Ammatillisen koulutuksen pedagogiikassa on johtavana ajatuksena osaamisen opettaminen ja opettajuuden ymmärtäminen opiskelijan ohjaamisena. Ammatillisen koulutuksen pedagogiikassa on myös olennaisena osana osaamisperusteinen koulutusajattelu, jossa otetaan huomioon muukin kuin formaalissa opetuksessa, eli koulutusinstituutioissa tapahtuva oppiminen.

Oppimisen eri muodot näkyvämmäksi

Edellä mainituissa ammatillisen koulutuksen johtoajatuksissa voidaan erottaa käsityksiä inhimillisestä tiedon rakentamisesta ja oppimiskäsityksistä. Vahvana näkyy käsitys oppimisesta konstruktivistisena eli rakentamisena, jossa oppija on aktiivinen toimija välineinään aikaisemmat tiedot, taidot ja käsitykset.

Formaalista opetuksesta puhuminen viittaa kuitenkin hallinnolliseen näkökulmaan eli siihen, kuinka oppiminen mahdollistetaan yhteiskunnassa. Tämän asian voi myös nähdä kysymyksinä siitä, kuinka sen pitäisi tapahtua ja kuinka se tosiasiallisesti tapahtuu. Nämä näkökulmat on hyvä erottaa toisistaan.

Formaalin koulutusinstituutioissa tapahtuvan oppimisen rinnalla muita oppimisen muotoja ovat non-formaali-oppiminen ja informaali oppiminen.

Formaali koulutus ja oppiminen viittaavat kansallisiin ja kansainvälisiin, säädeltyihin hierarkkisesti eteneviin koulutusjärjestelmiin. Non-formaali koulutus tarkoittaa mitä tahansa organisoitua koulutusta formaalin koulutusjärjestelmän ulkopuolella. Informaali koulutus sisältää koko elinikäisen oppimisen prosessin eli myös aikaisemmin mainittujen ulkopuolella tapahtuvan jokapäiväisen oppimisen. Tämä jaottelu periytyy Unescon elinikäisen oppimisen ajatuksen ensimmäisestä muotoilusta (UNESCO 1972:182).

Tarvitsemme yhtenäisempiä käsityksiä oppimisesta

Eri maissa tämä erottelu ilmenee eri tavoin ja on vaihtelevasti säädeltyä. On huomattava, että erottelu on olennaisesti hallinnollinen ja käytännössä osatekijät menevät päällekkäin ja sisäkkäin. Koulussa oppii paljon muutakin kuin mitä on tarkoitus, koulut tekevät tiivistä yhteistyötä esim. urheiluseurojen kanssa, yrityksillä on omia hyvinkin formaaleja koulutusjärjestelmiä jne.

Jonkin verran huolta eri maissa aiheuttavat tilanteet, joissa non-formaalien, ja joissakin tapauksessa formaalienkin koulutusjärjestelmien opetussuunnitelmat ovat ristiriidassa maan virallisen formaalin järjestelmän opetussuunnitelman kanssa.

Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi silloin kun uskonnollisen yhteisön antama opetus eroaa koulun luonnontieteiden opetuksen antamasta maailmankuvasta tai maan virallisen uskonnon opetuksen sisällöistä. Erilaisten yhdistysten arvomaailmat saattavat myös haastaa virallisten instituutioiden käsityksiä.

Ristiriitojen ehkäisemiseksi on tärkeää tehdä yhteistyötä non-formaalien koulutusjärjestelmien kanssa ja näin edistää sekä läpinäkyvyyttä että yhteisten arvojen tunnistamista ja jakamista. Etenkin lasten ja nuorten kanssa toimivien on tärkeää jakaa ja edistää hyvinvointia ja turvallisuutta edistäviä eettisiä periaatteita sekä sopia näistä yhteisesti niin osallistujien kuin huoltajienkin kanssa.

Informaali oppiminen asettaa uusia haasteita

Merkittävin haaste virallisen koulutusjärjestelmän ulkopuoliselle oppimiselle on informaation valtava määrä ja sen laadullinen kirjavuus. Informaalin oppimisen alueella on erityisen merkittävä mahdollisuus siihen, että kohdataan tilanteita, joissa informaation taustalla olevat arvot ovat ristiriidassa formaalin koulutusjärjestelmän arvojen kanssa. Näin voi jo toki tapahtua non-formaalinkin koulutuksen alueella.

Ristiriitainen ja runsas informaatio ei itsessään ole pahasta vaan voi olla ehtymätön ajattelun haastamisen ja siten kehittämisen aarreaitta. Tähän itse asiassa perustuukin työpaikalla tapahtuvan oppimisen arvo. Ammatin luonnollisessa ympäristössä on oikean elämän haasteet ja yllätyksellisyys ja siten oiva ongelmanratkaisutaitojen kehittämisen ympäristö.

Konstruktivistiseen oppimiskäsitykseen nojaten voimme kysyä, mihin oppiminen tässä ns. luonnollisessa ympäristössä perustuu. Ratkaisevia ovat ne ajattelua ja toimintaa ohjaavat tiedot ja taidot, jotka jäsentävät informaatiota ja tekevät koettua ymmärrettäväksi. Ilman niitä uusi ympäristö on jäsentymätöntä informaatiokohinaa.

Ammatillinen koulutus antaa pohjan elinikäiselle oppimiselle

Ammatillisen koulutuksen laajuus ja monipuolisuus tuottavat valtavan valikoiman erilaisia käytännön ongelmien ratkaisun, suunnittelun, keksimisen, innovoinnin, kehittämisen, analysoinnin, teoretisoinnin, soveltamisen ja selittämisen mahdollisuuksia, joihin koulutus valmistaa. Tämä heijastuu toki myös muihin elämän osa-alueisiin.

Formaalin oppimisen keskeisenä vastuualueena voi siis nähdä ajattelua ja toimintaa ohjaavien tietojen ja taitojen rakentamisen antamaan oikeanlaisia valmiuksia työpaikalla tapahtuvaan oppimiseen ja edelleen jatkuvaa oppimista sekä elinikäistä oppimista varten.

Parhaimmillaan formaalin, non-formaalin ja informaalin oppimisen suhde on silloin kun formaali oppiminen luo ajattelulle rakenteet ja perustaidot, joita non-formaalin ja informaalin oppimisen alueet tukevat, täydentävät, haastavat, korjaavat ja jalostavat.

Aiheeseen liittyvää luettavaa:

• Opetus- ja kulttuuriministeriön verkkosivut: Jatkuva oppiminen
• Smith, M. K. 2002. Informal, non-formal and formal education: a brief overview of different approaches, The encyclopedia of pedagogy and informal education.
• UNESCO. 1972. Learning to Be (prepared by Faure, E. et al), Paris: UNESCO.