Onko käynyt niin, että niukkenevien resurssien ja lisääntyvien työtehtävien puristuksessa tunne työn hallittavuudesta ja merkityksellisyydestä on kadonnut? Vaadimmeko opettajuudelta liikaa, kun vielä pitäisi ilmastonmuutoskin ratkaista. Vai mikä saa opettajan pohtimaan alanvaihtoa?

Olen tavannut niin perustehtävästään inspiroituvia kuin työn uuvuttamia opettajia ja kaikkea siltä väliltä. Kokemusten kirjo on moniulotteinen, koska tunne on aina subjektiivinen. Mitkä tekijät synnyttävät jänniteitä opettajuuden tielle?

Valtioneuvoston (2019) selvityksen mukaan vanhojen yritysten ja ammattien hävitessä uusien tieltä lukematon määrä työpaikkoja tulee syntymään ja katoamaan Suomessa seuraavan 10 vuoden aikana. Tulevaisuudessa tällainen luova tuho voi jopa nopeutua. Tämä edellyttää kaikki väestöryhmät huomioivan koulutus- ja osaamistason nostamista. (Valtioneuvosto 2019, 22.) Keskustelu on ammattikasvatuksen ydintä: miten elinikäinen oppiminen tukee ammatissa tarvittavien valmiuksien hankkimista ja jatkuvaa kehittämistä sekä luo edellytykset itsenäiselle ammatilliselle toiminnalle (Ruohotie 2000, 284)?

Opetus- ja kulttuuriministeriö (2016, 17) on määritellyt tulevaisuuden opettajan osaamista. Lista on laajuudessaan huikea. Siihen kuuluvat

•  laaja-alainen perusosaaminen
  • syvällinen oman alan osaaminen
  • pedagoginen taitavuus
  • yhteiskunnalliset, globaalit ja eettiset kysymykset
  • arvo-osaaminen
  • tunne-, vuorovaikutus- ja yhteistyötaidot
  • yritteliäisyys ja muutososaaminen
• uutta luova asiantuntijuus ja toimijuus
  • opetussuunnitelmaosaaminen
  • luovuus, uteliaisuus, kokeilu- ja kehittämisrohkeus
  • taito luoda yhdessä ja ottaa käyttöön uusia opetuksen innovaatioita
  • taito reflektoida ja arvioida
  • taito muuttaa omaa toimintaa
  • pystyvyys ja toimijuus
• oman osaamisen ja yhteisön jatkuva kehittäminen
  • koulun toimintakulttuurin kehittäminen verkostoissa
  • oman osaamisen kehittäminen itsearviointeihin ja tutkimukseen perustuen
  • verkostoituminen ja yhteisöosaaminen.

Yhtenä ratkaisuna Omniassa (Huvinen 2018; Österberg 2018) opettajille määriteltiin rooleja, jotka mahdollistavat erikoistumisen ja osaamisen syventämisen johonkin tiettyyn osaamisalueeseen:

• oppimista ohjaava opettaja
• vastuuopettaja
• työelämässä oppimista ohjaava opettaja
• ohjaava opettaja
• peda-opettaja
• tutkintovastaava
• digiopettaja
• koulutusvastaava
• koordinoiva opettaja (esim. kv-koordinointi) ja
• kouluttaja.

Kuvattujen osaamisvaateiden ja tehtävänkuvien pyörteessä on mielestäni perusteltua kysyä, onko opettajuus pirstoutumassa ja tunne sen hallittavuudesta katoamassa? Miten mahdollistamme parasta osaavan opettajuuden 2020-luvun toimintaympäristössä?

Ajattelen, että opettajuus ei ole erillinen ammatillinen saareke. Hämäläisen (2011) mukaan pystyvyyteen ja elämän kannattelevuuteen vaikuttavat myös lukemattomat työn ulkopuoliset tekijät. Niitä ovat esimerkiksi elinympäristömme resurssit ja toimintamahdollisuudet, jotka vaihtelevat yksilöittäin. Tulotaso, osaaminen, terveys, sosiaalinen pääoma, informaatio ja aika eivät jakaudu tasaisesti. Elämäntilanteet vaihtelevat. Ajattelen, että erilaiset arkielämämme aktiviteetit ja roolit, perustarpeet ja itsensä toteuttaminen, tunne arjen hallittavuudesta ja maailman ymmärrettävyydestä ovat myös perusta ammatilliselle opettajuudelle. Ammatillisen opettajankoulutuksen rooli korostuu turvatessamme parasta osaavan opettajuuden myös tulevaisuudessa.

Parasta osaamista -verkostohanke on ajankohtaisuudellaan tärkeä suunnannäyttäjä. Hankkeen teemat eivät ankkuroidu pelkästään ammatillisen koulutuksen reformin jälkeiseen aikakauteen vaan laajemmin jatkuvan, laadukkaan oppimisen varmistamiseen. Hanke tukee opetus- ja ohjaushenkilöstön työ- ja toimintatapojen uudistumista toimintaympäristön ja lainsäädännön muuttuessa. Hankkeen yhtenä tavoitteena on selvittää opetus- ja ohjaushenkilöstön osaamisen kehittämistä tukevat keskeiset osaamisvaatimukset ja tarpeet. Parasta osaamista -hankkeen konkreettisena tuloksena syntyy kooste uudistuvan opettajuuden ja ohjauksen keskeisistä osaamistarpeista.

Parasta osaava vai pirstoutunut opettajuus -blogiteksti aloittaa blogisarjan, jonka tavoite on tehdä näkyväksi Parasta osaamista -hankkeen erilaisia koulutusta koskevia ajankohtaisia teemoja.

Lähteet

Huvinen, O. (2018). Opettajan uudet roolit – case study Omnian toimista opettajuuden muutoksen tukemiseksi. Teoksessa A. Raudasoja, A. Norontaus, A. Tapani ja Ritva Ylitervo (toim.) Innokkaasti edelläkävijänä! Kohti opetus- ja ohjaushenkilöstön uudistuvia identiteettipositioita, s. 42-51. Parasta osaamista -verkostohanke 11/2018. Luettavissa: https://blogit.gradia.fi/parasta_osaamista/toimintamallit-ja-materiaalit/innokkaasti-edellakavijana-artikkelikirja/

Hämäläinen, T. (2011). Espoosta kestävän hyvinvoinnin edelläkävijä maailmassa? SITRA. Esitys RCE Espoo -verkoston seminaarissa.

Parasta osaamista -hanke. Luettavissa: https://blogit.gradia.fi/parasta_osaamista/hankekuvaus/

Ruohotie, P. (2000). Ammattikasvatuksen yliopistollinen opetus ja tutkimus. Teoksessa A. Rajaniemi (toim.), Suomalaisen ammattikasvatuksen historia (ss. 282-286). Helsinki: OKKA-säätiö ja Tampereen yliopiston Ammattikasvatuksen tutkimus- ja koulutuskesku

Valtioneuvosto. (2019). Mahdollisuudet Suomelle. Valtioneuvoston julkaisuja 2019:1. Luettavissa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161329/01_19_Mahdollisuudet_Suomelle_VALTOON.pdf?sequence=4&isAllowed=y

Österberg, K. (2018). Uudistuva opettajuus Omniassa. Esitys Haaga-Helian ammatillisen opettajankoulutuksen opiskelijoille marraskuussa 2018.