Kun ammatillista opinto-ohjaajankoulutusta kymmenen vuotta sitten suunniteltiin osaksi Haaga-Helia Ammatillisen opettajakorkeakoulun toimintaa, sen tarve kytkettiin tiiviisti metropoli­alueen ohjauksellisiin tarpeisiin. Alkuvaiheessa kasvavalle ohjaustarpeelle oli nähtävissä sekä laadullisia että määrällisiä paineita, muun muassa väestön keskittyminen, työpaikkojen kasvu ja laadullinen eriytyminen sekä kasvava uraliikkuvuus. Koulutuksessa työelämän ilmiöihin kytketty pedagogiikka rakennettiin alusta alkaen tutkivan kehittämisen periaatteelle, jossa ammattitoiminnan arjesta kumpuavat ilmiöt otettiin koulutuksessa yhteisen tutkimisen ja kehittämisen kohteeksi. Tämä periaate on pätevä edelleen.

Ohjaus ihmisen ja yhteiskunnan rajapinnassa

Ohjaustyö yksilöllisen ja yhteiskunnallisen raja­pinnalla on muuttunut 2020-luvulle tultaessa entistä jännitteisemmäksi. Opinto-ohjaajat haluavat ja yrittävät toteuttaa laadukasta asiantuntijatyötä samaan aikaan, kun taloudelliset resurssit niukkenevat ja tulosodotukset kovenevat.
Ammattietiikka joutuu koetukselle, kun hyviä vaihtoehtoja ei ole näkyvissä ja omaa työtä arvioidaan enenevästi määrällisin kriteerein. Siksi opinto-ohjaajankoulutuksen osaamiskriteereiden kivijalka on entistä vahvemmin eettisessä osaamisessa: kyvyssä tiedostaa, analysoida ja reflektoida niin omaa kuin yhteisönkin toimintaa. Mutkikkaisiin tilanteisiin eivät yksinkertaistavat ratkaisut riitä. Asiakkaiden yksilöllisten mahdollisuuksien lisäksi on oltava tietoinen rakenteellisista tekijöistä, esimerkiksi sosiaalisesta, kulttuurisesta ja taloudellisesta eriarvoisuudesta.

Ohjauksen teoriaa ja käytäntöä

Ohjauksen teoria on hyvän ohjauksen teoriaa. Opinto-ohjaajakoulutuksessa lähdemme liikkeelle ura- ja ohjausteorioista, jotka toimivat ajan peileinä kulloinkin vallitsevaan käsitykseen hyvästä ohjauksesta. Tutkimme teorioiden ihmis-, tieto- ja yhteiskuntakäsitystä sekä ihmettelemme yhdessä niiden merkitystä arjen ohjausajatteluun, ohjauksen käytänteisiin ja menetelmiin. Huomaamme, että tulemme kantaneeksi mukanamme paljon oletuksia ja käsityksiä – osa tiedostamattomia, itsestään selviksi juurtuneita, osa tietoisia ja ihanteellisia. Lähdemme tutkimaan, haastamaan ja rakentamaan omaa ohjausajatteluamme.

Tietoa ja tietämättömyyttä

Sanotaan, että ohjaus on tulevaisuusorientoitunutta. 2020-luvulla tulevaisuusorientaatio merkitsee ohjaustyössä (työn) maailman sumeutta, epävarmuutta ja nopeita muutoksia. Toisaalta se näyttää merkitsevän myös monien ajattelumallien pysyvyyttä ja jatkuvuutta. Se merkitsee sitä, että emme varmasti tiedä. Siispä ohjaajakoulutuksen kriittisimpiin kysymyksiin lukeutuu ensiksikin se, mitä me ohjaajina voimme tietää, ja toiseksi se, miten tietämättömyys on läsnä ohjauksessa. Kysymys kuuluu: Miten me ei-tietävinä ohjaajina voimme tukea asiakkaitamme rakentamaan hyvää elämää, suunnittelemaan tulevaisuuttaan ja navigoimaan sumeudessa?

Tämä artikkeli on julkaistu Pedagogissa 2/2020. Haaga-Helia Pedagogi käsittelee ammatilliseen koulutukseen, opettajankoulutukseen ja opetukseen liittyviä teemoja. Lehteä julkaisee Haaga-Helia Ammatillinen opettajakorkeakoulu. Lehden toimituskuntana on opettajakorkeakoulun kehittämisryhmä ja päätoimittajana johtaja Jari Laukia.