Tullakseen hyväksi jossain asiassa tulee harjoitella. Musiikin harjoitteluun liittyy monia näkökulmia harjoittelustrategioista -ja tekniikoista. Kerron tässä tekstissä, minkälaisia keinoja sain harjoittelun tehostamiseen luettuani Jonathan Harnumin The practice of practice-teoksen vuodelta 2014.

Kuten mikä tahansa tekeminen, harjoittelu vaatii motivaatiota. Keskustellessani muusikkoystävieni kanssa yleiseksi esteeksi kehitykselle paljastuu usein motivaation puute. Sain kirjaa lukiessani helppoja vinkkejä harjoittelumotivaation lisäämiseen. Osa vinkeistä saattaa kuulostaa itsestäänselviltä, mutta huomasin että omalla kohdallani kaikki vinkit eivät toteudu.

Tee harjoittelu sujuvaksi ja rauhalliseksi

Tee harjoitteluun pääsystä mahdollisimman helppoa ja nopeaa. Kun instrumentti ja mahdolliset materiaalit ovat valmiina paikallaan, tulee harjoittelun aloituksesta helpompaa ja stressittömämpää. Voit tehdä harjoittelun välissä muita aktiviteettejä ja palata takaisin harjoittelemaan vaivattomasti.

Rauhallinen harjoittelutila mahdollistaa vapaan harjoittelun. Harjoittelu olohuoneessa tai huonosti äänieristetyssä tilassa saattaa saada aikaan pelkoa esimerkiksi naapureiden ärtymyksestä tai muusikko-kollegojen ajatuksista. Soittajasta tulee silloin itsetietoisempi. Rauhallisessa harjoittelupaikassa soittaja saa tehdä haluamansa määrän toistoja ja kokeilla äärimmäisiä ilmaisullisia keinoja.

Jaa haasteet ja tavoitteet palasiin

Niin sanotun ”kasvumentaliteetin” omaavat ihmiset uskovat älykkyyden olevan kehitettävä asia. He valitsevatkin usein itselleen haastavampia tehtäviä ja hyväksyvät virheet osana kehitystä. Haasteiden suuruuteen on kuitenkin kiinnitettävä huomiota. Kokonaisina nieltyinä liian suuret tavoitteet aiheuttavat todennäköisesti motivaation katoamisen. (Harnum 2014.)

Harjoittelun kannalta tavoitteet on hyvä jakaa luokkiin. Isot tavoitteet voi purkaa niin pieniin palasiin kuin haluaa, esimerkiksi musiikkikappaletta harjoitellessa puolikkaaseen tahtiin. Kun asettaa itselleen sopivan kokoisia tavoitteita, onnistuminen on todennäköisempää. Onnistumiset taas lisäävät motivaatiota.

Ei se harjoittelun määrä vaan laatu

Mikä sitten on oikea määrä harjoittelua? Yleinen uskomus on, että parhaat muusikot harjoittelevat yli kahdeksan tuntia päivässä. Mutta tämä ei ole kaikkien mestarien kohdalla totta; on kylläkin mahdollista harjoitella useita tunteja saamatta aikaan kehitystä.

Harjoitteluun käytettyjen tuntien sijasta kannattaa miettiä harjoittelun laatua ja rytmittämistä. Useilla musiikin ammattilaisilla on taito päästä harjoittelussa heti kiinni soiton ongelmakohtiin. Esimerkiksi musiikkikappaletta soitettaessa kannattaa kartoittaa vaikeimmat kohdat, sillä itselleen helppojen kohtien liiallinen toistaminen haaskaa aikaa, ja soittaja saattaa alkaa ylimiettimään itselleen jo tuttua asiaa.

Oman soiton ongelmakohtiin on helppo tarttua myös äänittämällä omaa soittoaan. Soittoäänittettä kuunnellessa voi toimia omana kriitikkonaan ja huomioida kehitettäviä asioita. Itselläni on ollut vaikeuksia omaksua soiton äänittäminen tavaksi, sillä se tuntuu yleensä yhtä pahalta kuin oman puheen kuuleminen videolla.

Suunnittele ja jaksota harjoittelu

Jonathan Harnum (2014) esittää kirjassaan, että pienissä, esimerkiksi 20 minuutin pätkissä tehty harjoittelu auttaa viemään opeteltuja asioita tehokkaammin lihasmuistiin kuin viiden tunnin tauoton harjoittelusessio. Esimerkiksi koulutehtäviä tehdessään voi pitää useita kymmenen minuutin soittotaukoja päivässä. Jos aikaa on todella vähän, harjoittelusessiolle kannattaa tehdä suunnitelma ja asettaa itselleen pieniä tavoitteita.

Harjoittelusuunnitelman tekeminen on hyödyllistä. Se auttaa pääsemään harjoittelussa suoraan asiaan. Selkeiden tavoitteiden onnistumisia on helpompi seurata ja samalla on helpompi suunnitella seuraavaa harjoitussessiota. Harjoitussession alkuun kannattaa sisällyttää jotain luovaa tai vapaata tekemistä. Näin sessiosta jää todennäköisesti hyvä ja varma olo seuraavaa harjoitussessiota varten.

Vaikkei sinulla olisi aikaa istua harjoitelemassa soitin kädessä, voit tehdä muita musikaalisia aktiviteettejä. Kun seuraamme esiintyvää muusikkoa, aivoissamme aktivoituvat samat alueet kuin esiintyvällä soittajalla. Varsinkin livemusiikin kuuntelua voi pitää musikaalisuutta kehittävänä toimintana. Myös yhteissoitto bändin tai kaverin kanssa kehittää musikaalisuutta meissä. Soittaminen varsinkin itseäsi taitavamman soittajan kanssa on loistava idea. Häneltä voi saada uusia näkökulmia soittoon ja sen harjoitteluun.

Harjoittelua voisi ehkä pitää enemmän elämäntapana kuin suorituksena. Harjoittelun laatu riippuu instrumentin kanssa vietetyn ajan lisäksi kaikesta musiikillisesta toiminnasta ja siitä miten hyvin pidämme huolta mielestämme ja kehostamme.