. Sarjakuvan luominen tuo ”riemua ja revittelyä” ja lisäksi sarjakuvanteko ”kehittää lähes kaikkea ihmisessä”. Voidaan ajatella, että kaikenlainen erityisyys ihmisessä (esimerkiksi tarkkaavaisuuden, hahmotuksen ja vuorovaikutuksen erityisyydet) edellyttää hänelle opetettavalta sisällöstäkin erityistä jäsentyneisyyttä, luettavuutta, saavutettavuutta ja selkeyttä. Sarjakuva voisi taipua nykyistä enemmän palvelemaan myös näitä tarkoitusperiä. (Eräsaari 2012).

Lehden päätoimittaja Verna Kuutti (2012) jatkaa vielä: ”Sarjakuvan terapeuttinen vaikutus korostuu”. Todellisuudessa, jossa ihminen tungetaan helposti hyvin ahtaaseen lokeroon, on voimauttava kokemus piirtää ruutuun. Kunkin kynänjälki on ainutlaatuinen ja ”jokaisen ihmisen tarina on sarjakuvan arvoinen”. Jo näilläkin perusteluilla lähteminen ammatilliseen erityisopettajankoulutukseeni kuuluvassa kehittämistyössä kokeilemaan sarjakuvaa ohjauksen välineenä nuorten työpajoilla WooDoo-werstaalla vaikutti hyvältä idealta, vaikka en itse sarjakuvaa aiemmin ollut koskaan tehnytkään.

Sarjakuva kehittämishankkeena

Kaikille työkokeilijoille Helsingin kaupungin Stadin ammatti- ja aikuisopiston nuorten työpajoilla tehdään nuorille räätälöity, henkilökohtainen pajajakson suunnitelma. Pajajakson tarpeet ja toiveet ovat hyvinkin erilaisia nuorten lähtökohdat huomioiden. Yksilöllisten tarpeiden ja ominaisuuksien vuoksi lähestyin kehittämistyössäni mahdollisimman laajaa kohderyhmää. Lähtökohtana oli tarjota kaikille jotain tukemaan omaa sopeutumista WooDoo-werstaan keramiikkaryhmään.

Epämiellyttävien ja haastavien tilanteiden ennakoiminen olivat keskiössä kehittämistyötä suunniteltaessa. Oman tilan löytäminen ja toimijuus tasavertaisenaryhmämme tasavertaisena jäsenenä painottuivat. Tarkoituksena oli myös sopivasti haastaa nuoria ja tarjota mahdollisuuksia onnistumisen kokemuksille sekä omien vahvuuksien löytämiselle.

Meidän työkokeilijamme ovat hyvin erilaisilla taustoilla ja yksilöllisillä räätälöidyillä pajajakson sopimuksilla toiminnassamme mukana. Räätälöinti tarkoittaa sitä, että yksilöllisesti huomioiden elämäntilanteet ja tarpeet rakennetaan kullekin nuorelle häntä parhaiten palveleva pajajakson tavoitteellinen suunnitelma.

Kehittämistyössäni lähdettiin luomaan visuaalisen informaation ”kyllästämää” tilaa, jossa on turvallinen olo toimia. Tavoitteena oli rakentaa työtila, jossa kaikki mahdollinen informaatio myös työtilan seiniltä jäisi myös tulevaisuuden pajajaksolaisten iloksi huomioiden erilaiset oppijat. Visuaalinen informaatio helpottaa etenkin niitä työkokeilijoita, joilla on vaikeuksia ottaa muihin kontaktia tai jotka kokevat kysymisen jostain muusta syystä hankalaksi. Joillakin oppijoista on helpompi hahmottaa tietoa visuaalisessa muodossa pelkän kirjallisen tai suullisen informaation sijaan.

Sarjakuvaprojektin tavoitteena oli luoda visuaalista informaatiota helpottamaan keramiikkapajalla työskentelyä. Tarkoituksena oli tukea nuorten osallisuutta mahdollisimman paljon sekä projektin suunnittelussa että sen toteuttamisessa. Yhtenä pyrkimyksenä oli myös sosiaalinen vahvistaminen ja nuorten vahvuuksien esiin tuominen.

Haasteena projektissa oli nuorten motivoiminen toimintaan, johon idea ei tullut heiltä itseltään. Nuoret saivat kuitenkin vaikuttaa hyvinkin paljon projektin toteuttamiseen. He saivat valita esimerkiksi, minkä roolin he ottavat projektissa ja mitä osaa he alkavat työstää. He saivat valita, haluavatko keskittyä sarjakuvien käsikirjoitusten pohdintaan, hahmojen luonnosteluun vai vaikkapa kehysten tekemiseen. He saivat miettiä, minkä tyylisiä ja pituisia sarjakuvat ovat sekä millaisia hahmoja niissä seikkailee. Sarjakuvien kehykset tehtiin keramiikasta, ja myös tässä nuoret saivat käyttää omaa luovuuttaan.

Yhtenä haasteena projektissa oli myös porukan jatkuva vaihtuvuus, sillä työpajalla ryhmän kokoonpano voi muuttua kuukausittain. Lisäksi poissaolot vaikuttivat jatkuvasti projektin eteenpäin viemiseen. Projekti oli tarkoituksena viedä loppuun tiiminä, ja käydä jatkuvaa keskustelua asioiden etenemisestä. Pari sarjakuvaa on nyt saatu valmiiksi, ja monesta muusta on aiheet ja visiot valmiina jatkoa varten. Projektia voi nyt jatkaa omaan tahtiin rennolla otteella.

Onnistumiseen tarvitaan tukea

Projektin onnistuminen vaati paljon aikaa ja kärsivällisyyttä sekä vahvaa tukea kaikille osallistujille. Yksilölliset tavoitteet ja toiveet huomioitiin kuten pajajakson osalta yleensäkin räätälöidyn pajajakson hengessä. Myönteistä projektissa oli myös, että se edisti keramiikkaryhmän, etenkin uusien ryhmäläisten, tutustumista ja ryhmäytymistä toisiinsa. Ryhmäläisillä oli yhteinen tehtävä ja päämäärä, mikä teki sarjakuvahankkeesta erityisen hyvän menetelmä ryhmäytymiseen. Tällaisissa projekteissa asiat eivät koskaan mene juuri niin kuin on suunniteltu, mutta lopputulokseen ja kokonaisuuteen nähden olemme todella tyytyväisiä nuorten asenteeseen ja heidän kokonaisvaltaiseen sitoutumiseensa kaikissa yhteisen matkan vaiheissa.

Sarjakuvan avulla opetustilanteessa vaikeistakin aiheista puhuminen siirtyy kuvien ja mahdollisesti huumorin kautta sellaisen etäisyyden päähän, että yhteinen keskustelu on helpompaa. Sarjakuva tehostaa oppimista, sillä siinä mieleenpainuvat kuvat ja hassut tarinat kiinnittyvät kohtuullisen pieneen tekstimassaan, mikä lisäksi esim. opiskeltavat käsitteet kiinnittyvät uudenlaisiin yhteyksiin. (Sagri & al. 2028).

Ennen kaikkea sarjakuvia käytettäessä erityitä tukea tarvitsevien ohjattavien kanssa korostuu kuitenkin se vuorovaikutteisuus, jonka sarjakuvien tekeminen mahdollistaa sekä se mielihyvä, jonka luova prosessi sekä tekijälleen että lopputuloksen lukijalle mahdollistaa. Sarjakuvien mahdollisuudet ovat rajattomat ja jännittävät. (Manning 1998) Sarjakuvan tekijät, kuten monet pioneerit, haluavat ravistella ihmisiä, muuttaa tapaa, jolla ihmiset ajattelevat, kyseenalaistaa vallitsevia käsityksiä (Manning 1998). Tälle on erityisen tuenkin maailmassa vielä tilaa. Tarvitaan vain halu tulla kuulluksi, tahto oppia yhdessä ja kyky nähdä.