Virtuaalisia oppimisympäristöjä kehitettäessä on tärkeää huomioida jokaisen ohjattavan opiskelijan yksilölliset tarpeet ja ominaisuudet. Monenlaiset seikat, kuten aistiyliherkkyydet, mielenterveyteen liittyvät asiat, keskittymisen ja tarkkaavuuden haasteet, hahmottamisen vaikeudet, autismin kirjon ilmiöt, kielelliset haasteet tai aistivammaisuus, haastavat virtuaalipedagogia miettimään saavutettavuuden, käytettävyyden ja selkeyden kysymyksiä.

Ohjausta maailmojen välillä

Virtuaaliset oppimisympäristöt ovat eräs keino tuoda maailmoja lähemmäs toisiaan. Opiskelijalla on rakennetussa virtuaalimaailmassa paikka, jossa voi turvallisesti harjoitella vaikkapa työelämään ja työharjoitteluun liittyviä uusia tilanteita sekä toistaa harjoitusta, kunnes on aiempaa varmempi omasta osaamisestaan toimia kyseisessä tilanteessa.

VR-ympäristöissä on mahdollista saada välitöntä, ohjaavaa palautetta. Opiskelijan eteneminen tapahtuu opiskelijalle sopivaan tahtiin, hänelle itselleen sopivana ajankohtana. VR-oppimisympäristöjen onkin todettu parantavan oppimistuloksia.

Virtuaalilasit kohdentavat tarkkaavuutta ja ylläpitävät keskittymistä. Virtuaalinen ylittää ajan ja paikan tilanteessa, jossa monien opiskelijoiden aidot edellytykset osallistua vaikkapa työelämässä oppimiseen on ollut hankalaa. Näin ollen virtuaalinen madaltaa kynnystä elävän elämän käytännön ja teoreettisen opiskelun välillä. Se voi toimia siltana kuvitellun ja konkreettisen välillä.

Virtuaalilasien käyttö tai opiskelijan käytössä olevien laitteiden näyttöjen koko ja piirto voivat kuitenkin merkittävästi vaikuttaa opiskelijan edellytyksiin hyötyä VR-ympäristöjen mahdollisuuksista. Ristiriidat aistiärsykkeen ja kehon tuntemusten välillä aiheuttavat helposti pahoinvointia etenkin pidempiaikaisessa käytössä.

Virtuaalimaailman visuaaliset ja auditiiviset ominaisuudet sekä vielä nykyisin vääjäämätön näkö- ja kuuloaistin voimakas korostuminen muiden aistien pedagogisen hyödyntämisen kustannuksella saattavat tehdä VR-ympäristöihin matkaamisen kynnyksen toisille korkeaksi.

Virtuaalisesti omalla polulla -hankkeessa (VOP) rakennetaan virtuaalisia oppimisympäristöjä erityisesti ammatillisen koulutuksen erityisen tuen tarvitsijoita huomioiden. Thinglink-alustalle luotavat ohjauksen uudet virtuaalimaailmat ovat ammatillisen erityisen tuen näkökulmasta sekä haaste että mahdollisuus entistä monipuolisempaan tukeen.

Uraohjauksen merkitys ei vähene käytetyn välineen mukaan, vaan sen tarve on ilmeinen. Pedagogiikka on toinen kulmakivi, kun ohjaus tapahtuu virtuaalisesti. Koska itse virtuaalisten oppimisympäristöjen suunnittelunkin metamallit ovat vasta kehitteillä, VOP-hankkeessa rakennettavalle virtuaalisen uraohjauksen mallille on todellista kysyntää varsinkin erityisen tuen ja ohjauksen tukena.