Haaga-Helia Ammatillisen opettajakorkeakoulun opiskelijapalautteissa ohjaajamme saavat tyypillisesti erinomaista palautetta ohjaamisesta. Jotta tämä olisi mahdollista, me opettajankoulutusten ohjaajat ohjaamme yhdessä myös toisiamme – teemme siis vertaisohjausta – Ajatushautomoissa.

Joulukuun 2022 Ajatushautomossa tutkimme ohjauksen käsitettä. Aivan erityisesti tutkimme sitä, minkä miellämme jokapäiväisessä työssämme ohjausosaamiseksi. ”Jokapäiväinen työ” on tärkeä ilmaus, koska osaamisen määrittelimme keskustelumme aluksi tietojen, taitojen ja asenteiden sidoksiksi arkisessa työssä.

Aloitimme työskentelyn asteikkoharjoituksella. Annoimme itsellemme numeron asteikolla 1–10 siitä, millä tasolla itse ajattelen ohjausosaamiseni olevan, erityisesti suhteessa siihen, mitä itse edellytämme ohjausosaamiselta, meidän opettajankoulutuksissamme. Jokainen pohti pienen hetken ja antoi itselleen numeron. Sinällään meitä eivät numerot kiinnostaneet. Meitä kiinnosti se, mihin numeron antamisen hetkellä kukin kiinnitti huomionsa. Tästä lähdimme keskustelemaan.

Aikaa, huomiota, kunnioitusta

Ensimmäinen esiin noussut asia oli aika. Kysymys on siitä, tarjoammeko riittävästi hetkiä ohjaukselle? Toisaalta tämä vie välittömästi toiseen kysymykseen, joka on myös kysymys opiskelijoiden itseohjautuvuudesta: onko ohjauksen pyytäminen liikaa opiskelijan varassa? Pyytävätkö ohjausta ne, jotka sitä erityisesti tarvitsisivat? Miten osaan olla paikalla, opiskelijan tarpeen hetkellä?

Toisinaan kohtaamme sen, että aikuista, pitkälle koulutettua ja paljon oman alan työkokemusta omaavaa ihmistä voi hävettää, jos opinnot eivät suju. Me tarjoamme ohjauksessa aikaa ja huomiota. Kunnioitusta on se, että kuuntelemme, emmekä rynni tulkitsemaan toisen tilannetta toisen puolesta. Koska teemme ohjausta vastuullisesti, tajuamme, että ajan, huomion ja kunnioituksen kolminaisuus voi luoda ristiriitoja. Opiskelijan tarpeiden hetkien tunnistaminen ja ylipäätään näkeminen on tässä se haaste.

Yhtäältä aiemmat kysymykset liittyvät koulutuksen rahoitukseen. Vastuullinen ohjaaja kysyy myös, etenevätkö opinnot ja valmistuvatko opiskelijat? Mutta ohjauksellisena nämä kysymykset kytkeytyvät siihen, olenko minä ohjaajana osannut toimia ohjaussuhteessa siten, että opiskelija pystyy avautumaan avun tarpeestaan?

Valintojen tekijä ja toimijuus

Ammatillisen opettajakorkeakoulun opinnoissa jokaisen opiskelijan kanssa tehdään henkilökohtainen kehittymissuunnitelma (HEKS). Ohjaajan tehtävä on ohjata opiskelijaa itse miettimään ja löytämään omaa polkua. Kysymys on aina osallisuuden kokemisesta, toimijuudesta ja tämän tukemisesta.

Toimijuus ei synny opinnoissa itsestään. Kenenkään ei tarvitse osata tulkita opinto-oppaidemme hieroglyfejä yksin. Ohjaajat ja vertaiset ovat ne, joiden avulla toimijuutta rakennetaan. Toimijuuden tuki on hyvin tärkeätä, koska tuen avulla tehostamme tulkintojen ja valintojen tekemistä. Tehostamista vaaditaan, koska opiskelijoillamme on yleensä hyvin paljon muutakin elämässään kuin vain meillä suoritettavat opinnot (työ, perhe, muita opintoja, talon rakennus, kiinnostava harrastus, vain muutamia näkökulmia mainitakseni).

Suhteessa edelliseen ohjausta on strukturoitava. Yksilö- ja ryhmänohjauksen suhteuttaminen on yksi osa tätä. Tiedämme, että opintojen alussa ohjausta on oltava enemmän jokaisella opiskelijalla. Vähitellen opiskelijan opintotoimijuus kasvaa, opintoasiat selkiytyvät. Oman elämänsä toimijuus opiskelijalla tietenkin on koko ajan huipussaan. Struktuurein koetamme tukea opintojen ja elämän yhteensovittamista sekä opintovalintojen tekemistä. Vuoden syklissä etenevissä opinnoissa on olennaista saada asiat liikkeelle melko nopeasti.

Ohjauksen oppimisen ja ohjaustilanteen kaksoisagenda

Opettajankoulutuksen ohjaustilanteet ovat myös ohjauksen oppimistilanteita. Niissä on aina kaksoisagenda. Siksi ohjaustilanteen lopussa voimme kysyä, mikä tästä hetkestä teki ohjauksellisen? Pyrimme tekemään ohjauksesta ja sen osaamisesta mahdollisimman läpinäkyvää. Voimme aina tutkia ohjaajan tekemiä valintoja ohjaustilanteessa.

Opettajankoulutuksen ohjaajina olemme roolimalleja. Tätä ei pidä kiistää. Mallioppimisesta emme silti puhu. Ohjauksessa ei oikein voi mallin kaltaiseksi mestariksi tulla, pikemminkin jatkuvasti kehittyväksi ja ohjauksen epävarmuutta hyvin sietäväksi toimijaksi. Mieluummin puhummekin siitä, miten jokainen opiskelijamme oman kokemuksensa kautta, reflektoimalla omia ohjattavana olemisen tilanteitaan, voi oppia ohjaamisesta. Me ohjaajat teemme ohjaustilanteissa monenlaisia asioita, voimme tehdä jopa jotenkin tulkiten virheitä. Yhdessä opiskelijoiden kanssa tutkimme, mitä tilanteessa tapahtui ja mitä me siitä voisimme oppia, yhdessä.

Suuri ohjausosaamisen oppimishaaste voi olla se, jos opiskelijamme ei koe ohjausta tarpeelliseksi. Hän pärjää itsekseen ja tykkää tehdä itsekseen opintojaan. Jokaiselle opiskelijallemme on kuitenkin olemassa vaatimus kolmesta opintojen aikaisesta ohjaustilanteesta. Tämä struktuuri johtuu siitä, että voimme muistuttaa, että kenenkään oma kokemus ohjaustarpeesta ei ole kenenkään toisen kokemus. Äskeisessä on toki paradoksi, jos oikein tarkkoja olemme. Silti, kokemuksista oppimisessa voi olla omat vaaransa – ja siksi ohjattu reflektiotyö on pakollista opettajaopinnoissa.

Opintojen ohjaajan vastuun ala

Opintojen jumit ovat yksi ohjauksen kannalta mielenkiintoisimpia asioita. Jumit herättävät kysymyksen, mikä on opintojen ohjaajina meidän vastuullamme? Ja toisaalta, mikä on se, mikä ei enää ole opintojen ohjaajien vastuulla? Miten löydämme ne asiat, jotka opintoihin vaikuttavina seikkoina ovat meidän ulottuvissamme ja milloin ohjaamme muiden asiantuntijoiden äärelle?

Noissa edellä kirjaamissani kysymyksissä kysyn oppimiseen vaikuttavia tekijöitä. Opintoja tukevat, mutta myös estävät tekijät ovat moninaisia. Ihmisen elämän kokonaisuus on tietenkin aina mukana, kun hän on oppijana ja tekemässä opintoja.

Ohjauksen vaikuttavuustutkimus toteaa ohjaussuhteen laadun olevan keskeisin tekijä muutoksessa. Ehkä oppimisen jumin tilanteessa on vain kysyttävä, mitä ohjattava toivoo minulta, ohjaajaltaan? Kysymys on positiivisen tilanteen kysymys, koska opiskelijan jumi on jo jotenkin paljastunut. Samoin pitää muistaa, että yleensä opiskelijat oikein hyvin tiedostavat opinnoissa tapahtuvan ohjaustilanteen rajat. Kun ohjaaja kysyy ohjattavan toivetta, ohjaajan ei tarvitse kuvitella.

Viipyilemisen ihanne kaiken kiireen keskellä

Vaikka opettajankoulutuksen 60 opintopisteen opintoihin vaikuttavia tekijöitä on melko paljon ja vaikka aikaa opintoihin on melko vähän, silti uskallamme korostaa viipyilemistä. Uskallamme korostaa hiljaisuuden tärkeyttä, toisen odottamista ohjaustilanteessa, pysähtymistä oman ja toisen oppimisen äärellä.

Viipyilemisen ihannetta tukevat opettajankoulutustyömme rakenteet ja prosessit. Olemme organisoineet työn, käytössä olevat resurssit, työn tekijät ja asiakkaat siten, että pystymme käyttämään aikaa ohjaukseen, niin henkilökohtaiseen kuin ryhmienkin ohjaamiseen.

Ohjausosaamisen toteuttaminen on siis kytköksissä fyysisiin reunaehtoihin. Opettajankoulutuksen piirissä olemme onnistuneet määrittelemään nämä reunaehdot niin, että ohjaustyö on mahdollista – ja voimme samalla ohjausosaamistamme kehittää. Ajatushautomoissa viipyilemme ohjauksen kollegoidemme kesken ja opimme toisiltamme ohjausta.