Jokainen kontakti jättää jäljen. Kaikki vaikuttavat toisiinsa, kun olemme tekemisissä asiakkaiden, opiskelijoiden, opettajien ja kollegoiden kanssa. Myös pedagoginen johtaminen jos jokin on ihmisten kohtaamista, vuorovaikutustaitoja vaativa työ. Ei siis ole yhdentekevää, millainen tunneilmasto on kouluympäristössä, jossa toimimme, ja millaisen emotionaalisen jalanjäljen (Emotional Footprint, Levine 2015) jälkeemme jätämme.

Kaiken takana on tunne

Rantasen (2018) mukaan on tärkeää tiedostaa, kuinka merkityksellisiä tunteet ovat ja kuinka paljon ne vaikuttavat ihmisten käyttäytymiseen. Työssä koetut ja ilmaistut tunteet vaikuttavat laajasti työntekijöiden motivaatioon, ajatteluun, päätöksiin ja yhteistyökykyyn, ja tämä kaikki näkyy tuloksissa nopeasti. Kyseessä on siis erittäin tärkeä tulevaisuuden työelämätaito.

Tunneilmapiiri vaikuttaa myös opiskeluun, oppimiseen, motivaatioon ja korkeakoulukulttuuriin, sillä tunteet ovat olennainen osa ihmisyyttä, ja ne vaikuttavat kaikkeen toimintaamme.

Ryhmätöissä syntyy usein haastavia tilanteita, joissa opiskelijat saattavat reagoida hyvinkin voimakkaasti.

”Koin erään ryhmäprojektin teon yhteydessä valtavaa ahdistusta, turhautuneisuutta, pettymystä ja hieman vihaakin. Tunteet olivat mielestäni täysin oikeutettuja: olin kolmen muun ryhmäläiseni kanssa juuri saanut kuulla viidennen ryhmämme jäsenen jäävän pois projektista päivää ennen virallista työn palautuspäivää eikä tällä ollut aikomustakaan tehdä edes omaa osuuttaan työstä valmiiksi. Hänen panostuksensa oli muutenkin ollut todella ala-arvoista meihin muihin verrattuna. Olimme muut tehneet projektin eteen ns. niska limassa töitä ja tämä yksi ryhmäläinen kulki alusta alkaen siivellämme.”

Negatiivinen ryhmätyöilmapiirin tunne ja kokemus korkeakouluissa tuo stressiä, ahdistuneisuutta ja turhautumista opintoihin. Sillä voi olla kauaskantoiset vaikutukset – siksi positiivisiin tunnekokemuksiin ja tunneilmapiiriin tulisi panostaa.

”Olen tuntenut suurta yhteenkuuluvuuden tunnetta entisessä ryhmässäni. Ryhmässämme oli hyvä henki jo ensimmäisellä opintoviikolla ja kävimme suurella porukalla eri opiskelijabileissä.”

 ”Ryhmässämme oli paljon hyviä ja avuliaita ihmisiä. Ryhmätyöt sujuivat mutkitta ja luokassa vallitsi ystävällinen ilmapiiri. Tällaista enää harvoin kokee elämässään, sillä usein monilla on huonoja ryhmäkokemuksia esim. lukiosta ja yläasteelta. Valitettavasti ryhmämme hajosi jo ensimmäisen vuoden jälkeen suuntautumisopintojen myötä, mutta olemme aina välillä yhteyksissä Whatsapp-ryhmässämme. Paljon sain uusia ystäviä, suhteen ja kauniita muistoja.”

Tunnetaidot ovat osaamisen ydintä

Ohjaavat ammattilaiset peräänkuuluttavat pysyvämpiä ryhmiä, joissa olisi enemmän aikaa ryhmän kehittymiselle, omalle kehittymiselle, siteiden luomiselle ja ryhmätyötaidoille.

”Itse olen mielessäni reagoinut voimakkaasti, uusissa ryhmissä mitättömyyden tunteeseeni ja kaikilla opiskelijoilla on varmasti samoja tuntuja: iästä ja kokemuksista riippumatta. Emme vain koskaan ehdi jakaa/ keskustella syvällisemmin omista tunnoistamme opiskelun henkilökohtaisiin tunnetiloihin.” 

Ohjaajat ehdottavat toimenpiteiksi itsetuntemuksen ja tunnesanaston sessioita. Projektiryhmien tulisi myös tavata ja käydä prosesseja ja tuntemuksia läpi jälkeenpäin. Opiskelijat ja opettajat voisivat myös opetella antamaan kannustavaa palautetta. Fokus on monesti puutteissa, kun pitäisi panostaa kohtaamiseen, dialogiin ja tunnetaitoihin.

Tunne- ja ongelmaratkaisutaidot tulisi nähdä opiskelijoiden ydinosaamisena. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että opiskelijat oppisivat ja harjoittelisivat tunnetaitoja aktiivisesti opintojensa aikana (ohjaajan tuella) ja oppisivat ratkaisemaan yhteistyön haasteita. Tämä olisi yksi työelämän kova tulevaisuuden haaste ja ydintaito.

---

Kirjoittaja Annica Isacsson toimii tutkimuspäällikkönä Haaga-Helia Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa.

Teksti perustuu Wihurin rahaston Tunnetutkimukseen (2018), joka keskittyy merkityksellisten tunnekokemuksien tutkimiseen ja tunnetaitojen kehittämisen korkeakoulukontekstissa. Tutkimuksessa on kerätty aineistoa sekä opinto-ohjaajilta että opiskelijoilta 3AMK-kontekstissa. Opiskelijat kertoivat merkityksellisistä tunnekokemuksista ja -tilanteista, jotka liittyvät opintoihin. Tutkimuksessa käytettiin Critical Incident -menetelmää.

Lähteet:

Levine, S. 2015. Our emotional footprint. Ordinary people and their extraordinary lives. ISBN: 9781491746080.

Rantanen, J. 2018. Ihmisyyden ytimessä. Ketju-lehti. Tunteet, työ 4/2018. https://ketju-lehti.fi/aiheet/tyo/ihmisyyden-ytimessa/

Aiheesta lisää: 

Isacsson, A. 2017. Avaintaidoista transversaaleihin taitoihin -mistä on kyse? https://esignals.haaga-helia.fi/2017/03/16/avaintaidoista-transversaaleihin-taitoihin-mista-on-kyse/ 16.3.2017.
Isacsson, A. 2017. Korkeakoulusta taidot ja hyveet tulevaisuudessa menestymiseen.  https://esignals.haaga-helia.fi/2017/03/30/korkeakoulusta-taidot-ja-hyveet-tulevaisuudessa-menestymiseen/ 30.3.2017
Isacsson, A. 2017. In the future IQ is simply https://esignals.haaga-helia.fi/2017/12/01/in-the-future-iq-is-simply-not-enough/1.2.2018
Raatikainen, E.2017. Työelämä muuttuu, SOTE -uudistus etenee. Mitä se vaatii sosiaali- ja terveysalan tulevaisuuden osaajalta? https://blogit.metropolia.fi/uudistuva-sosiaalialan-osaaminen/2017/05/30/tyoelama-muuttuu-sote-uudistus-etenee-mita-se-vaatii-sosiaali-ja-terveysalan-tulevaisuuden-osaajalta/
Raatikainen, E. 2017. Sosiaalialan (ylempi AMK) opiskelija on transversaalisten taitojensa vastuullinen kehittäjä. https://blogit.metropolia.fi/uudistuva-sosiaalialan-osaaminen/2017/11/01/sosiaalialan-ylempi-amk-opiskelija-transversaalisten-taitojensa-vastuullinen-kehittaja/
Raatikainen, E. 2018 Tunnetaidot kuuluvat asiantuntijuuteen. https://blogit.metropolia.fi/tikissa/2018/03/13/tunteet-opetuksen-ja-ohjauksen-kontekstissa-korkeakoulussa/
Raatikainen, E. 2018. Tunteet opetuksen ja ohjauksen kontekstissa korkeakoulussa. https://blogit.metropolia.fi/tikissa/2018/03/13/tunteet-opetuksen-ja-ohjauksen-kontekstissa-korkeakoulussa/