Voisi ajatella, että vaihtuvuus liittyisi erityisesti tiettyihin ammatteihin, kuten puhelinmyyjiin tai pikaruokalatyöntekijöihin, mutta vaihtuvuuden määrä ei ole pelkästään ammatista riippuvainen: pohtiessaan opettajien työtyytyväisyyttä Torres (2018) tuo esiin, että kouluvuonna 2011–2012 julkisten koulujen opettajien vaihtuvuus oli USA:ssa 16 prosenttia, mutta Singaporessa vain 3 prosenttia.

Mutta miten hyvästä työntekijästä sitten pidetään kiinni?

Työn vetovoimatekijöitä on tutkittu jonkin verran, ja näyttää siltä, että tietyt tekijät nousevat esiin säännöllisesti. Shibiti (2019), aiempiin tutkimuksiin viitaten, tuo esiin keskeisiä tekijöitä, jotka saavat työntekijän pysymään yrityksessä:

• uralla etenemismahdollisuudet
• terve yrityskulttuuri
• oikeudenmukainen palkitseminen (palkkaus ja palkkiot)
• työelämän ja vapaa-ajan tasapaino
• tulosohjaus
• esimiehen tuki
• itsenäisyys ja joustavuus työssä
• mahdollisuus käyttää asiantuntemustaan työssään
• riittävä haasteellisuus
• mahdollisuus kouluttautua ja kehittyä.

Lista on pitkä ja monipuolinen, ja hyvin todennäköisesti kaikki listalla mainitut tekijät ovat omalta osaltaan vaikuttamassa siihen, kuinka paljon asiantuntijat vilkuilevat työpaikkailmoituksia tai kuinka kiinnostavilta headhuntereiden puhelinsoitot kuulostavat.

Näyttää kuitenkin siltä, että yksi keskeinen asia unohtuu säännönmukaisesti tai sitten ei täysin ymmärretä sen merkitystä: tärkeää on myös se, miten työ sujuu. Kiireen jatkuvasti kasvaessa ja tehostamisvaatimusten lisääntyessä on yhä tärkeämpää, että asiantuntijan työkalut oikeasti helpottavat työtehtävien suorittamista ja vähentävät kognitiivista kuormaa. Parhaimmillaan ne automatisoivat rutiinitehtäviä, vähentävät byrokratiaa ja jopa, Vygotskia mukaillen, opastavat asiantuntijaa parempiin suorituksiin. Hyvät työkalut ovat osa asiantuntijan ajattelua ja älykkyyttä.

On jossain määrin ymmärrettävää, että työkalujen merkitystä ei ole täysin hahmotettu yksilön työmotivaation kannalta. Useinhan on niin, että jos asiat eivät ole koskaan olleet hyvin, niin kehittämistarvetta ei edes ymmärretä. Mutta jos asiantuntija saa käyttöönsä loppuun asti hiotut työkalut, kynnys siirtyä toisen työantajan palvelukseen nousee merkittävästi. Ja päinvastoin, jos asiantuntija saa kuulla yrityksestä, jossa työkalut oikeasti tukevat suorittamista, voi se olla palkkaustakin houkuttelevampi vetovoimatekijä.

Kun yrityksessä tehostetaan toimintaa, digitalisoidaan prosesseja ja kehitetään uusia tietojärjestelmiä, onkin tärkeää ymmärtää käyttäjien näkökulma: heille uudet tietojärjestelmät ovat työkaluja, jotka joko siivittävät entistä miellyttävämpään työntekoon tai heittävät hiekkaa rattaisiin ja saavat pohtimaan vaihtoehtoisia urasuunnitelmia.

Kumpaa sinun organisaatiossasi halutaan?