Mika Saranpää (2020) kirjoittaa blogissaan dialogisten tilojen saavan aikaan muutosta sekä ihmisissä että asioissa ja tilanteissa. Tässä kirjoituksessa katsomme Ilari Ojalan kokemuksia omasta, muuttuvasta tilanteestaan opettajaopiskelijana sekä dialogisuuden aikaansaamista positiivisista muutoksista prosessin aikana.
Matkalla ammatilliseksi opettajaksi
Ilari on restonomikoulutuksen suoritettuaan opiskelemassa ammatilliseksi opettajaksi. Ammatillisen opettajan kehittymisohjelmaan kuuluu opetusharjoittelu, jota hän pääsi suorittamaan tulevien ruokatuotannon johtamisen ammattilaisten kanssa. Lehtorit ja opinto-ohjaajat olivat avuliaita ja ammattitaitoisia ja ohjasivat hienosti käytännön tilanteissa. Myös opiskelijoiden suhtautuminen oli kannustavaa.
Opetusharjoittelussa Ilari sai vastuullen itsellen uuden asian eli opetuskokonaisuuden kehittämisen, johon apua antoi ensimmäisen vuosikurssin restonomiopiskelija. Hän on kyseisen osaamisalueen todellinen ammattilainen, minkä lisäksi hän on itsekin kiinnostunut tulevaisuudessa ammatillisen opettajan työstä. Haaga-Helian opinto-ohjaajan innostamina he muodostivat mentorointisuhteen, joka palveli molempia.
Mentoroinnin lähtökohta on usein, että kokenut ammattilainen kertoo aloittelevalle, asiantuntijaksi vasta kehittyvälle, kokemuksistaan ja jakaa osaamistaan. Heidän tapauksessaan kyseessä oli vertaismentorointi, jossa dialogin ja vuorovaikutuksen merkitys korostui. Opetustilannetta suunnitellessaan, he kävivät keskusteluja, joissa molemmat tulivat kuulluiksi ja tunsivat tasavertaisuutta.
Keskustelujen ja kokemusten pohjalta he kehittivät kattavan opetuskokonaisuuden, josta he molemmat hyötyivät. Ilari sai kehitettyä opetustaan varten tukevan tietoperustan, jota hän pystyi hyödyntämään opetustilanteessa. Mentorointikumppanini pääsi asiantuntijaroolissaan soveltamaan tietoperustaa edelleen konkreettisilla työelämän kokemuksillaan. Lisäksi hän sai ensimmäisen oman kokemuksen opetustilanteen toteuttamisesta lähiopetuksessa, jonka he toteuttivat yhteisopettajuuden periaattein.
Reflektointikykyä ja kehittyvää vuorovaikutusta
Kostiainen ja Gerlander (2009) toteavat, että opettajaopiskelijan asiantuntijuus opiskeluvaiheessa kehittyy kolmen eri roolin kautta: oppilaan, opiskelijan ja opettajan. Koulutukseen tultaessa on oltu oman alan oppijana jo vuosia työelämässä, mutta opettajakoulutuksen näkökulmasta ollaan opiskelijana ja opetusharjoittelussa toimitaan opettajina. Dialogin taitoja tarvitaan useilla tasoilla. Kehittyäkseen työssään opettajan on oltava hyvin reflektointikykyinen ja kehitettävä vuorovaikutusosaamistaan jatkuvasti.
Ilarin kuvaama, onnistunut vuorovaikutusprosessi sai mentorointikokemuksesta opetusharjoittelua ja tulevaa opettajuutta varten vielä neljännen kehittymisen ulottuvuuden, vertaisoppimisen, jossa mentorointi alan ammattilaisten kesken syvensi molempien oppimista omissa konteksteissaan.
Asiantuntijuus täytyy tunnistaa ja hyödyntää tilanteissa, joissa se on mahdollista. Ammatillisessa korkea-asteen koulutuksessa on opiskelijoina paljon omien erikoisalojensa asiantuntijoita, joiden osallistaminen oppimisprosessiin tukee kaikkia toimijoita. Opiskelija pääsee jakamaan osaamistaan ja parhaimmillaan antamaan siitä osaamisen näyttöjä. Opettaja – tai opettajaksi pätevöityvä – pystyy harjoittelemaan pedagogisia valintoja yhdistäen käytännön kokemuksia ja teoriaosaamista. Oppimisprosessia ohjaaville mentorointi ja vertaisoppiminen osoittavat, miten onnistunut vuorovaikutus rikastaa kaikkien kokemusta ja saa aikaan muutosta, kun sille annetaan ennakkoluulottomasti tilaa.
Lähteet:
- Kostiainen, E. & Gerlander, M. 2009. Vuorovaikutus opettajaksi opiskelevien asiantuntijuudessa. Teoksessa Valkonen, T., Isotalus, P., Siitonen, M. ja Valo, M. (toim.) Prologi. Puheviestinnän vuosikirja. Prologos ry. Jyväskylä. 6-25.
- Saranpää, M. 2020. Dialogisen tilan rakentaminen. Haaga-Helia eSignals.