Minulla on aivan ihana 7 -vuotias trumpettioppilas. Hänen kanssaan olen oppinut paljon siitä, minkälainen ohjaustapa sopii parhaiten sen ikäisten oppijoiden kanssa.

Hämmennyin siitä, miten lyhyt keskittymisaika seitsemänvuotiailla on sekä siitä, mitä kaikkea mielenkiintoista opetusluokasta löytyykään. Alkuun yritin melkein väkisin viedä tuntisuunnitelmaani läpi lapsen kanssa, joka hyppi ympäri luokkaa ja kertoi erilaisia tarinoita. Pahin virheeni oli laittaa joulun kunniaksi piparipussi pöydälle koko tunnin ajaksi, kun luulin että se motivoisi häntä keskittymään.

Osallistamalla oppija pysyy motivoituneena

Tuntien edetessä aloin ymmärtää minkälaisia pelisääntöjä ja tuntisuunnitelmia hänen kanssaan kannattaisi luoda. Kokeilin kokonaan uutta lähestymistapa ja mietin, olisiko parempi mennä enemmän hänen omilla ehdoillaan. 

Se, että annoin oppilaalle enemmän vastuuta tunnin tapahtumista, motivoi häntä oppimaan ja suuntasi hänen energiaansa oikeisiin asioihin. Kun soitimme jotakin komppilevyn kanssa, annoin hänen laittaa itse levyn levysoittimeen ja valita oikean taustan sieltä. Levysoittimen kanssa oli hauska räplätä levyä sisään ja ulos, joten annoin hänen valita oikean taustanauhan. Tämä toimi hienosti!

Huomasin myös, että hän on innokas ilmaisemaan itseään trumpetilla, kun vähän väliä raikuvat fanfaarit tulivat spontaanisti hetken mielijohteesta. Aloimme siis tehdä taustakompin kanssa itseilmaisuharjoituksia. Soitimme erilaisia rytmejä sovituilla äänillä ja matkimme toisiamme. Huomasin, miten mielettömän hyvä rytmitaju ja improvisointitaito tällä seitsemänvuotiaalla oli!

Luottamus lisää oppimista

Soittotunnille tullessaan oppilaani oli aina vähän vastahakoinen, koska oli väsynyt pitkästä päivästään. Hän kysyi minulta jokaisella tunnilla moneen kertaan, kauanko tunti kestää. Päätin ottaa asian puheeksi oppilaan kanssa. Uskoin, että saan häneltä suorat ja rehelliset vastaukset ja niin sainkin!

Oppilaani pitää oppitunneista ja trumpetin soittamisesta. Mutta soittotuntipäivät ovat pitkiä koulun ja iltapäiväkerhon lisäksi, joten innostus tulla trumpettitunnille on laimeaa. Päätin kysyä oppilaan vanhemmilta, voisiko soittotunnin ajankohtaa vaihtaa.

Oppilaani myös toivoi, jos voisimme pitää 45 minuutin sijaan tunnit 30 minuutin pituisina. Ratkaisin asian niin, että joka tunnin alussa katsomme jonkun kivan videon. Tällä hetkellä katsomme joka tunnoin alussa yhden Pink Panther – seikkailuvideon, koska soitamme myös kyseisen ohjelman teemamusiikkia. Kun video loppuu, tuntia on enää reilut puoli tuntia jäljellä ja oppilaani on innolla mukana.

Annan oppilaalle myös tilaa kertoa omasta päivästään ja muista harrastuksistaan. Niistä kertominen saa hänen silmänsä hehkumaan ja antaa myös lisäpotkua soittamiseen. Uskon, että antaessani hänelle enemmän vastuuta ja osallisuutta tunnilla tapahtuvaan, hän kokee itsensä tärkeäksi ja se lisää keskinäistä luottamustamme ja parantaa hänen oppimiskokemustaan.

Haluan opettaa ja ohjata oppilaslähtöisesti. Uskon oppilaslähtöisen opetuksen olevan antoisinta myös opettajalle. Kun oppilas on motivoitunut ja oppii itselleen parhaalla tavalla, kehittyminen on nopeaa ja innostus harrastusta kohtaan säilyy. Odotan innolla tulevia tunteja tämän ihastuttavan 7 -vuotiaan oppilaani kanssa, koska hän opettaa vastavuoroisesti myös minulle paljon asioita ja pedagogiikkaa.