”Hyvältä tuomarilta vaaditaan, että hän on avarakatseinen aktiivinen persoonallisuus, joka historiallisesta näkökulmasta käsin syvällisesti ymmärtää nykyisen yhteiskunnan realiteetit, ja tälle perustalle rakentaa kestävän tulevaisuuden.”

Näin Otto Brusiin tiivisti jo vuonna 1938 väitöskirjassaan (s. 253) näkemyksensä tuomarin osaamisesta. Me olemme luoneet kurkistuksen siihen, millä tavalla oikeustieteen opettajat ja tutkijat hahmottavat juristin asiantuntemuksen nykyään, 80 vuotta Brusiinia myöhemmin.

Monitahoinen asiantuntija ja ”tolkun ihminen”

Itsestään selvää on, että korkeakoulun odotetaan tukevan opiskelijan kasvua asiantuntijaksi – mutta mitä asiantuntijuudella oikeastaan tarkoitetaan?

Asiantuntijuus on monitahoinen ja monitulkintainen ilmiö. Yhden jäsennyksen mukaan sen osa-alueita ovat teoreettinen tieto, kokemuksellinen tieto, itsesäätelytieto ja sosiokulttuurinen tieto (Tynjälä, s. 83). Se on aina myös tietyn pedagogisen yhteisön tulkitsema ja arvottama asia.

Itä-Suomen yliopiston opettaja- ja tutkijaryhmä näkee juristin asiantuntijuuden rakentuvan seuraavista osista:

• Oikeudellinen osaaminen (substanssiosaaminen, analyyttinen ajattelu, ongelman tunnistaminen ja ratkaiseminen, tulkinta- ja argumentaatiotaito, tiedonhaku- ja tiedonhallintataidot, kokonaisuuksien ja yksityiskohtien hallinta)
• Viestintävalmiudet (vuorovaikutus, kohtaaminen ja kuuntelu, suullinen ja kirjallinen viestintä, tiivistäminen, selkeys)
• Persoonan kasvu ja kehitys, itsenäinen ajattelu ja työskentely, jatkuva oppiminen
• Elämänhallinta, tehokkuuden ja tarkkuuden tasapaino
• Maalaisjärki, käytännönläheisyys, yleissivistys, elämänkokemus, ei-oikeudellisen yhdistäminen juridiseen tietoon

Asiantunteva juristi on siis paitsi juridiikan taituri ja työelämän taitava viestijä myös tasapainoinen ja kehittyvä yksilö sekä vastuullinen yhteisön ja yhteiskunnan jäsen. Substanssiosaamisen ja työelämätaitojen rinnalle nousee yleisempiä ”tolkun ihmisyyteen” liittyviä valmiuksia. Tämä moninaisuus haastaa pedagogisia kehittäjiä.

Myös Lakimiesliitto selvittää valmistuvien juristien näkemyksiä tutkinnon tuottamasta osaamisesta. Selvityksen käsitteistö kattaa juridisen osaamisen sekä monia viestintä- ja työelämätaitoja, mutta edellä mainitut persoonaan, elämänhallintaan ja käytännönläheisyyteen liittyvät valmiudet jäävät pimentoon. Pedagogisessa kehitystyössä osaamiset onkin syytä hahmottaa laajasti. Tarjolla on selvityksiä, joita kehittämistyössä tulee hyödyntää, mutta aina on syytä katsella myös niiden katvealueille: mitä jää sanomatta, mikä sanotaan vain sivulauseessa, ikään kuin puoliääneen.

Seuraavassa blogissamme paneudumme siihen, millaisia oppimistekoja juristiopiskelijat tekevät ja millaisia heidän tulisi tehdä.

---

Jonna Kosonen, hallinto-oikeuden yliopisto-opettaja, Itä-Suomen yliopisto
Sampo Mielityinen, lehtori, Haaga-Helian ammatillinen opettajakorkeakoulu

Lähteet:

Brusiin, Otto. Tuomarin harkinta normin puuttuessa. 1938.

Tynjälä, Päivi. Asiantuntijuuden kehittämisen pedagogiikkaa. Teoksessa Collin – Paloniemi – Rasku-Puttonen – Tynjälä (toim.): Luovuus, oppiminen ja asiantuntijuus, 2010, s. 79–95.

www.lakimiesliitto.fi/site/assets/files/18989/sijoittumistutkimus_2016_valiraportti_14112016_versio_2.pdf

Teksti perustuu toukokuussa 2018 Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksen ns. pedapiirissä pidettyyn työpajaan. Siihen osallistui reilut parikymmentä laitoksen opettajaa ja tutkijaa. Pajan taustalla oli kirjoittajien keväällä 2018 toteuttama ristiinmentorointi. Tuo prosessi ja tämä teksti ovat esimerkki yliopiston ja ammattikorkeakoulun yhteistyöstä opetuksen kehittämisessä. Tekstissä kuvattu pedagoginen yhteistyö jatkuu KOPE-hankkeen tuella lukuvuonna 2018–2019.