Pienenpieni kansakuntamme vanhenee, eikä kertaalleen hankittu koulutus riitä kantamaan koko työuraa. Jotkut kasaavat tutkintoja ja täydennyskoulutusta toinen toisensa päälle. Joillekin pelkät perusdigitaidot aiheuttavat jo arjen, saati sitten työelämän ongelmia. Korkeakoulut halutaan nyt mukaan ratkaisemaan kasvavaa osaajapulaa. Toisaalta koulutukseen suunnatun julkisen rahoituksen määrä ei kasva, vaan samalla rahalla pitää tuottaa koko ajan enemmän.

On aika kääntää oppiminen instituutioista oppijaan

Entä jos suurin este jatkuvalle oppimiselle löytyykin, kun korkeakoulut katsovat itseään peilistä? Kirjautuessaan yhteen korkeakouluun jatkuva oppija saa tunnuksen, jolla voi toimia ainoastaan siinä ympäristössä. Korkeakoulujen ja muiden oppilaitosten opintosisällöt ovat päällekkäisiä ja limittäisiä, ilmoittautumis- ja kurssiajat erillisiä. Verkossa on myös muita hyviä avoimesti saatavilla olevia sisältöjä, jotka kaikki ovat hajallaan ja pahimmillaan hankesivuilla vain lyhyen ajan.

Korkeakoulut ovat keskittyneet pääasiassa palvelemaan omia tutkinto-opiskelijoitaan. Jatkossa tämä ei riitä, vaan jatkuvan oppimisen kohderyhmänä on käytännössä koko kansa. Vaikka olisi kuinka myönteinen jatkuvalle oppimiselle, ei yksi korkeakoulu voi tehdä sitä yksin.

Ammattikorkeakoulut ja yliopistot ovat sitoutuneet Digivisio 2030 -hankkeessa rakentamaan Suomesta maailman parhaan jatkuvan oppimisen maan. Hankkeessa rakennetaan tällä vuosikymmenellä radikaalisti nykyisestä poikkeava palvelumalli, joka auttaa jatkuvaa oppijaa löytämään itselle sopivia koulutuskokonaisuuksia helposti ja siirtymään joustavasti opintojen välillä korkeakoulusta tai oppilaitoksesta toiseen.

Tämä edellyttää investointeja yhteisiin tietojärjestelmiin ja erityisesti koulutuksen järjestäjien yhteistä halua tehdä asiat eri tavalla kuin ennen.

Ensimmäisenä käynnistyvät yhteisen identiteetinhallinnan ja ei-formaalin tarjonnan pilotit. Jo näiden pilottien avulla korkeakoulu muuttuu helpommin lähestyttäviksi niille, jotka eivät vielä ole korkeakouluissa opiskelijoina. Yhteinen identiteetinhallinta tarkoittaa sitä, että oppija pääsee yksillä tunnuksilla kirjautumaan korkeakoulujen yhteiseen tarjontaan. Yhteinen ei-formaalin jatkuvan ja joustavan oppimisen tarjotin puolestaan tuo helposti hyödynnettäväksi kaiken sen tarjonnan, josta ei kartu opintopisteitä, mutta jotka ovat tarjolla jokaiselle meistä, kuten erilaiset yleisöluennot, seminaaritallenteet, podcastit ja erilaiset moocit (massive open online courses).

Digivisio on korkeakoulujen kaikkien aikojen suurin muutoshanke

Jo se, että yhteistyötä tehdään yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rajat ylittäen, tekee tehtävästä haasteellisen, mutta ei mahdottoman. Lähivuosina korkeakoulut profiloituvat voimakkaammin omille vahvuusalueilleen. Digitaalisuuden myötä korkeakoulujen rajat madaltuvat ja tarjontaa voidaan tuottaa siellä, missä parhaat osaajat ovat. Kaikkea ei kannata enää tuottaa itse, vaan voi olla järkevämpää hyödyntää kumppanikorkeakoulujen tarjontaa.

Suomesta voi tulla jatkuvan oppimisen mallimaa, kun resursseja kohdistetaan uudella tavalla yhteiseen työhön. Kaikkien korkeakouluissa työskentelevien pitää hypätä junaan jossain vaiheessa. Kun sinulle jossain muodossa kilahtaa kutsu Digivision viitoittamaan työhön, on se kutsu tekemään merkityksellistä työtä oppijan ja Suomen hyväksi.