Eija Honkanen ja Tiina Mehto keskustelevat tässä podcastissa opinnäytetyön ohjauksesta ammattikorkeakouluopinnoissa. Jaksossa mietitään, miten opiskelijan vahvuuksia saadaan esille ohjaustilanteissa.

Podcastin tekstivastine

Eija: Me keskustellaan opinnäytetyön ohjauksesta ammattikorkeakouluopinnoissa. Ja erityisesti me keskus- keskitytään siihen, että miten opiskelijan osaamista ja vahvuuksia voidaan tuoda tässä opinnäytetyöprosessin aikana esille. Olen Eija Honkanen, ja täällä Haaga-Heliassa opettajana. Ja mun mukana on tänään kollegani…

Tiina: Tiina Mehto, ja toimin liiketalouden koulutusohjelmassa HR:n ja johtamisen lehtorina. Itse olen ohjannut viimeisen neljän vuoden aikana yli 70 tradenomiopinnäytetyötä.

Eija: Sulla on aikamoinen kokemus.

Tiina: Eija, sä oot tehnyt selvitystä keväällä 2022 opinnäytetyöhön liittyen, mitä siinä tuli esiin?

Eija: Joo. Haastateltiin opiskelijoita ja kyseltiin heiltä kokemuksia opinnäytetyöprosessista, me tehtiin se yhen SOLE-hankkeen alla. Sielt tulikin esille se, et opiskelijat olis tarvinnut enemmän tukea ja ohjausta, ja aikaa siihen opinnäytetyön tekemiseen. Erityisesti tietenkin sillon, kun opinnäytetyö ei suju kuin tanssi, vaan siinä on jotakin sellasta, että se ei etene ihan suoraan. Onks sulla Tiina kokemusta, tai mitä sä ajattelet tästä?

Tiina: No usein opinnäytetyön tekeminen on hieman erilainen oppimiskokemus opintojen aikana, sen pidempikestoisuuden ja monen eri vaatimustason kannalta, jossa opiskelijoiden tulisi jo soveltaa aikaisempaa opittuja asioita. Mut samalla on myös tarve oppia uusia asioita liittyen omaan opinnäytetyöhön.

Eija: Mm, se on joo, kuulostaa niin tutulta. Ja tätä opinnäytetyötähän voi toisaalta katsoa semmosena teknisenä suorituksena, että miten kirjoitat ja miten se on jäsennetty ja onko lähteet ja niin edelleen. Mutta siinä unohtuu monta kertaa se, et sehän on opiskelijalle tämmönen tosi tunteikas prosessi, jossa tulee erilaisia ylä- ja alamäkiä myös tunteiden osalta. Ja tää tunneskaalahan voi vaihdella aina et on hirveen innostunut ja viehtynyt siitä aiheesta ja joo, tää on hyvä, ja sit toisaalta voi tulla semmosia epäluulon hetkiä, et onkin vähän epävarma sen aiheen ja etenemisen kannalta tai voi olla jopa ihan et ihan se pelottaa vähän, tai ahdistaa tai… Lisäks voi tuntua semmosia tunteita kun helpotusta, tyytyväisyyttä, iloisuutta, ylpeyttä ja jopa onnellisuutta, et näin opiskelijat on kuvannu.

Tiina: Joo, mä oon samaa mieltä. Ja yleensä tämmönen opinnäytetyöprosessi on suhteellisen vaativa. Siin korostuu muun muassa itsenäinen tekeminen, aikataulutus, ja niin sanotut tekstitaidot, joka tarkottaa et luetaan, kirjotetaan, argumentoidaan ja yleensäkin osataan hyödyntää erilaisia tekstejä.

Eija: Joo. Ja siinähän tulee ne ajattelun taidot myöskin esille ja todellakin ihmiset on kiinnostunut eri aiheista ja teemoista, näin myös opiskelijoilla.

Tiina: Joo. Opiskelijat on myös erilaisia, heillä on erilaisia taitoja ja innostuksen aiheita. Toset opiskelijat haluaa nimenomaan verkostoitua työelämän kanssa ja tehdä toiminnallisen opinnäytetyön, jossa pääsevät kehittämään jotain konkreettista, ja toiset taas haluu kehittää omia tutkimuksen taitojaan. Ja haluavat tehdä joko esimerkiks laadullisen haastattelututkimuksen tai kvantitatiivisen määrällisen tutkimuksen. Sit meillä on opiskelijoita jotka nauttii kirjottamisesta, ja asioihin syvemmästä perehtymisestä, ja tällöin voi vaikka päiväkirjaopinnäytetyö olla paikallaan. Jossa voidaan kehittää omaa ammatillista kehittymistä, reflektoiden omaa oppimistaan tietoperustan kautta. No välttämättä opinnäytetyöprosessin alussa se innostus ja taidot ei aina kuitenkaan kohtaa, ja paljon jää myös opittavaa sen opinnäytetyöprosessin aikana myös tehtäväksi.

Eija: Joo, toi on jotenkin niin tuttua kuunnella tätä mistä puhuit, ja onneks meillä on mahdollisuus valita vähän eri tyyppisesti miten tekee näitä opinnäytetöitä, et ei ole vain yhtä mallia. No miks Tiina sun mielestä opiskelijoiden vahvuuksien tunnistaminen on tässä opinnäytetyön tekemisen aikana jotenkin tärkeetä?

Tiina: No tutkimusten mukaan jopa hyvin pärjäävät korkeakouluopiskelijat ei oo välttämättä tunnistaneet ja tiedostaneet omia vahvuuksiaan eivätkä pysty oikein käyttää näitä hyväkseen täysimääräisesti. Ja jos ei oo tunnistanut näitä, niin välttämättä he ei osaa käyttää näitä hyödykseen myöskään työelämässä.

Eija: Joo-o, meillä kaikilla on erilaisia, erityisiä vahvuuksia, että… Ja ne on kaikki yksilöllisiä. Et ihan… Ja toisaalta mun mielestä vahvuuksistakin jotenkin, kun niit on erilaisia, niin miten tunnistaa esimerkiks tämmöstä ku rohkeutta ja sinnikkyyttä jota tarvitaan näis opinnoissa tai opinnäytetyön tekemisessä tai luovuutta, uteliaisuutta, huumoria tai ryhmätyötaitoja, jotka on tosi tärkeitä perustaitoja tässä ja todellakin niitä voi hyödyntää.

Tiina: Joo. Nää erityisvahvuudet on sellasia et ne on muuttuvia ja mukautuvaisia myös. Ja näit voi tunnistaa itsessään, ja ne on myös opettavia, olevia asioita. Ja kun opiskelija tunnistaa näitä erityisvahvuuksia itsessään, tää johtaa yleensä tämmöseen tyytyväisyyteen, myönteiseen toimijuuteen, ja jopa mahdollistaa itsensä toteuttamisen. Voidaan puhua että ihminen saavuttaa jopa mahdollisesti oman kukoistuksensa, joka auttaa onnellisuuden tunteeseen. Martin Seligman on määrittänyt tämmösen PERMA-teorian, joka on teoria onnellisuudesta. Tässä P kirjain liittyy myönteisiin tunteisiin, E sitoutumiseen, R ihmissuhteisiin, M merkityksellisyyteen, ja A saavuttamiseen. Ja kun ihminen tuntee saavuttavansa asioita hän tuntee innostamista ja iloa. Joka opiskelijan näkökulmasta voi johtaa niin sanottuun flow-kokemukseen eli opiskelun imuun.

Eija: Joo opiskelijat on kans tuonut esille niis haastattelus tätä, että opiskelun imu ja flow-kokemus on tosi tärkeitä, ja niihinhän liittyy keskeisinä tää innostuminen ja ilo, ne on niit tunnekokemuksia joita kaivataan siin opiskelussa. Ja ne luo sitä merkityksellisyyttä oppimisen ja innostumisen iloa, ei opiskelijalle itselleen, vaan myös sille opiskelijaporukalle. Ja sit kun on tätä onnistumista, iloa ja innostumista, niin jaksaa myös ottaa sitä sinnikkyyttä käyttöön, koska sitäkin aina opinnoissa tarvitaan. Et sillon kun ei opiskelut sujukaan tai päästään niitten vaikeitten tilanteiden tai vaiheiden yli. No tää vahvuuslähtöinen ohjaushan huomioi myös opiskelijan muita ominaisuuksia sen opiskelun rinnalla. Ja mietin että miten vahvuuslähtöistä ohjausta vois käyttää siinä opinnäytetyön ohjauksessa ihan konkreettisesti. Sulla on varmaan esimerkkejä Tiina, kun sä oot käyttänyt niin paljon tätä ja perehtynyt siihen. Mitä hyötyä tästä on siinä vahvuuslähtöisestä ohjauksesta?

Tiina: No mä itse nään että tää vahvuuslähtöisyys tuo yleensäkin energiaa tähän opiskelijan tekemiseen ja toimijuuteen. Tää vahvuuslähtenyt ohjaus auttaa opiskelijaa tunnistamaan ne asiat, mistä hän on itse motivoitunut, ja sitä kautta auttaa ylläpitämään innostusta ja kiinnostusta tekemiseensä. Ja kun opiskelija innostuu ja hänellä on positiivista energiaa, hän voi päästä jopa tämmöseen opiskelun imuun mistä puhuttiin, jossa pystyy keskittymään ja saa paljon aikaiseksi. Mielestäni on tärkee myös et pyritään saamaan opiskelijoiden ja opettajien välille luottamusta, jotta syntyy tämmönen turvallinen ilmapiiri, ja me opettajina voisimme olla helposti lähestyttäviä. Tää auttaa myös hankalempien asioiden kohtaamisessa ja käsittelyssä, joka voi tulla esiin opinnäytetyöprosessissa.

Eija: Joo. Kun puhutaan nyt sitten niitten hankalien asioiden käsittelyä niin tää opinnäytetyöhän haastaa sitä opiskelijan osaamista ja tekemistä monella tavalla. Kun aatellaan että siinä tavoitteenakin on että sen aiemman opitun ja osaamisen lisäksi opinnäytetyön tavoitteena on näyttää sitä osaamista ja oppia uutta samalla. Niin sillon voi tulla hankalia tilanteita, kun haastetaan sitä omaa osaamista ja tulis samalla sit vastata siihen opinnäytetyön vaatimuksiin, että nekin täyttyy. Ja tän osaamisen rinnalle voikin syntyy opinnäytetyön aikana et huomaakin tämmösiä kehittämisalueita et ai, tätä mun pitäs kehittää vielä että mä saan tän opinnäytetyön tehtyä ja sen valmiiksi. Ja sitten siihenhän liittyy myös palaute. No mites Tiina sinä annat rakentavaa palautetta, kun opiskelijan olis hyvä kohdata omia kehittämisen kohteita, et tätä pitäis vielä oppia ennenku se opinnäytetyö tulee valmiiks.

Tiina: No tässä auttaa jos on muodostunut juuri tämä luottamuksellinen suhde opiskelijoiden kanssa, jossa voidaan puhua suoraan. Et toisinaan mä kysyn et mistä asiasta he haluavat saada palautetta ja millä tasolla. Joskus taas yleisissä opinnäytetyön seminaarissa nostan esiin opinnäytetyön arviointikriteerien vaatimukset ja viittaan niin sanottuun yleisiin haasteihiin opinnäytetyön aikana, jotka useimmat opiskelijat kohtaavat. Tällön tää palaute ei kohdistu suoraan henkilöön, ja usein henkilökohtaisissa keskustelussa he itsekin ovat oivaltaneet että mihin olisi hyvä kiinnittää huomiota. Kun mä annan rakentavaa palautetta niin mä pyrin antamaan faktapohjaista, ja jopa mahdollisimman konkreettista esimerkkien kautta annettavaa palautetta. Ja yleensä aina viittaan siihen, että mistä voi hakea apua tai tukea asialle. Meillä HR:n ja johtamisen opinnäytetyöseminaareissa, siinä prosessissa on (-) [10:02] erilaisia menetelmäpajoja, tutkimusmenetelmiin ja kirjottamiseen liittyen. Et näitä suosittelen kyllä käyttämään hyväksi myös.

Eija: Joo noi kuulostaa tosi kivalta niinku opiskelijan näkökulmasta, et ne on varmaan tosi hyödyllisiä osallistuu niihin. No miten sä sitten huomioit ne opiskelijoiden vahvuudet siinä ohjauksessa?

Tiina: No kun alotan tän opinnäytetyön ohjauksen, tradenomiopiskelijoiden opinnäytetyöseminaareissa, niin mä pyydän opiskelijoita pohtimaan omia vahvuuksiaan opinnäytetyöprosessin kannalta, ja mulla on käytössä semmonen valmis vahvuuslista, josta he voivat valita neljä viiva viis vahvuutta itselleen. Ja tän jälkeen he esittäytyvät muulle ryhmälle, ja kertovat millaisia vahvuuksia he ovat poimineet itselleen opinnäytetyömatkalleen. Ja tää harjotus tuo esittäytymisen myös henkilökohtaisemmalle tasolle, kun he kertoo omasta opinnnäytetyöideastaan, tai teemastaan, mistä he ovat kiinnostuneita siinä hetkessä. Ja opinnäytetyöprosessin aikana annan heille myös tällasta rohkaisevaa palautetta, kun nään hyvien asioiden tapahtuvan. Ja mahdollisesti myös sanoitan heidän omia määrittelemiään vahvuuksia tän prosessin aikana.

Eija: Toi omien vahvuuksien sanottaminen onkin tosi tärkeää, et sillon kun me puhutaan ääneen et kun sä kerroit et opiskelija esittäytyi, sit hän kertoo niit vahvuuksiaan, niin ku esittäytyy ääneen ja puhutaan yhdessä niist vahvuuksista, niin se tukee sitä itsetuntoa ja osaamisen kehittämistä. Hyvä harjotus. Must on tosi hienoo kuulla että sä Tiina teet näin, no miten sä muuten sit ohjaajana, tää oli hyvä esimerkki, niin muuten tuot ohjaajana tätä esille?

Tiina: No mä pyrin tietoisesti painamaan mieleen kunkin henkilön vahvuudet ja vahvistamaan niitä, ja tuon esiin etenkin jos prosessin aikana tulee haasteita. Ja mul itsellä on se ajatus että se mihin kiinnitetään huomiota, se kasvaa. Ja mä kiinnitän huomiota siihen myös, millä tavalla mä annan palautetta opinnäytetyöjärjestelmään Wihiin, joka meillä on käytössä, et miten mä sanoitan mun viestiä siellä. Ja me opettajana voidaan kuitenkin valita et miten me kirjoitetaan palautteet, eli korostaako ongelmia vai korostaako niitä asioita, missä opiskelija on onnistunut, vahvistaen juuri niitä.

Eija: Joo. Mietin just tos palautteen, palautteesta ja palautteen jälkeen, siitähän pitäis jäädä kuitenkin hyvä mieli. Niin ku sä sanoit et ohjaajana voi valita mitkä asiat korostuu siin ohjauksessa. Ja se jättää myös semmosen tunnejäljen siihen opiskelijaan, et minkälainen tunne jää sit palautteesta. Minkälainen tunne jää opinnäytetyön ohjauksesta, ja kannustaaks se eteenpäin. No päättyyks tää sun opinnäytetyön ohjaus tähän?

Tiina: Kun opinnäytetyö on arvioitu, pidän lyhyen, viidentoista minuutin keskustelun opiskelijoiden kanssa, jossa pyrin korostamaan asioita, joissa hän on onnistunut. Ja aina voin sanoa ainakin että oot sinnikkäästi vienyt tän projektin maaliin.

Eija: Joo toi viidentoist minuutin ohjaus kuulostaa opiskelijan näkökulmasta todella tärkeältä ja merkitykselliseltä, se ikään kuin kokoaa tän opinnäytetyön koko prosessin yhteen, ja vahvistaa myös sitä et minkälainen tunne jää siit opinnäytetyön tekemisestä. Mietin opiskelijan näkökulmasta et yltääkö hän parhaaseen onnistumiseensa vai jääkö semmonen valju tunne koko opinnäytetyöprosessista. Ja taas, tosi hyvä tuot sen opiskelijan vahvuuksia näkyville.

Tiina: Opinnäytetyöprosessi on opiskelijalle yksi osaamisen näyttö ja osoitus pitkäkestoisemmasta projektin läpiviemisestä. Jos ohjaaja ja opiskelija voivat tehdä tästä yhteisestä matkasta miellyttävän ja voimauttavan, siitä saadut opit voivat kantaa pitkälle tulevaisuuteen ja se voi kasvattaa henkilön itsevarmuutta ja osaamista, jota hän voi hyödyntää myös tulevaisuudessa työelämässä. Et parhaimmillaan opinnäytetyö avaa ovia työelämään.

Eija: Juuri näin.