Palveluliiketoiminnan kannalta kyse on asiakas- ja asukaskokemuksen äänimaisemien virittämisestä kaupalliselle taajuudelle. Häiriöäänet tilkitään sekä rauhoittavia ja energisoivia soundeja lisätään brändin, konseptin ja mikroympäristön mukaan.
On taitoa suunnitella äänimaisemia. Odotustiloissa asiakasta rauhoitetaan. Kaupoissa, juoma- ja ruokaseurusteluravintoloissa musiikilla viihdytetään ja tunnelmoidaan. Areenoilla ja halleilla musiikilla ohjataan yleisöä kohti elämystä – ellei jopa kohti transsia. Liikennevälineissä ja kaupallisessa viestinnässä taas musiikilla ohjataan huomiota kognitiiviseen tiedottamiseen.
Osa kuluttajista taas kätkeytyvät puhelimensa ja kuulokkeiden kautta omaan äänimaisemaansa ja minä-sfääriinsä. He ovat ja haluavat olla omassa äänimaisemassaan ja vaalia omaa musiikkimakuaan ja elämäntyyliään. Toisaalta moni myös opiskelee ja osallistuu oman taskuratkaisunsa kautta.
Monessa Haaga-Helian hankkeessa on selvitetty, miten äänimaisemoinnilla voidaan rikastaa palveluliiketoimintaa. The Box -projektissa on yhdistetty musiikkia, kuvaa, tuoksuja ja makuja. Kokemusten talo -hankkeessa taas on pyritty kehittämään ravintoloiden ja kokoustilojen moniaistisuutta. Eniten äänimaisemointi on tullut esiin PasilaHub-projektissa, jossa on tutkittu elämyksellisiä tiloja ja kulutuskäyttäytymistä.
Äänimaailmojen hyödyntäminen viestinnän tehostamisessa ja kaupallisessa liiketoiminnassa ei ole uutta. Musiikkia on hyödynnetty kirkoissa, teatterinäytöksissä, sotaan lähdössä, ensimmäisissä tavarataloissa sekä myöhemmin radio- ja televisiomainoksissa. Philadelphian lentoasemalla rauhoitettiin 1970-luvulla lentopelkoisia matkustajia Ambient-musiikin avulla. Kauppoihin, hotelleihin ja ravintoloihin on muotoiltu konsepteihin sopivia soittolistoja.
Nyttemmin on opittu, että musiikkimaku on hyvin henkilökohtainen kokemus. Taustamusiikin on oltava hyvin harmitonta ja helppoa, ettei se harmita ja hermostuta mutta ei myöskään uuvuta ketään kohtaamisten ja tavaroiden ääreen.
Erilaiset musiikkigenret ovat kontekstualistuneet: tietty musiikki integroituu eri tilanteisiin. Esim. rock = aggressiiviset urheilutapahtumat, rauhoittavat äänet = wellness, huuto ja nauru elokuvasaleihin sekä matalat urkuäänet suruun. Jopa ruoan äänekäs ryystäminen ja juomien siemailu on saanut oman kulttuurinsa (ASMR-nauhoitteet).
Olen itse käyttänyt musiikkia opetuksen virittäytymiseen ja tauoille, mutta myös palvelumuotoilun opetuksessa. Varsinkin restonomeille on ollut tärkeää osoittaa, miten nopea rytmi on aina saanut erilaiset matkailijaryhmät ja elämyksiä metsästävät heimot haluamaan lisää nautintoa. Tiskijukat ja seremoniamestarit ovat aina osanneet liikuttaa ihmisiä ja lumonneet ihmisiä. Äänellä on tämä voima myös Pasilan elämyskeitaissa.