Koska tunteet vaikuttavat motivaatioon, käyttäytymiseen ja vuorovaikutukseen, ne vaikuttavat myös oppimiseen. Positiiviset tunteet lisäävät luovuutta. Negatiiviset tunteet voivat puolestaan muodostua jopa riskitekijäksi oppimisprosessissa. (Mm. Savijärvi, 2016.)

Ruotsin opettajan arkeen kuuluu olennaisena osana erilaisten tunteiden kohtaaminen. Jotkut opiskelijat kertovat suoraan jännityksestä, jota ruotsin opiskelu heissä aiheuttaa. Joskus opiskelijan hermostuneisuuden voi aistia hänen koko olemuksestaan.

Joku toinen puolestaan osoittaa kaikilla mahdollisilla sanattomilla (ja joskus sanallisillakin) keinoilla vihaavansa ruotsin kieltä ja sen opiskelua. Näiden tunteiden kohtaaminen, ja niiden kääntäminen positiiviseen suuntaan on tärkeä osa opettajan työtä.

Positiiviset tunteet oppimisen taustalla

Vain peloista yli pääseminen tekee oppimisprosessin mahdolliseksi. Opiskelija on houkuteltava etenemään pienin askelin, helpoista tehtävistä aloittamalla. Ei aikaakaan, kun moni huomaa vähitellen ymmärtävänsä ja tulevansa ymmärretyksi edes auttavalla tasolla.

Opettajana koenkin tähtihetkiä, kun voin vastaavissa hetkissä tulkita pieniä merkkejä opiskelijan edistymisestä tunnetasolla. Näitä merkkejä on monia: jännityksen ja hermostumisen asteittainen häviäminen, silmiin vähitellen syttyvä loiste, opiskelijan itsekseen tekemä tuuletus tai kaverin kanssa heitetyt ylävitoset. Kaikki nämä ovat näennäisen pieniä hetkiä opiskelijan oppimispolulla, mutta niiden merkitys motivaatiolle ja sitä kautta oppimiselle on suuri.

Kun opiskelija lopulta suorittaa pelkäämänsä tai jännittämänsä opintojakson onnistuneesti – ehkä jopa oman arvosanaodotuksensa ylittäen – helpotuksen, ilon ja ylpeyden tunteet ovat riemukkaita ja lähes käsin kosketeltavia. Nämä positiiviset tunteet tarttuvat, ja opettajana niissä tilanteissa ei voi kuin hymyillä.

Mahdotonta? Ei suinkaan!

Usein keskustelemme opiskelijoiden kanssa opintojakson loppupuolella oppimisen vaatimasta pitkäjänteisestä työstä ja sitkeydestä. Opiskelijat saattavat itsekin todeta, etteivät olisi koskaan uskoneet selviävänsä korkeakoulutasoisista ruotsin opinnoista. Toteamme silloin yleensä yhdessä, että tämä tunne ja tähtihetki kannattaa muistaa myöhemmin elämässä niissä tilanteissa, kun joku muu asia vaikuttaa ylitsepääsemättömältä.

Kovasta yrityksestä huolimatta emme saa ehkä ihan kaikille opiskelijoillemme AMK-opintojen tuloksena sujuvaa ruotsin kielen taitoa työelämään vietäväksi. Ehkä me annamme heille kuitenkin jotain tärkeämpää. Annamme heille oivalluksen ja kokemuksen siitä, että itseensä ja omiin kykyihinsä kannattaa luottaa. Silloin mahdottomaltakin tuntuvassa tehtävässä voi onnistua.

Tunteet saavat oppimistilanteissa valtaansa joskus myös opettajan. Näin kävi esimerkiksi silloin, kun ruotsin opintojensa kanssa kovasti kamppaillut opiskelija totesi: ”Olet ensimmäinen ruotsin opettaja, joka on koskaan antanut positiivista palautetta.”

Ei siis unohdeta tunteiden merkitystä. Positiivisia tunteita vahvistamalla voimme rakentaa tähtihetkiä sekä opiskelijoille että itsellemme.