Valeuutisten, trollauksen ja tekoälyhypen aikakautena voi olla tarkoituksenmukaista pysähtyä hetkeksi miettimään digitaalisten ilmiöiden ja applikaatioiden eettistä asemaa ja vaikutuksia.

Keskustelun selventämiseksi on aina hyvä täsmentää käytettyjen termien merkitystä.

Etiikka pohtii, mikä on hyvää, oikein ja oikeudenmukaista. Etiikan ja moraalin käsitteet ovat lähellä toisiaan, mutta etiikka on laaja-alaisempi. Siihen sisältyy myös moraalisten näkemysten taustaoletusten ja perusteiden tutkimus. Etiikka on toistaiseksi myös säästynyt niiltä negatiivisilta mielleyhtymiltä, mitä moraalista puhuminen monissa nykyään herättää.

Teknologia on sananmukaisesti tietoa tekniikasta. Se on tietoa keinoista ja välineistä, jotka helpottavat elämää, mahdollistavat tehokkaamman toiminnan tai jopa luovat uusia toiminnan muotoja, jotka eivät olisi mahdollisia ilman teknisiä innovaatioita. Et voisi edes haluta soittaa viululla, jos viulua ei olisi keksitty tai ilmoittautua kurssille puhelimella, jos Internetiä ei olisi kehitetty.

Tekniset innovaatiot nostavat eettisiä kysymyksiä

Teknologia tuottaa myös monia haittoja. Teknologian etiikka pyrkii tarkastelemaan ja ratkomaan teknologian tuottamia ongelmia. Valitettavan usein etiikka ja taloudellisen tai poliittisen hyödyn tavoittelu asettuvat toisiaan vastaan.

Kun teknologia tunkeutuu yhä uusille alueille niin yksilöiden kuin yhteiskunnankin tasolla, eettisen tarkastelun tarve korostuu. 

Tietoteknologian etiikan pioneerin James Moorin (1985) mukaan tietoteknologian etiikka ei ole pelkästään yksi sovelletun etiikan haara. Koska tietokoneet ovat loputtoman muunneltavia ja lukemattomiin käyttötarkoituksiin soveltuvia välineitä, niitä hyödyntäviä sovelluksia – sekä eettisiä kysymyksiä – muodostuu lähes ehtymättömästi.

Digitalisaation kehitys osana ekosysteemiä

Jürgen Habermasin (1984, 1987) mukaan ihmisen perustavanlaatuinen ominaisuus on kyky neuvottelemalla sopia, kuinka toimitaan. Kielen keskeisin tehtävä on rakentaa yhteistä ymmärrystä, jonka pohjalta on mahdollista toimia yhdessä ja päästä yhteisiin päämääriin. Toimintaa ohjaa siis keskustelu ja sopiminen, ei taloudellinen, poliittinen tai ammatillinen valta-asema.

Habermasin etiikassa ei kysytä, mikä on hyvää minulle tai meille, vaan mikä on hyvää kaikille yhtäläisesti. Kaikkien osallisten tulisi hyväksyä heitä koskevat päätökset – ja päätöksenteon keskeinen väline ja muoto on rationaalinen keskustelu. Digitalisaation ja tietoteknisten innovaatioiden suunnittelussa ja käyttöönotossa tarvitaan enemmän kansalaiskeskustelua.

Perinteisesti etiikassa ilmiöitä on tarkasteltu suhteessa ihmiseen. Viime vuosikymmeninä etiikan alue on laajentunut kattamaan myös muita eläviä olentoja ja koko ekosysteemiä. Myös eläimillä ja luonnolla voi katsoa olevan oikeuksia eikä niitä tule väärinkäyttää tai pahoinpidellä.

Me ihmiset olemme vastuussa tiedosta

Luciano Floridi (1999, 2002) laajentaa moraaliset oikeudet koskemaan myös tieto-objekteja, joita hän kutsuu nimellä ”Infosphere”. Toimet, jotka vahingoittavat tietoa ovat eettisesti väärin. Floridin mukaan tieto-objektit voivat ainakin jossain määrin olla sekä moraalisia toimijoita että moraalisia kohteita.

Tiedolla on arvo ja ihmisellä on velvollisuuksia tietoa kohtaan: tiedon on saatava kukoistaa ja sen elinvoimasta on pidettävä huolta. Toimintaa, joka tuhoaa, pilaa, vääristää tai vähentää tietoa, Floridi nimittää ”entropiaksi”. “If you torture the data long enough, it will confess.” muotoilee ongelman Ronald Coase.

Sosiaalisessa mediassa pseudotieteellisten argumenttien ja kuvien käyttö kasvaa huolestuttavasti. Floridin näkemykset tuovat käyttökelpoisen näkökulman keskusteluun valeuutisista ja mielipiteen muokkauksesta.

Lähteet:

• Floridi, L. 1999. Information ethics: On the philosophical foundation of computer ethics. Ethics and Information Technology (1), pp. 37-56.
• Floridi, L. 2002. On the intrinsic value of information objects and the infosphere. Ethics and Information Technology (4), pp. 287-304.
• Habermas, J. 1984. The Theory of Communicative Action Vol. 1: Reason and the Rationalization of Society, London: Heinemann.
• Habermas, J. 1987. The Theory of Communicative Action Vol. 2: Lifeworld and System: a Critique of Functionalist Reason, Oxford: Polity Press.
• Moore, J 1985. What is Computer Ethics. Metaphilosophy (16:4), pp.266-275.