Eero Tiaisen ja EVE-työryhmän Rakkaussimulaatio EVE edustaa immersiivisen teatterin uutta aaltoa. Teoksessa käsitellään kohtaamisen voimaa ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa virtuaalitodellisuuden ja tekoälyn laajentamassa todellisuudessa.

Veimme neljän senioritestaajan joukon testaamaan EVE-esityksen beta-versiota Espoon Kaupunginteatterille, jossa heidät kuljetettiin läpi harjoitustiloihin rakennetun esityskokonaisuuden eri vaiheiden.

Testaajistamme kaksi oli joskus kokeillut VR-laseja, mutta toisille virtuaalitodellisuus ja VR-lasit eivät olleet ennestään tuttuja. Kaikki neljä mainitsivat, että käyvät teatterissa mieluiten toisten seurassa. Testaajista kolme koki olevansa aktiivisia kulttuurin kuluttajia ja yksi koki olevansa satunnainen. Kaikki pitivät digitaalisia kulttuurielämyksiä mahdollisuutena.

Asiakaspolku kuvaamaan esityskokonaisuutta

Rakensimme haastattelujen ja havaintojen pohjalta asiakkaan polun, joka jakautui viiteen päävaiheeseen: ennakkokuunnelma ja saapuminen teatteriin, virtuaaliesityksen alustus, johdatus esitystilaan oppaan kanssa silmät sidottuina, varsinainen virtuaaliesitys ja viimeinen kohtaus, jossa katsoja loppukuunnelman aikana kohtaa toisen kanssakokijan.

Havainnoidessamme ja haastatellessamme testihenkilöitä oivalsimme, että ohjeistuksella on erittäin merkittävä rooli siinä, miten vuorovaikutus onnistuu osallistujille ennestään tuntemattomissa ja tavallisuudesta poikkeavissa tilanteissa. Ikääntyneet katsojat olivat kuitenkin kiinnostuneita uudenlaisesta kulttuurielämyksestä ja uteliaita oppimaan. Testaajat kertoivat etukäteen epäilyksistään ja peloistaan, jotka liittyivät liikkumisen esteisiin, omaan jaksamiseen ja siihen, voiko isojen silmälasien kanssa käyttää virtuaalilaseja.

Esityskokonaisuuden jälkeisessä haastattelussa testihenkilöt kertoivat nauttineensa esityksestä. Osa heistä koki tiivistä vuorovaikutusta virtuaalihahmojen kanssa, kun toiset kokivat olevansa enemmän sivustakatsojia. Kukaan neljästä testaajasta ei ollut hoksannut, että osassa kohtauksista virtuaalitodellisuudessa oli läsnä myös toisen osallistujan hahmo, eikä varsinaista osallistujien välistä vuorovaikutuskokemusta aivan odotetulla tavoin siksi päässyt syntymään.

Vuorovaikutusta koettiin lähinnä oppaan kanssa. Tässä ensimmäisessä testauksessa oppaan ja osallistujan välille syntyvällä luottamuksella olikin suurempi rooli, sillä osallistujan silmät peitettiin tämän niin halutessa siteellä siirtymien ajaksi ja osallistujan tuli näin heittäytyä oppaan armoille. Vaikka sokkona kulkeminen voikin kasvattaa tilanteen intensiteettiä, se koettiin irralliseksi teoskokonaisuudesta.

Kaikki osallistujat puhuivat teoksen kokemisen jälkeen aikeistaan kertoa kokemuksestaan ystäville, puolisolle ja muille tutuille.

Läpimenoharjoituksen laajempi testaus

Laajempi testaus toteutettiin muutamaa päivää ennen EVEn varsinaista ensi-iltaa läpimenoharjoituksen yhteydessä. Noin viidentoista testaajan joukkio saapui katsomaan läpimenoa, jossa teos esitettiin koeyleisölle. Osa testaajista oli ikäihmisiä, joista kaksi oli vieraskielisiä, ja osa 20-30-vuotiaita opiskelijoita. Kaksi testaajaa oli samoja kuin ensimmäisellä kertaa.

Koko Espoon kaupunginteatteriin viritetty lavastus oli paikoillaan, joten testiryhmä sai kokea EVE-esityksen sen lopullisessa muodossa. Lopullinen esitys oli hioutunut nelivaiheiseksi; ensin teokseen kuului kuunnelma, sitten videoteos, jonka jälkeen vietettiin 45 minuuttia virtuaalitodellisuudessa ja lopuksi vielä kohdattiin näyttelijän kanssa.

Kahdelle iäkkäämmälle testiryhmäläiselle tuli virtuaalitodellisuusjaksosta matkapahoinvointia muistuttavaa huonovointisuutta. Tämä on varsin yleistä henkilöillä, jotka muutenkin kärsivät matkapahoinvoinnista. Muuten kokemus sujui teknisesti varsin hyvin, vain yhden testaajan VR-lasien kanssa oli ongelmia, jotka haittasivat hänen kokemustaan.

Reaktiot esitykseen vaihtelivat testaajan ikähaitarin mukaisesti

Iäkkäämpien testaajien ensireaktio kokemuksesta oli tyypillisesti ‘erikoinen’. Testausta ei varsinaisesti kaduttu, mutta ei välttämättä suositeltaisi muille samanikäisille ystäville. Suurin osa ikäihmisistä mielsi esityksen sopivan paremmin nuoremmille. Toinen tyypillinen kommentti iäkkäämmiltä testaajilta kohdistui teoksen tunnelmaan, joka oli heidän mielestä synkkä. Tarinoiden aiheisiin toivottiin lisää iloa ja toivoa, onhan kysymys kuitenkin rakkaussimulaattorista.

Nuoremmat testaajat olivat paljon enemmän sinut esityksen tarjoaman maailman kanssa. Tietokonepelit, virtuaalimaailmat ja runsas videoiden kulutus vaikutta varmasti osaltaan siihen, että opiskelijoiden kommentit teoksesta olivat paljon positiivisempia kuin ikäihmisillä. Nuorten kommenteissa korostuivat kokemuksellisuus ja elämyksellisyys; se että on siistiä päästä kokeilemaan jotain aivan uutta. Uutuudenviehätys ja teknologian hyödyntäminen nousivat hyvin esille. Opiskelijat eivät kavahtaneet yhtä paljon tarinoiden synkkiä sävyjä. Mahdollisesti tähän vaikuttaa se, että he ovat harjaantuneempia videomuotoisen sisällön kuluttajia.

Mikään ei pidättele uteliaita ikäihmisiä

HomeOpera-hankkeessa tarkastellaan monipuolisesti etäkulttuuriratkaisujen vuorovaikutuksellisuutta ja sosiaalisuutta. EVE-rakkaussimulaatio tarjosi erinomaisen tilaisuuden tarkastella vuorovaikutusta ennen kulttuurikokemusta, vuorovaikutusta VR-lasein itse virtuaalimaailmassa, sekä vuorovaikutusta näyttelijöiden sekä kanssakokijoiden kanssa. Esityksen jälkeinen sosiaalisuus on tärkeää; EVE on juuri sen kaltainen teos, josta on lähes pakko päästä keskustelemaan jonkun kanssa jälkeenpäin.

Yhteenvetona ikääntyneet katsojat ovat katsojia siinä missä muutkin. Esteitä vaikkapa liikkumisen, rohkeuden tai tiellä olevien apuvälineiden kanssa voi olla kaikilla iästä riippumatta. Myös ikääntyneet kulttuurinystävät ovat kiinnostuneita uusista tavoista tuottaa ja esittää kulttuuria. Vaikka he saattavat vierastaa aluksi teknologiaa, tämäkään ei pidättele uteliaita ikäihmisiä kokemasta uutta.

Kuva: www.shutterstock.com