Tunteet ovat aina mukana oppimisessa. Perinteisissä luentosaleihin ja itsenäisiin tehtäviin perustuvissa opetusmalleissa opiskelijoiden erilaiset toivon, toivottomuuden, turhautuneisuuden tai voitonriemun tunteet tulevat kuitenkin harvoin opettajalle näkyviin. Tiimityön oppimistilanteissa tunteet näkyvät usein enemmän.

Monesti me opettajat olemme ymmällämme: Miksi joku opiskelija tuntui loukkaantuvan aivan pienestä? Miksi vierailemaan hankittu huippuasiantuntija herättääkin osassa opiskelijoita vain ikävystymistä? Miksi kyvykäs opiskelija ahdistuu yksinkertaisesta tehtävästä? Koemme helposti, että opiskelijat kokevat vääränlaisia tunteita. Me asiantuntijathan tiedämme, että mitään loukkaavaa ei sanottu, että huippuasiantuntija on todellisuudessa kiinnostava ja että kyvykäs opiskelija selviää helposti edessään olevasta tehtävästä!

Oppimisen motivaatioita käsittelevä psykologia on 2000-luvulla edistynyt emootioiden tutkimuksessa, ja tulokset tuovat nöyryyttä tämänkaltaisiin pohdiskeluihin. Olisi hyvä ymmärtää tunteiden syntyä ja niiden vaikutusta paremmin. Onnistunut oppiminen vaatii, että tehtävä on palkitseva, eikä sen tekemiseen liity kielteisiä tunteita, kuten ahdistuneisuutta ja kyllästymistä (Nurmi 2013).

Saksalainen psykologi Reinhard Pekrun on rakentanut oppimistilanteiden emootioteorian (theory of achievement emotions). Pekrunin (2016) mukaan tunteet kuten toivo, ylpeys, ikävystyminen ja hämmennys ovat koulukuvioissa läsnä kaikkialla: opiskeluista suoriutumisessa, oppimistuloksissa ja sosiaalisissa suhteissa. Opiskeltava aihekin voi herättää tunteita.

Tunteilla on havaittu olevan selviä yhteyksiä motivaatioon. Opiskelijoiden positiivisista tunteista on vähän suoraa tutkimustietoa, mutta niiden perusteella erityisesti oppimisen ilo, toivo sekä ylpeys voivat edistää opiskelijoiden oppimismotivaatiota ja oppimistoimijuutta. Eniten on tutkittu kielteisiä tunteita, varsinkin tenttiahdistusta. Jotkut opiskelijat saattavat hyötyä tenttiahdistuksesta, mutta useimpien motivaatiota ja suoritusta se heikentää. Tunteiden vaikutukset eivät kuitenkaan aina ole yksiselitteisiä; esimerkiksi viha tai pelko voivat heikentää motivaatiota, mutta ne saattavat joissain tilanteissa myös lisätä sitä. Tunteiden ja oppimisen välisiä suhteita ei ole tutkittu tarpeeksi, jotta aina tiedettäisiin, milloin emootiot vaikuttavat oppimiseen ja milloin ne ovat oppimisen seurauksia. (Pekrun 2016.)

Tunteista apua oppimiseen

Pekrunin (2016) mukaan opiskelijoiden kokemiin tunteisiin vaikuttaa suuresti se, kokevatko he hallitsevansa itselleen tärkeitä toimintoja ja tuloksia. Jos hallinnasta on epävarmuutta, heräävät ahdistus ja toivo. Lisäksi opiskelijan arvoarvostelmat vaikuttavat tunteisiin. Opiskelijan kokemus projektista riippuu siitä, uskooko hän onnistuvansa siinä ja arvostaako hän projektia.

Opiskelijat ovat joskus puhuneet minulle siitä, miten opettajan innostus tai sen puute vaikuttaa haluun opiskella. Empiiriset tutkimukset ovat osoittaneet, että opettajan innostus oppisisältöjä kohtaan voi edistää oppijoita omaksumaan oppisisällön arvoja (Pekrun 2016). Tieto vahvistaa ajatustani siitä, miten tärkeää sekä opettajien itsensä että esimiesten on huolehtia opettajien jaksamisesta, jotta uupuminen ei polta loppuun innostusta.

Varsinkin opinnäytetyöprosessissa moni opiskelija kokee hankalia tunteita. Kun Master-tason journalistiopiskelijat tilittivät ryhmätapaamisessa kokevansa hämmennystä ja avuttomuutta haasteen edessä, ilahdutin heitä kertomalla, että Longan (2014, 163) mukaan hämmennys on tuoreissa tutkimuksissa todettu hyödylliseksi tunteeksi. Hämmennys kertoo uuden ymmärryksen syntymisestä. Puhuin ryhmälle myös Kaisu Mälkin kehittelemästä reunatuntemuksen käsitteestä (Lonka 2014, 147–149) ja rohkaisin heitä ylittämään omia rajojaan, vaikka se hämmentää ja hirvittää. Puheenvuoroni sai ryhmässä ilahtuneen ja helpottuneen vastaanoton.

Yhdysvaltalainen psykologin Ellen A. Skinnerin rakentaman mallin mukaan objektiiviset tekijät kuten opiskelijan oma toiminta sekä sosiaaliset suhteet vaikuttavat motivaatioon, mutta se tapahtuu nimenomaan oppijoiden tekemien tulkintojen kautta. Opiskelijat arvioivat koko ajan kokemuksiaan miettien: ”Olenko oikeassa paikassa? Pystynkö tähän? Onko tämä minulle tärkeää?” (Skinner 2016.)

Usein esimerkiksi monivaiheisen projektikurssin jälkeen opiskelijat tuntevat ylpeyttä ja iloa. Ei kuitenkaan ole harvinaista, että lopussa opettajat ja toimeksiantajat ovat tyytyväisiä tuloksiin, mutta opiskelijoiden keskuudessa läikähtelee turhautumista, jopa häpeää. Skinnerin tulosten perusteella tuntuukin tärkeältä yrittää tukea ryhmätöitä ja projektitiimejä pääsemään hyviin yhteisiin tunnelmiin sekä projektin päätyttyä kuunnella opiskelijoiden tuntoja ja auttaa heitä hahmottamaan oma toimintansa onnistumisena.

Kirjoittaja Kaarina Järventaus on Haaga-Helian journalismin koulutusohjelman lehtori. Lue myös hänen kirjoittamansa blogimerkintä Valinnanvapaus ja yhteenkuuluvuuden tunne siivittävät opintoja.

Lue lisää korkeakouluopiskelijoiden tunnekokemuksista Tuhannet tunteet -julkaisusta.

Lähteet

Lonka, K. 2014. Oivaltava oppiminen. Helsinki: Otava.

Nurmi, J.-E. 2013. Motivaation merkitys oppimisessa. Kasvatus 5/2013, 548–554.

Pekrun, R. 2016. Academic Emotions. Teoksessa Wentzel, R. & Miele, D. Handbook of Motivation at School, s. 120–144. New York: Routledge.

Skinner, E. 2016. Engagement and Disaffection as Central to Processes of Motivational Resilience and Development. Teoksessa Wentzel, R. & Miele, D. Handbook of Motivation at School, s. 145–168. New York: Routledge.