Meillä Haaga-Helian Porvoon kampuksella on nyt takana runsaat pari vuotta uudistetun opetussuunnitelman parissa. On välitilinpäätöksen aika.

Viime vuosiin on mahtunut paljon iloisia oivaltamisen ja kehittämisen hetkiä opiskelijoiden ja kollegojen kanssa. Mukana on ollut myös tuskaa ja epämukavuusalueille astumista.

Olemme kumpikin olleet mukana uusitun campusopsin kehittämisessä vuodesta 2015, eli alusta asti. Olemme siis saaneet jonkinlaisen varaslähdön uuteen, ja näin meillä on ollut tilaisuus orientoitua ja totutella uudistukseen kauemmin kuin monella muulla. Moni kollega on tullut suurella sydämellä ja rohkeudella mukaan tuomaan panoksensa uudistetun opetussuunnitelman toteuttamiseen, vaikka välillä rakenteet ovat rytisseet ja ”kaikki vanha hyvä” on heitetty pois.

Opiskelijat keskiössä

Uudistetussa osaamisperusteisessa opsissa opiskelija on keskiössä, ei opettajan substanssi. Ops-työn yhteydessä kehitimme yhdessä campusfilosofian, jossa on kolme pointtia:

1. osallistava ilmapiiri (motivoiva, kannustava ja moderni kampus)
2. monikulttuurinen ympäristö (kansainväliset työskentelytavat ja ryhmätöihin perustuvat oppimismenetelmät)
3. learning by doing (työelämälähtöiset konkreettiset projektit).

Suurin osa opiskelijoista on suhtautunut erittäin myönteistesti uudenlaiseeen opsiin. Toki on niitä, jotka haluaisivat enemmän teoriapainotteista opetusta ja luentoja. Osa kaipaa enemmän struktuuria ja valmiiksi pureskeltuja tehtävänantoja.

Lisäksi akilleenkantapäämme, viestintä, aiheuttaa välillä kaikille turhautumista. Jos vain oppisimme antamaan selkeät ja samanlaiset ohjeet, olisi moni asia paremmin…

Myös moni kollega on heti ottanut omakseen uuden tyylin toimia. He suunnittelevat yhdessä ohjaajatiimin kanssa lukukausiprojekteja, joissa tulevaisuuden työelämätaidot, kompetenssit ja varsinkin opiskelijat ovat kaiken keskiössä. Jokainen heistä on valmis oppimaan uutta, tuomaan oman osaamisensa tiimin hyväksi ja tekemään enemmän yhdessä.

..ja opettajat ympärillä

Muutoksen keskellä olemme usein todenneet, että jos opiskelijat ovat kovin heterogeenistä porukkaa, on meitä ohjaajiakin moneen lähtöön. Osa kipuilee lisääntyneen työmäärän kanssa resursoinnin vielä hakiessa muotoaan ja järjestelmien ollessa yhteensopimattomat uuden toimintatavan kanssa. Toisille on vaikeaa luopua substanssikeskeisyydestä ja omasta asiantuntijaroolista. Tiimiopettajuuden myötä on hyväksyttävä se, että ei voi enää päättää yksin kaikesta. Joillekin hankaluuksia tuottaa yksityiskohtiin keskittyminen ja yhteisten pelisääntöjen luominen. Jotkut haluaisivat keskittyä vain yhteiseen tekemiseen, ja siihen, että kaikille jää hyvä mieli. Yhteisen ymmärryksen löytäminen on välillä varsin haastavaa.

Erilaisuutta voi lähestyä tunnistamalla erilaisia ihmistyyppejä ja tapoja toimia. Monet meistä ovat lukeneet Thomas Eriksonin ”Idiootit ympärilläni” -kirjan, jossa ihmistyypit on jaettu eri väreihin: kilpailuhenkisiin ja määrätietoisiin punaisiin, sosiaalisiin ja impulsiivisiin keltaisiin, vakaisiin ja luotettaviin vihreisiin sekä varovaisiin ja analyyttisiin sinisiin. Teimme koko Porvoon yksikön voimin DISC-testin, joka on hyvin samanlainen tapa jakaa ihmiset eri kategorioihin.

Oli mielenkiintoista nähdä, että meitä riitti jokaiseen lokeroon. Toiset meistä ovat persoonallisuudeltaan hallitsevia D-tyyppejä, toiset vaikuttavia I-tyyppejä, toiset tasapainoisia S-tyyppejä ja toiset tunnontarkkoja C-tyyppejä. Yksikään Eriksonin väreistä tai DISC-profiilin kirjaimista ei ole toista parempi. Hyvässä tiimissä on sopivassa suhteessa kaikkia tyyppejä. Ymmärtämällä muiden tapoja toimia, voimme olla parempia tiimipelaajia. Monia konflikteja voidaan välttää, kun opimme toisistamme enemmän. Unelmatiimissä on kenties värien kirjoa ja kirjaimien runsautta!

Opiskelijat ovat nyt kampuksella keskiössä. Me opettajat puolestamme opimme toisistamme ja itsestämme lisää jokaisena päivänä ja jokaisella lukukaudella. Yhteisestä tekemisestä tulee pikkuhiljaa luonteva osa laadukasta toimintaa ja osallistavaa ilmapiiriä.