Nuken katse ja pää kääntyvät. Sen silmät avautuvat ja räpyttely on aidon näköistä. Nukke on Medisiina D:n tiloissa, jotka ovat kliinisen puhtaat ja jotka muistuttavat aitoa sairaalaympäristöä, myös tuoksultaan. Medisiina D on simulaatiotila, lääketieteen kehittämisen kohtaamispaikka Turussa. Olen siellä Työpeda-hankeporukan kanssa tutustumassa työelämäpedagogisiin käytänteisiin.
Simuloimalla autenttista työelämää tähdätään monikerroksisuuteen (esim. eettisyys, juridiikka, potilastyö) ja monialaisuuteen (eri ammattiryhmät, esim. fysioterapia, ergonomia, terveydenhoito). Oppimistilanteissa jäljitellään ”todellisuutta”, jaetaan tietoa ja opitaan yhdessä, learning by doing -hengessä.
Simulaatiopedagogiikan keskiössä ovat kokemuksellinen ja yhteisöllinen oppiminen. Sitä ympäröivät konstruktivismi, kognitivismi, behaviorismi, humanismi ja yhteisöllisyys. Simulaatiossa kiteytyvät käsillä tekemisen ja ajattelun yhteys. Tunteita ja oivalluksia peilataan teoriamalleihin. Reflektiossa opiskelijoiden kokemus, ohjaajien tiedot ja taidot sekä näiden avoin tarkastelu kohtaavat. Tavoitteena on, että harjoittelusta jää kaikille positiivinen kokemus. Myös opettajat ja ohjaajat oppivat joka kerta uutta.
Simulaatiopedagogiikka käytännössä
Simulaatioharjoittelussa monialaiset tiimit saavat tarkan toimeksiannon ja selkeät osaamistavoitteet, joihin he valmistautuvat etukäteen. Simulaatiotilanteisiin osallistuu 4-5 opiskelijaa, joilta edellytetään paitsi toimintaa myös rohkeutta ja intuitiota. Harjoittelu videoidaan, ja muut opiskelijat havainnoivat toimintaa monitoreiden kautta. Nuket ja joskus näyttelijätkin toimivat potilaina.
”Sairaalan päivystyspoliklinikalle on saapunut tiheästä sydämentykytyksestä valittava mies. Vuonna 1958 syntynyt Simo Virtanen oli neljä tuntia sitten lenkillä, kun hänen sydämensä oli alkanut jyskyttää poikkeuksellisen kovaa. Virtanen lopetti lenkkinsä, palasi kotiin ja meni makuulleen lepäämään. Kun ikävältä tuntuva tykyttäminen jatkui, Virtanen otti taksin päivystyspolille-” (Kettunen 2018.)
Simulointiin kuuluu aina valmistelu, harjoittelu ja jälkipuinti, joista viimeisin on oppimisen kannalta tärkein hetki. Se on avointa reflektointia, jossa käydään läpi mitä-, miten- ja miksi-tilanteet. Lisäksi koko tunnekirjo peilataan tekemiseen, kokemukseen, osaamistavoitteisiin sekä aiempiin kokemuksiin ja tietoon. Simulaatiotilanteisiin pyritään rakentamaan luottamuksellinen, tasavertainen, yhteisöllinen ja turvallinen tunneilmapiiri.
Simulaatiota hyödynnetään monilla aloilla, ja siihen on kehitetty omanlainen pedagogiikka, joka on hyvinkin monistettavissa myös muille aloille.
Muotoilu – pyrkimys empatiaan
Muotoilun on perinteisesti mielletty liittyvän materiaaleihin, muotoihin ja visuaalisuuteen. Sittemmin muotoilua on ryhdytty soveltamaan kaupunkipalveluiden, teknologian ja liiketoiminnan sekä organisaatioiden kehittämisen työkaluna. On siis luontevaa ajatella, että muotoilun ihmislähtöistä lähestymistapaa on mahdollista kohdentaa myös koulutuksen ja oppimisen kehittämiseen. Tänä päivänä muotoilu nähdäänkin yhtenä ratkaisuna monimutkaisten koulutusvaatimusten ristitulessa.
Muotoiluajatteluun sisältyy vahvasti vuorovaikutteinen suunnittelu ja osallistaminen. Ne mahdollistavat eri osapuolten aktiivisen roolin, jossa erilaiset tarpeet tulevat huomioiduksi. Muotoilussa on pyrkimys empatiaan. Muotoilun visuaalisten, digitaalisten ja kokemuspohjaisten menetelmien käyttäminen innostaa ratkomaan ongelmia yhdessä. Se myös lisää uteliaisuutta ja kokeilunhalua. Oppimisen muotoilu (designing for learning) tarjoaa systemaattisia prosesseja ja työkaluja oppimiseen, opetukseen ja ohjaukseen.
Oppimisen muotoilussa yhdistyvät käyttäjäkeskeisyys, ongelman kehystäminen, yhteiskehittäminen, työkalut, ideoiden törmäyttäminen, rikkaat kuvat, prototyypit, kuvakäsikirjoitus (storyboard), luonnostelu (blue print), posterit, canvakset ja nopeat kokeilut sekä päällimmäisinä into, ilo ja uteliaisuus. Suomessa tutuimpia välineitä ovat CARPE DIEM ja ABC Design.
Muotoilun menetelmiä ja työkaluja voi hyödyntää niin koulutuksen rakenteen uudistamiseen, yhden opintojakson kehittämiseen tai oppimisen muotoiluun. Teoria ja tiedon tai osaamisen rakentuminen on sisällytetty pedagogiseen käsikirjoitukseen, oppimistavoitteisiin ja osaamiskriteereihin.
Medisiinassa pohdimme nukkejen käyttöä, käyttötarkoitusta, nukkehuollon kalleutta jne. Esittelijä kuitenkin teroitti, että reflektio on simulaatiopedagogiikan ydintä. Oppimisen muotoilussa vaikutuimme menetelmien rikkaudesta. Ohjaajalta vaaditaan kuitenkin paitsi fasilitointitaitoja, myös taitoja pitää oppimisen ja kehittämisen tavoite kirkkaana mielessä.
Kollegani Merja Alanko-Turusen yksinkertainen ABC learning design -ohje opettajalle: Tehkää twiitti ja kiteyttäkää siihen, mitä haluatte sanoa opiskelijoillenne. Mikä on opintojakson ydinlupaus, jonka toivotte opiskelijan osaavan vielä viiden vuoden kuluttua? Näkyykö lupauksenne opintokokonaisuuden toimintasuunnitelmassa? Onko lupauksen taustalla pedagogista ajattelua ja punaista lankaa?
Kirjoituksen taustalla on Työelämäpedagogiikka-hanke (OKM), jossa Haaga-Helia Ammatillinen opettajakorkeakoulu on kumppanina. Hankkeessa tutkitaan ja kehitetään muun muassa sitä, miten työelämätaitoja opitaan campuksella.
Lähteet:
Alanko-Turunen, M. (2019). Oppimista muotoilemassa…opiskelijoiden oppimisprosessien rakentamista, toteuttamista ja arviointia-sessio. Luento 22.2.2019, Medisiina, Turun yliopisto.
Kettunen, Heikki (2018). Irti. Aurora lehti. Turun yliopisto. Nro 3, 2018. Luettu: http://www.auroralehti.fi/irti/
Kutvonen, M. (2015) Koulutukseen kohdistuvat säästöt ja leikkaukset haastavat kehittämään oppimista. Sitra. 25.2.2015. Luettu: https://www.sitra.fi/blogit/oppimisen-kehittamisessa-tarvitaan-uuden-sukupolven-muotoilua/
Wuorela, M-K. (2019). Simulaatiopedagogikka käytännössä. Luento 22.2.2019, Medisiina, Turun yliopisto.