Nyt kun kunnallisvaaleihin on runsas viikko, voi hyvin todeta, että ehdokkaiden kampanjointi, siihen liittyvä laaja keskustelu sekä rakentava debatti on jäänyt varsin laimealle tasolle. Olen odottanut loppuhuipennusta, mutta sitä ei (taaskaan) näytä olevan tulossa. Varsin kuvaavaa tilanteelle on Haaga-Helian opiskelijakunta Helgan ansiokkaasti järjestämä vaalitilaisuus pari viikkoa sitten: Tilaisuuden alkaessa paikalla oli kuusi ehdokasta ja kahdeksan kuulijaa… Tilaisuutta tosin pystyi seuraamaan myös Facebookissa, mutta niistä seuraajamääristä minulla ei ole tietoa.

On huolestuttavaa, jos oman kunnan asioita ja niihin liittyvää keskustelua ei koeta kiinnostavaksi. Ääriainekset saavat näin suhteettoman paljon helppoa pelitilaa. Verkossa keskustelua toki käydään, mutta siellä asioidaan pitkälti samanmielisten kanssa ja omaa näkemystä pönkitetään oman heimon parissa. Kun sitten ollaan eri mieltä, turvaudutaan surullisen usein vihapuheeseen. Nimimerkin takaa on helppo esittää ala-arvoisia ja loukkaavia kommentteja. Näille kommenteille on varsin tyypillistä, että ne kohdistuvat henkilöön; asialliseen väittelyyn eväät eivät tunnu riittävän.

Korkeakoululla on myös merkittävä sivistyksellinen tehtävä. Näin ollen olisi tärkeätä, että me kaikki kannustamme opiskelijoitamme, henkilöstöämme ja yhteistyökumppaneitamme rakentavaan yhteiskunnalliseen vuoropuheluun. Suomi on isojen asioiden äärellä sekä kunnallisella että kansallisella tasolla – kansainvälisestä tasosta puhumattakaan. Kaikkia tarvitaan ja hyvällä keskustelulla on taipumus muokata itse kunkin ajatuksia.

Velvollisuutemme on myös kouluttaa opiskelijoitamme yhteiskunnallisen aktiivisuuden suuntaan. Joukossamme on runsaasti aktiivitoimijoita, mutta yleinen trendi on tässäkin vahva polarisoituminen: aktiivisuutta löytyy, mutta yhtä lailla löytyy laajalle levinnyttä passiivisuutta. Jos tuo passiivisuus muuttuu välinpitämättömyydeksi, meillä on käsissämme todellinen ongelma. Demokratia koskee meitä kaikkia, mutta se myös velvoittaa meitä kaikkia. Toivottavasti juuri sinä edistät toiminnallasi yhtä läntisen yhteiskuntamallin keskeisintä elementtiä – yhteiskunnallista osallistumista. Käytännön tasolla tuon matkan ensimmäinen askel onkin äänioikeuden käyttäminen.