Millaista sivistystä meidän tulisi tavoitella? Ajattelen sivistyksen olevan oppimisen avulla omaksuttua tietoa, henkistä kehittyneisyyttä ja avarakatseisuutta. Ojasen (2008) mukaan sivistys on – J.V. Snellmanin ajattelua mukaillen – osallisuutta ihmiskunnan oman aikakauden polttavimpiin haasteisiin ja tehtäviin.

Voisiko tämän päivän sivistystä olla se, että ihminen ymmärtää omien tekojensa vaikutukset toisiin ihmisiin, luontoon ja yhteiskuntaan sekä myös toimii ymmärryksensä mukaisesti? Tulisiko tämänkaltainen sivistys nostaa keskeiseksi päämääräksi tavoiteltaessa arvokasta elämää? Voisiko huomisen osaaminen, sivistyminen ja kestävän hyvinvoinnin perusta rakentua yhteiskuntaa uudistavaan oppimiseen yltävän koulutusjärjestelmän kautta?

Millaista tulevaisuuden osaamista sitten tarvitsemme, jotta yksilöt ja yhteisöt voivat rakentaa kestävää tulevaisuuskuvaa? Mitä meidän tulisi oppia? Voisiko näiden osaamisten tunnistaminen ja kehittäminen toimia keinona koulutuksen järjestäjille ja opiskelijoille suunniteltaessa opetuksen sisältöjä enemmän uudistavaa oppimista tukeviksi?

Koulutusjärjestelmän tulisi vastata ympäröivän maailman entistä nopeampaan muutosvauhtiin synnyttämällä kestävän tulevaisuuden rakentamista tukevia kompetensseja nykyistä yhteiskuntajärjestelmää ja edistysihannetta uusintavien osaamisten sijaan. Tämä edellyttää kokonaisvaltaista sivistyspyrkimystä, joka on luonteeltaan tietoa, uskomuksia ja todellisuuskäsityksiä tarkentavaa, korjaavaa ja uudistavaa. Yhteinen nimittäjä tällaiselle kokonaisvaltaiselle pyrkimykselle on opettajankoulutus, jossa sivistyskeskustelu, yhteiskunnallinen uudistamisen tarve ja transformatiivista oppimista tukeva pedagogiikka tulisi käsitykseni mukaan nostaa keskeiselle sijalle.

Oppiminen muuttaa maailmaa, ja ihmisen kyky oppia, kasvaa ja kehittyä jatkuu läpi elämän. Jokaisessa on potentiaalia, joka odottaa pääsemistään esiin. Oppiminen rikastuttaa arkiajatteluamme ja tarjoaa näkökulmia ymmärtää entistä moniulotteisemmaksi muuttuvaa maailmaa. Yhä suurempi osa meistä myös pysyy yhä pidempään terveinä, itsenäisinä ja toimintakykyisinä – oppimisen mahdollisuuksia on aina vaan enemmän.

Ainut todellinen este uuden oppimiselle on käsityksemme siitä, mihin pystymme.

---

Kirjoittaja Jani Siirilä toimii lehtorina Haaga-Helian Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa.

Lähde:
Ojanen, E. (2008). Sivistyksen filosofia. Kirjapaja. Helsinki.

Teksti on viides osa Siirilän blogisarjassa. Sarjan aiemmat osat löytyvät täältä:

Mitä tavoittelemme pyrkiessämme kohti hyvää elämää ja kestävää hyvinvointia?

Muutoksen voima on yhteisöllisessä oppimisessa – megatrendejä ja hiljaisia signaaleja

Oppiminen muuttaa maailmaa

Antroposeenin aika – onko ihminen itselleen uhka vai mahdollisuus?