Onko harjoittelu edellytys soittamiselle ja kuinka harjoittelumotivaatiosta jaksaa pitää kiinni?

Oma innostus on tärkein tekijä

Moni aloittaa musiikin harrastamisen varhaisessa iässä, ja instrumentin treenaaminen tulee täten jo nuorena tutuksi. On tärkeää, että vanhemmat ja opettajat osaavat motivoida nuorta oppijaa harjoittelemaan, sillä itsenäinen harjoittelun ja motivaation ylläpito voi olla hankalaa. Ensisijaista on, että instrumentin täytyy olla mieluinen. Nuoressa iässä mielihalut voivat kuitenkin muuttua ja soitin vaihtua.

Aikusella iällä harjoittelu ja motivaation hakeminen on enemmän itsenäistä. Motivaatiota haetaan itsensä kehittämisen ja omien mielenkiinnon kohteiden kautta. Loppujen lopuksi oma intohimo ja innostus musiikkiin on kuitenkin tärkein tekijä.

Tulen musiikillisesta suvusta ja muistan, että siskoni opetti minulle ensimmäisen kerran pianoa, kun olin alle 10 -vuotias. Motivaatio ei riittänyt pitkään, sillä pianomusiikki ei yksinkertaisesti kiinnostanut. Myöhemmin sain itselleni akustisen kitaran, josta innostuin täysin.

Serkkuni soitti minulle paljon erilaista kitaramusiikkia ja tällä oli varmasti iso syy innostukseeni. Vaikka olin innostunut kitaransoitosta ja pääsin myöhemmin musiikkiopistoon rytmipuolelle opiskelemaan, niin motivaatio treenaamiseen loppui kuitenkin lyhyeen. Kotona tykkäsin soittaa kaikkea muuta, kuin opistolta saamiani läksyjä. Mistä moinen sitten johtui?

Tavoitteellisuus vaatii tukea

Ihmisillä on erilaisia lähestymistapoja harjoitteluun ja jokainen oppii tavallaan. Itse en ole koskaan ollut aktiivisin treenaaja. Olen luottanut siihen, että kehitystä tulee treenaamisen lisäksi pitämällä korvat ja silmät auki, kuuntelemalla paljon erilaista musiikkia, soittamalla paljon ihmisten kanssa ja ottamalla asioista selvää.

Nykyään, kun olen opiskellut musiikkia jo tovin ja tehnyt sitä työkseni, treenin laatu ja sen tavoitteellisuus on muuttunut enemmän määrätietoiseksi.

Lasten ja nuorten on vaikeampaa saada rutiinia oman instrumentin harjoitteluun ja siksi pidänkin tärkeänä, että motivaatiota ja ideoita haetaan oppijan omien mielenkiinnon kohteiden kautta. Mielestäni tärkeimpiä opettajan tehtäviä on olla innostava, läsnä ja saada oppija innostumaan musiikista.

Oppijan kanssa on hyvä olla jonkinlainen päämäärä mihin tähdätä ja miettiä tietynlainen rakenne tunneille tai opintojaksolle. Läksyjä voi antaa aluksi pienissä määrin ja käydä oppijan kanssa niitä asioita läpi, mistä hän on kiinnostunut. Tällä tavoin motivaatio harjoittelemiseen pysyy ja tunneilla käynti jaksaa kiinnostaa.

Vertaistuki voimavarana ja inspiraationa

Pidemmällä tähtäimellä soittotuntien täytyy koostua muustakin, kuin pelkästään lempikappaleiden soitosta. Harjoittelua soittaminen vaatii aina, jos siinä haluaa kehittyä. Se, mikä on tavoite, riippuu soittajasta. Pääasia soittamisessa kuitenkin itsensä kehittäminen, hyvän fiiliksen hakeminen sekä onnistumisen tunteet.

Treenaaminen vaatii myös enemmän teknisten, teoreettisten ja muiden musiikillisten asioiden opiskelua. Motivaatio näihin nousee omista tavoitteista soittamisen suhteen. Joskus innostus voi koulupiireissä vaihdella johtuen itsensä vertailusta muihin soittajiin ja motivaatio saattaa heilahdella. Silloin on hyvä muistaa se, että jokainen meistä on erilainen ja juuri hyvä sellaisena soittajana kuin on. Vertaileminen kannattaa kääntää voimavaraksi ja yrittää inspiroitua muista soittajista.

Musiikissa oppiminen ei lopu koskaan. Juuri se tekee siitä kiehtovaa ja rikasta, mutta myös haastavaa. Harjoittelua oppii vain harjoittelemalla ja jokaisella on siihen omat keinonsa. Jos asia askarruttaa, kannattaa siitä keskustella muiden soittajien kanssa ja miettiä oman opettajan kanssa vinkkejä harjoitteluun.