Eero asui lapsena ulkomailla ja kävi koulunsa englanniksi. Nyt hän opiskelee korkeakoulututkintoa Suomessa englanniksi. Ksenia muutti vanhempiensa kanssa Venäjältä Suomeen kouluiässä ja opiskelee nyt suomenkielisessä koulutusohjelmassa. Vietnamilainen Anh tuli Suomeen opiskelemaan englanninkielistä tutkintoa. Hän ei vielä tiedä, jääkö valmistuttuaan Suomeen. Se riippuu monesta asiasta, muun muassa työnsaannista.  

Korkeakoulujen opiskelijajoukko on muuttunut koko ajan monipuolisemmaksi kieli- ja kulttuuritaustoiltaan. On määrittelykysymys, keitä kutsumme kansainvälisiksi opiskelijoiksi ja millaisia kielenoppimistarpeita oletamme heillä olevan. Tämä moninaisuus kuitenkin haastaa sekä koulutussysteemin että yksittäiset opettajat pohtimaan, millaista kieltenopetusta opiskelijamme tarvitsevat. Tilannetta on kuvattu hyvin mm. Kielikoulutuspolitiikan verkoston Kieli, koulutus ja yhteiskunta -lehden tuoreessa numerossa Monikielisyys korkeakoulussa (mm. Vaarala & Kycking 2017).

Työllistyminen koulutusta vastaaviin tehtäviin on ammattikorkeakouluissa keskeinen tavoite. Jos haluamme, että valmistuneet jäävät työskentelemään Suomeen, on mietittävä kotimaisten kielten taidon merkitystä kotoutumisessa ja työllistymisessä. Englannilla pärjää tiettyyn rajaan asti, mutta työmarkkinat jäävät silloin kapeiksi, eikä englantia työkielenä käyttävissä yrityksissäkään käytännössä pitäydytä englannin kielessä kaikissa tilanteissa. Kontaktit suomalaisiin asiakkaisiin vaativat yleensä suomen taitoa ja sisäisessäkin viestinnässä käytetään mielellään omaa äidinkieltä varsinkin sosiaalisessa kanssakäymisessä.  

On tärkeää antaa opiskelijoille realistinen käsitys suomen kielen osaamisen merkityksestä jo opintojen alkuvaiheessa ja tarjota myös mahdollisuus suomen opiskeluun eri taitotasoilla, ei vain perustasolla, vaikka jo vähäisempikin suomen kielen taito lisää osallisuuden kokemusta. Työkielen hallinnan tasolle ei ole oikotietä. Oppiminen vie aikaa. Kielitaidon portaita voi toki kivuta nopeastikin, mutta kovin monen portaan yli ei voi harppoa joutumatta huteraan asemaan. 

Isonkin yksikön on lähes mahdotonta ylläpitää yksin laajaa kurssivalikoimaa suomen kielen alkeista itsenäisen kielenkäyttäjän alakohtaisesti eriytyneeseen opetustarjontaan. Siihen tarvitaan yhteistyötä yli koulutusohjelma- ja oppilaitosrajojen. Tällaista yhteistä opetustarjontaa on ryhdytty rakentamaan OKM:n rahoittamassa kärkihankkeessa ”Suomen ja ruotsin kielen joustava oppiminen ja ohjaus tulevaisuuden työelämän tarpeisiin, DigiJouJou”. Hankkeessa hyödynnetään digitaalisuuden tuomia mahdollisuuksia, niin että opiskelu olisi käytännössä mahdollista myös ajasta ja paikasta riippumatta. 

Hankkeessa on mukana Haaga-Heliasta neljä suomen opettajaa ja kolme ruotsin opettajaa liiketalouden ja digitalouden yksiköstä sekä Porvoon kampukselta. Hanketta koordinoi Aalto-yliopisto, ja siinä on mukana kaikkiaan 12 korkeakoulua eri puolilta Suomea. Tänä syksynä olemme aloittaneet työskentelyn opettajatiimeissä, joiden jäsenet tulevat eri oppilaitoksista. Rakennamme ja pilotoimme ensin opintojaksojen osia, joista myöhemmin rakentuu joustavia opintopolkuja erilaisiin tarpeisiin. Laadukasta koulutusta ihmisläheisesti! 

Kirjoittaja Tuula Jäppinen on Haaga-Helian liiketalouden yksikön lehtori.