Päätöksenteko ei aina ole rationaalista ja huolellista analysointia. Nobelisti Herbert Simon (1955) kritisoi jo aikoinaan yleistä ajatusta “taloudellisesta ihmisestä” ja osoitti, että ihmiset tekevät “tarpeeksi hyviä” päätöksiä optimaalisten päätösten sijaan. Tähän vaikuttaa se, että ihmiset eivät aina saa kaikkea tarvitsemaansa informaatiota ja tiedollisia kyvykkyyksiä optimaalista ja rationaalista päätöstä varten.

Daniel Kahneman ja Amos Tversky (1979) ovat osoittaneet, että ihmiset hakevat luontaisesti tasapainoa riskien ja hyötyjen väliltä päätöksiä tehdessään. Riskipitoinen, mutta tuottoisa vaihtoehto hylätään helpommin. Käytetty aika ja päätöksenteon vaatima työmäärä vaikuttavat myös päätöksenteon luonteeseen. Tutkimusten mukaan ihmiset optimoivat päätöksiä käyttämänsä panoksen ja ajan suhteen (Simon, 1955). Tämä ei tarkoita päätöksien tekemistä pelkästään tunteiden pohjalta, vaan kyse on normaalista kognitiivisesta päätöksenteosta.

Kollektiivinen ryhmäajattelu voi olla vaarallista

Ihmisten päätöksentekoa luonnehditaankin enemmän valintojen tekemiseksi kuin systemaattiseksi oppimisprosessiksi (Einhorn & Hogarth, 1981). Edellä mainittu koskee erityisesti ihmisiä yksilöinä, mutta ihmisillä on taipumusta mennä ajattelussaan myös valtavirran mukana. Tällaisella kollektiivisella ryhmäajattelulla (Groupthink, ks. Janis, 1971) voi olla tuhoisiakin seurauksia. Jos ns. arkiajattelu ja keittiöfilosofia ohittavat tutkitun tiedon päätöksenteossa, silloin helposti lipsahdetaan tilanteeseen, jossa päätöksenteossa ideologiat jyräävät realiteetit (Nieminen, Raiskila and Wiberg, 2017).

Tieteelliset teoriat eivät siis automaattisesti ole ihmisten päätöksenteon taustalla. Tässä myös koulutuksella on suuri vastuu. Toki toisinaan on syytä pysähtyä varmistamaan, että edes opetuksessa tukeudutaan aidosti tieteelliseen tietoon, sillä konsulttimalleja ja muita tieteeseen perustumattomia ajatuskokeiluita tuntuu olevan jatkuvasti yhä enemmän tarjolla (Lagstedt, 2020). Psykologiassa on osoitettu, että ihmisten ajattelua ohjaa vahvistus-illuusio. Näemme helposti omia ajatuksia ja käsityksiä tukevia asioita ympäristössämme, mutta samanaikaisesti jätämme huomioimatta päinvastaisia asioita. Siksi kokemus tai intuitio eivät ole läheskään aina luotettavia keinoja tehdä päätöksiä.

Rakentavaa ja faktoihin perustuvaa kriittisyyttä

Koska ihmisellä on taipumus tehdä epärationaalisia päätöksiä, on tieteelliseen tutkittuun tietoon pohjautuvalla koulutuksella tärkeä rooli yhteiskunnassa. Tutkitun tiedon soveltaminen erityisesti koulutuksen yhteydessä on demokraattisen ja sivistyneen yhteiskunnan merkki. Tieteellisen tiedon lisäksi on opetuksessa ja päätöksenteossa tärkeää myös osata soveltaa tietoa aiempiin kokemuksiin ja havaintoihin peilaten.

Kun keskeisiä taloudellisia, ekologisia, teknisiä tai yhteiskunnallisia ongelmia ratkotaan, tutkittu tieto auttaa kyseenalaistamaan vallitsevia uskomuksia ja oletuksia. Tieteelliseen tietoon liittyy rakentava ja faktoilla perusteltu kriittisyys, joka onkin korkeakoulutuksen keskeisiä tavoitteita. Tämä on lähtökohta myös uudistumiselle ja innovaatioille, jotka ovat myös korkeakoulutuksen olennaisia päämääriä.

Lähteet:

• Alvesson, M. & Spicer, A. 2012. A Stupidity-Based Theory of Organizations. Journal of Management Studies, 49,7, s. 1194–1220. doi: 10.1111/j.1467-6486.2012.01072.x.
• Einhorn, H. J., & Hogarth, R. M. 1981. Behavioral decision theory: Processes of judgement and choice. Annual review of psychology, 32,1, s. 53-88.
• Janis, I. L. 1971. GroupThink. Psychology today, 5,6, s. 43–46.
• Kahneman, D., & Tversky, A. 1979. Prospect theory: An analysis of decision under risk. Econometrica: Journal of the econometric society, s. 263-291.
• Lagstedt, A. 2020. Arvauksella vai tiedolla – luotettava tieto on testattu tieteellisesti. Haaga-Helia e-Signals.
• Nieminen, S., Raiskila, M. & Wiberg, M. 2017. Faktat politiikassa. Kunnallisalan kehittämissäätiö. Helsinki.
• Simon, H. 1955. A Behavioral Model of Rational Choice. The Quarterly Journal of Economics, 69, 1, s. 99-118.