[intromusiikkia]
[Crister:] Tervetuloa niin kuulijat kuin meidän vieraat täällä paikan päällä Haaga-Heliassa meidän studiossa. Ollaan podcast-sarjaa aloittamassa ja ollaan semmoisen teeman äärellä kuin miten ammatillinen opettajankoulutus kohtaa ammatillisen koulutuksen ja työelämän tarpeet. Eli olisi tarkoitus keskustella siitä, että miten me tämmöisiä verkostoja rakennetaan ja hyödynnetään ja kehitetään toimintaamme yhdessä. Minä olen Crister Nyberg ja työskentelen täällä Haaga-Heliassa opinto-ohjauksen yliopettajana ja sitten mukana erilaisissa kehittämis- ja tutkimushankkeissa. Nyt meillä on tässäkin taustalla tämmöinen LeadVet-niminen kehittämistutkimushanke, jossa kehitetään ammatillista opettajankoulutusta ja ammatillista koulutusta vahvistamalla korkeakoulujen ja ammatillisen koulutuksen yhteistyötä, johtajuutta ja verkostoitumista. Varmaan kaikkien on helppo olla yhtä mieltä siitä, että nämä erilaiset verkostot ovat ihan olennaisia meille kaikille. Tänään erityinen näkökulma on se, että miten me saadaan uusia ulottuvuuksia tähän opetustyön ja oppimisen kehittämiseen. Meillä on sitten hienot keskustelijat täällä paikalla. Otetaan aluksi pieni kierros siitä, että keitä meillä on täällä vieraana. Ole hyvä.

[Jarkko:] Joo, täällä on Jarkko Räsänen Keudasta. Tällä hetkellä toimin vastuu- ja kehitysopettajana. Opiskelen Haaga-Heliassa ammatillista opettamista, ammattipedagogiikkaa. Olen tullut tähän ammatilliseen opettamiseen tuolta rakennustekniikan puolelta, toiminut kehitystehtävissä rakentamisen parissa tai rakennussuunnittelun parissa jo parikymmentä vuotta ja nyt uutena ammattikoulumaailmassa opettajan tehtävissä.

[Christer:] No niin, kiitos. Ole hyvä.

[Taina:] Joo, kiitos Crister. Olen Taina Laivola ja olen Haaga-Heliasta opettajakouluttaja. Itse asiassa tämän Jarkon opintojen ohjaaja tässä samalla. Täällä ollaan monessa mukana täydennys koulutuksessa ja TKI-hankkeissa. Ja nyt Cristerin kanssa tässä hankkeessa. Olen ollut tässä ammattikorkeakoulussa yli 25 vuotta varmaan kaiken maailman tehtävissä. Se on tullut nähtyä monesta eri kulmasta.

[Christer:] Kiitos. Ole hyvä.

[Rauno:] Kiitos Christer. Crister pyysi minut mukaan tähän podcastiin myös ja olen Rauno Wikström ja sähköautomaatioalalla opettaja Stadin ammatiopistosta ja siellä ollut nyt useamman vuoden. Minulla on ehkä myös toistakymmentä vuotta kokemusta näistä ammatillisessa opetuksessa eri näkökulmista, sekä työelämästä että koulumaailmasta myös. Näin.

[Christer:] Kiitos Rauno. Mainitsinkin tässä tämän meidän LeadVet-hankkeen, mikä on taustallinen siitä sen verran, että meillä on siinä yhteistyön kumppaneina oppilaitoksia tuolta Norjasta ja Turkista ja Saksasta ja mikä on ollut hieno huomata, että hyvin semmoinen yhteinen sävel ja samantyyppisten asioiden kanssa siellä pohditaan ja miten näitä verkostoja kehitetään ja niin edelleen. Se on näissä kansainvälisissä hankkeissa aina semmoinen kiva juttu, että sitä näkee oman sitten tekemisen kanssa vähän uudessa valossa, kun on näitä muita näkökulmia. Mutta nyt tänään keskustellaan sitten meidän vieraiden kanssa siitä, että minkälainen käsitys meillä sitten yhdessä on ammatillisesta koulutuksesta ja erityisesti miten se vastaa työelämän tarpeita ja sitä kautta, että mitä me voidaan ammatillista opettajankoulutusta kehittää ja ammatillista koulutusta yhdessä työelämän kanssa, että on mahdollisimman tämmöinen saumaton tämä polku näiden välillä. Aloitetaan nyt ensimmäinen kysymys Jarkolle, kun olet opettajaopiskelijana, niin opinnot ovat vielä kesken, mutta tähän mennessä, niin millaisia eväitä olet saanut ja miltä tuntuu, että vastaako se odotuksia, tämä koulutus?

[Jarkko:] Kyllähän se näin uutena opettajana, niin opettajakoulutus on tärkeä. Kyllä sieltä on paljon semmoisia avaimia tullut, millä opettamista voi strukturoida ja miten opiskelijoita voi kohdata. Paljon ollaan keskusteltu näiden luokkakavereiden kanssa tästä opiskelusta ja siitä, mitä uutta sisältöä siellä opettajalle tulee. Tietenkin, kun siellä on useamman vuoden opettajana toimineita, lähtenyt nyt vastaan opettajaopintoja opiskelemaan, niin paljon on sellaisia havaintoja, että näitä asioita on tullut tehtyä, mutta nyt niille saa merkityksen, että mikä sen rooli työssä on ja saa määritykset näille asioille. Kyllä minä koen, että se on ollut tosi tärkeää. Odotuksia minulla ei varsinaisesti ollut muodostunut, että mitä minä itse odotin opiskelulta. Ehkä tietenkin just se, että osaa sitten opettajana toimia ja nimenomaan tässä byrokratiankin maailmassa, mitä tämä ammatillinen opetus tänä päivänä on, että se on kuitenkin muuttunut siitä, mitä se oli 90-luvulla, kun itse kävin ammattikoulun.

[Christer:] Joo, hyvin sanottu. Ja tuo, että sanoit, että asiat sai nimiä ja muuta, niin se on varmaan semmoinen uuden oppimisen avain kanssa, että alkaa tiedostaa sitä, että mitä kaikkea tässä tehdäänkään ja muistelee niitä aikaisempia tekemisiä ja onnistumisia ja jotakin epäonnistumisiakin ihan uudessa valossa ja oppii sitäkin kautta. Kiitos. Mitäs sitten, Taina? Työskentelet opettajien kouluttajana, niin miten itse pidät huolta siitä, että sinun tiedot ja taidot pysyy ajan tasalla?

[Taina:] Se onkin hyvä näkökulma, kuten sanoin, että olen ollut ammattikorkeakoulumaailmassa varmaan jo 25 vuotta tai enemmänkin. Yksi tietenkin on ollut se, että on erilaisia ammattilaisia polkuja ollut. Olen vaihtanut työtehtäviä, mennyt erilaisiin positioihin sitä kautta oppinut uutta ja nähnyt uusia näkökulmia. Nyt korostaisin opettajan työssä sitä, että tällaiset TKI-hankkeet on ihan loistava tapa alkaa vähän laajentaa sitä omaa osaamista. Koska ne on kehittämishankkeita, niin siinä ei välttämättä tarvitse olla ekspertti siinä vaan voi ihan oikeasti lähteä oppimaan ja kokeilemaan niitä omia rajoja. Niitä olen tykännyt tehdä myös niin kuin opettajana. Nyt tietenkin vähän eri roolissa edelleenkin. Ne on hyviä. Jos Jarkon opintoja ajattelee, niin mehän käydään ammatillisessa oppilaitoksessa myös niin kuin seuraamassa opetuksia. Ne on ollut ainakin tässä opettajankouluttajana todella hyviä kokemuksia. Olen todella tyytyväinen, että me päästään aina opiskelijaa vähän seuraamaan ja juttelemaan. Monta kertaa myös tavataan sitten opettajia. Toki täällä opiskelijoissa on just näitä opettajia sieltä ammatilliselta puolelta, joiden kautta myös tietää, että missä mennään ja mitä siellä tapahtuu tällä hetkellä. Ne on ollut todellakin hyviä. Olen ollut monesti sellaisissa hankkeissa, missä on ollut yrityksiä mukana ja kumppaneita työelämästä. Se tuo ajankohtaiset asiat siihen hyvin esille. Olen tämmöinen jatkuva opiskelija. Nytkin on menossa…Maaliskuussa valmistun ratkaisukeskeiseksi lyhytterapeutiksi, että kaikkea tämän tyyppistä. Minun mielestä ne pitää kyllä myös hyvin vireessä, että hakee näitä uusia juttuja. Mutta ehkä kaipaisin tässä työssä, opettajankouluttajana enemmän kehittämisverkostoja, että oltaisiin oikeasti niiden ammatillisten oppilaitosten kanssa vähän samassa sykkeessä miettimässä, että miten näitä asioita tehdään. Toki me yritämme olla työelämälähtöisiä. Tämä meidän tapa opiskella on hyvin itsenäinen, pitää oppia itsensä johtamista ja tekemään valintoja ja päätöksiä. Se voi opiskelusta olla välillä vähän hämmentävää, mutta se on meidän mielestä se työelämävalmius, mitä me opetetaan. Niinhän opettajana täytyy tehdä, täytyy olla aika sen oman asiansa päällä ja uskaltaa tehdä valintoja ja ratkaisuja. Mutta näillä eväillä on menty ja vielä näillä ehkä jatketaan. Tämäkin hanke on taas yksi vaihtoehto, taas oppia uutta.

[Christer:] Joo, kiitos. Kiitos Taina. Tämä iso kysymys, kun meillä nyt on, eli miten ammatillinen opettajankoulutus vastaa ammatillisen koulutuksen ja työelämän tarpeita, niin kiva kuulla nyt, että miten tämä näyttäytyy Raunolle. Olet ollut opettajan töissä jo pitkään ja opettajan opinnoista on kulunut jo jonkin aikaa. Miltä sinusta näyttää tämä yhteys, että miten me pystytään vastaamaan näihin työelämän tarpeisiin?

[Rauno:] Joo, kyllä, tuossa eilen jo rupesin pohdiskelemaan, kun vähän tätä käsikirjoitusta lueskelin, niin sehän tapahtuu kyllä aika monipuolisesti yhteistyössä työnantajien ja koulun kanssa. Eli meillä täytyy olla siellä työnantajien puolelta niitä verkostoja, työpaikkaohjaajia, näitä muita työntekijöitä, mahdollisesti sitä työnjohtoa ja muuta siinä mukana. Eli se yhteistyön merkitys, näkisin, että se on aika merkittävä tässä yhteistyössä. Tietysti koululla on nämä ihan ePerusteiden mukaiset nämä teoriaopinnot ja mahdolliset muut kädentaidot, mitä pitää myös.. Oikeastaan ne edellyttää tuolla työpaikoilla, että niitä perusasioita myös sitten käydään koululla läpi sitten, ennen kuin ne saa sitä valmiutta tulla tekemään niitä varsinaisia, niitä vaativampia asennustöitä. Siinä tämmöistä keskustelua käydään jatkuvasti. Se, että saadaan semmoinen interaktiivinen vuorovaikutteisuus siihen, että tulee palautteita molemmilta puolilta, niin se olisi semmoinen ideaalitilanne kuitenkin.

[Christer:] Joo, kiitos. Sitten semmoinen näkökulma, että yhteiskunnasta ja työelämästä saattaa tulla nopeastikin sellaisia uusia tarpeita, mihin pitää vastata. Meillä on esimerkiksi maahanmuuttajia opiskelemassa ja tarvitaan työelämään ja näin, niin minkälaisia tarpeita tästä on syntynyt opettajille ja osaamistarpeita? Miten tähän sinun mielestä pitäisi tehdä?

[Rauno:] Maahanmuuttajilla on tietysti omia haasteita. Heillä saattaa olla hyvinkin, kielitaito ensinnäkin vähän heikkoa. Ei ymmärretä aina. Kommunikointi tapahtuu jonkun Googlen Translatorin avulla. Voi olla se lähtötilanne jo tällainen, että siellä ei kaikkia asioita välttämättä ymmärretä tai saattaa tulla niitä väärinkäsityksiä ja tällaisia. Kyllä ne ilman muuta vaatii siinä alussa enemmän tukea. Meillä on ollut tämmöinen kuin OPPA-koulutus, joka on toteutettu yhteistyössä ammatillisten opintojen ohessa tai siinä rinnan, josta opiskelijat on päässeet etenemään näihin sähkön perustutkintoihin. On koettu, että se on ollut hyvä ja motivoiva näille maahanmuuttajille. Yleisesti ottaen ne, jotka tulevat meille opiskelemaan, ovat hirveän motivoituneita. Se ei ole koskaan ollut mikään ongelma. Se on vaan, että saadaan sen tietotaito ja tämmöiset vietyä mukavasti läpi. Yhteistyössä tietenkin näiden S2-opettajien ja muiden YTO-opettajien kanssa tämä on onnistunut meillä aika kivasti. Mielellään tämmöisiä minä muillekin oppilaitoksille toivoisin. Ja että rahoitusta luotaisiin myös niin, että sitä jatkumoa tulisi, ettei se ole vain yksi kokeilu, vaan että siitä tulisi jonkun näköinen malli myös.

[Taina:] Minäkin olen havainnut, kun oppilaitoksissa käy, että maahanmuuttajaryhmissä on ihan ääretön motivaatio tehdä. Siellä tehdään muistinpanoja ja siellä on kaikki esillä ja halutaan oikeasti oppia niitä asioita. Ja se, että valtavan tärkeässä roolissa olette kotoutumisen kannalta nimenomaan ammattioppilaitoksessa. Monta kertaa se ensimmäinen paikka, missä olisi mahdollisuus yhteiskuntaan kunnolla kiinnittyä ja päästä eteenpäin.

[Rauno:] Näistä maahanmuuttajista monetkin on aikuisia, että siihen meilläkin on maahanmuuttajataustaisia opettajiakin. Siinä muodostuu semmoisia ystävyyssuhteita, että ne kantaa opettajien kanssa myös aika pitkällekin, että välillä pyydetään meitä jonnekin kylään ja käydään tuolla ostoskeskuksissa kahvilla ja näin, että sekin on aika luonteva jatkumo näihin.

[Taina:] Vähän erilaista vuorovaikutusta, mihin me ollaan suomalaisina totuttu.

[Rauno:] Kyllä, se tulee sieltä heidän omista kulttuureistaan, näitä uusia tapoja malleja.

[Jarkko:] Tämä näkyy meilläkin, maahanmuuttajataustaisten haasteet, mutta olen huomannut myös sen, että meillähän on korkeakoulutettuja ja oikein hyvin meidän työvoimapulaa tukevia maahanmuuttajia Suomessa, joilla voi olla vain kielitaito haasteena. Tai pieni pykälänosto esimerkiksi suomalaisten standardien opiskelussa ja toimintatapoja opiskelussa ja sen jälkeen he voisivat ihan hyvin toimia oman ammattitaitonsa työtehtävissä. Meillä opiskelee tällä hetkellä jatko-opinnoissa arkkitehtejä, jotka on arkkitehtitutkinnon opiskellut jossain muussa maassa kuin Suomessa, niin opiskelevat siinä sitten suomalaisia standardeja ja samalla vähän kieltä ottaa haltuun paremmin ja pääsee sillä tavalla tukemaan tätä meidän resurssipulaa myös.

[Christer:] Jarkolla on nyt opinnot menossa. Sitten Raunolla on opettajaopinnoista kulunut jo jonkin aikaa, niin tässä tuli jo hyvinkin vaativia näkökulmia siihen opettajan työhön, niin millä tavalla, Rauno, Sinun näkökulmasta tämä tämmöinen itsensä kehittäminen onnistuu siinä opettajana toimiessa ja miten me voitaisiin opettajankoulutuksen puolesta olla edelleen tukemassa sitä opettajan työn jatkumista.

[Rauno:] Joo, tuo on kyllä hyvä kysymys. Tietysti varmaan aika paljon lähtee niistä opettajista itsestään tai minusta, että pitäisi löytää semmoisia, mitkä tukee sitä sen hetkistä tilannetta tai arvomaailmaa tai kokemusperäistä, miten haluaisin kehittyä just tässä hommassa, tai ehkä ne on just näitä erityistarpeita, mitä näistä opiskelijoista sitten voi nostaa, että niitä tukevia asioita voisi olla yksi. Mutta toki oppilaitoksellakin voisi olla oma rooli, että se arvostus tulisi myös, että olisi näitä vaikuttimia, esimerkiksi taloudellisia vaikuttimia. Jos suorittaa vaikka erityisopettajan tutkinnon opettajaopintojen ohessa tai on valmistunut opettajaksi, niin lähtee etenemään. Että siinä olisi joku pieni taloudellinen vaikutin myös mukana. Se osoittaisi vähän sitä arvostusta myös sille suoritetulle opiskeluponnistukselle.

[Christer:] Joo, hyvä näkökulma. Kiitos. Miten Jarkko tässä vaiheessa, sinulla on vielä opinnot tässä menossa, mutta jos nyt ajattelet sitä tulevaisuutta, niin miten sinä näet, että opettajankoulutus voisi edelleen olla oppilaitoksen ja sinun tukena jollain tavalla jatkossakin? Minkälaista se yhteistyö voisi olla?

[Jarkko:] Kyllä itse asiassa oikein mielellään, että Tainan kanssa ollaankin käsitelty aiheita, mitkä on ollut tässä opettajatyössä vähän haastepisteitä ehkä, jota on pitänyt kehittää, niin ihan samanlaista jatkoa, yhdessä kehittämistä minun mielestä. Olisi mukavaa, jos sitä voisi jatkaa. Eli kun siinä kuitenkin tulee erilaisia tapahtumia ja tilanteita vastaan, mitkä voi olla uusia uudelle opettajalle ja ei välttämättä aina tiedä, että miten ne kannattaisi ratkaista. Näihin tämmöistä, jos ei muuta, niin keskusteluapua ja pyrkii löytämään ne hyvät etenemismallit.

[Christer:] Joo, kiitos.

[Taina:] Tuosta tulikin mieleen, että tässä hankkeessahan me myös tämmöistä mentorointitapaa koitetaan kehittää, niin siitähän voisi olla just tuommoisen työn arkisiin haasteisiin, niin hyvinkin paljon apua, että olisi joku mentori vaikka toisessa oppilaitoksessa tai samassakin oppilaitoksessa. Tai miksei myös meiltä, että joku jäisi vähän mentoriksi joillekin opiskelijoille, niin olisi ihan hyvä. Jos kehittämiseen mennään, niin me tässä kehitetään opettajankoulutusta ja te varmaan oppilaitoksissa myös kehitätte koko ajan sitä toimintaa, niin on se aika mielenkiintoista kuulla, kun Jarkko olet aika tuore opettaja, niin miten näet tämän kehittämisen siellä yritysmaailmassa ja sitten tässä oppilaitosmaailmassa, niin onko havainnut siinä jotain tämmöisiä yhteneväisyyksiä tai eroja?

[Jarkko:] No joo, innovaatiojohtajana toimin ennen ammattikoulumaailmaan lähtemistä ja kehittäminen on ollut se minun voimavara aina työelämässä. Nyt jotenkin olen ehkä kokenut, että olen kohdannut semmoista pientä jännitystä ja hidasteita siinä kehittämisessä täällä ammattikoulumaailmassa, että normaalisti olen itse johtoryhmään tehnyt hanke-ehdotukset ja vastannut budjetoinnista ja kehittämisen tehtävistä. Nyt ehkä byrokratiakin tekee sen, että askeleita on paljon edessä ennen kuin me päästään siihen varsinaiseen kehittämisen juureen. Ei ole ihan niin joustavaa ja rullaavaa se kehittämisen edistäminen.

[Taina:] Meillähän myös tulee sellaisia ajatuksia sieltä työelämästä, että opettajana se muutoskinhan on oppimista ja se kehittäminen on uuden oppimista koko ajan, että pitäisi sellaisia valmiuksia opettajien saada, että ne on valmiita toimimaan niissä muutoksissa ja selviää niistä hyvin ja ovat jopa niistä jossain määrin innostuneita, että niissähän voi aina kehittää jotain uusia asioita, että se oli ihan mielenkiintoinen näkökulma tähänkin, että miten sellaista opetusta me voitaisiin opettajankoulutuksessa antaa, että se antaisi valmiuksia niin, että lähdetään mukaan ja mennään uusia asioita kohti avoimin mielin.

[Christer:] Kyllä, eli tämä tämmöinen jatkuvan oppimisen näkökulma ja sen tukeminen ja varmasti tämmöinen verkoston näkökulma ja ammatillisten opettajien mukana pitäminen tässä meidän opettajankoulutuksen kehittämistyössä on ehdottoman hyödyllistä, niin kuin nytkin ollaan huomattu, ollaan saatu hienoja näkökulmia kultakin tähän. Jatkuvan oppimisen ja verkostojen hyödyntäminen on erinomainen aihe. Tästä me jatkamme varmasti seuraavassa podcastissa. Kiitoksia kovasti meidän vierailijoille ja jatketaan yhteistä tekemistä.

[Taina:] Näin teemme. Kiitos.

[Jarkko ja Rauno:] Kiitos. Kiitoksia.

[loppumusiikki]