Ihmisen hyvinvointi on monen tekijän summa, ja sen eri osa-alueet vaikuttavat toisiinsa. Aki Hintsan kehittämän hyvinvointimallin mukaan nämä osa-alueet ovat yleinen terveys, uni, ravinto, fyysinen aktiivisuus, biomekaniikka ja henkinen energia. Kaiken näiden keskellä on ydin, joka pohjautuu syvälliseen itsetuntemukseen.

Itsetuntemus auttaa tekemään päätöksiä ja arvovalintoja suhteessa opiskeluun, työhön, perheeseen, harrastuksiin ja vapaa-aikaan – elämän eri osa-alueisiin, jotka sitten vaikuttavat hyvinvoinnin eri osa-alueisiin. Näiden välinen epätasapaino luonnollisesti horjuttaa kokonaisvaltaista hyvinvointia ja jaksamista.

Syvennyn tässä tekstissä fyysiseen aktiivisuuteen liikunta-alan ammattilaisen näkökulmasta. Ja heti alkuun olennainen huomio: fyysinen aktiivisuus ei ole yhtä kuin harrastuspohjainen liikunta ja urheilu. Huomattavasti merkittävämpää hyvinvoinnin kannalta on fyysinen aktiivisuus ja liikkeellä pysyminen eli perusliikunta (tai arkiliikunta tai hyötyliikunta).

Fyysinen aktiivisuus on palvelus koko kansakunnalle

Fyysisen aktiivisuuden hyödyistä on suuri määrä tieteellistä todistusaineistoa. Tiedämme 10 000 päivittäisen askeleen tavoitteen (9 000 riittävä – ihanne 13 000 askelta), suomalaisen luonnon merkityksen hyvinvoinnin lähteenä, istumatyön terveydelliset haitat sekä liikkumisen merkityksen painonhallinnan ja toimintakyvyn näkökulmasta. Fyysisellä aktiivisuudella on iso kansanterveydellinen merkitys, ja liikkumisella voidaan madaltaa usean kansantaudin riskiä. UKK-instituutin koordinoiman tutkimuksen mukaan liikkumattomuus maksaa Suomelle vähintään kolme miljardia euroa vuodessa (Vasankari & Kolu 2018, 57). Kolmessa vuodessa kokonaiskustannus vastaa siis ilmavoimien uusien hävittäjien hankintakustannuksia!

Tästä ”miljardien eurojen liikuntapommista” kirjoitti myös Henrik Dettmann Ylelle tekemässään kolumnissa. Henkilökohtaisessa tuohtumuksessaan Dettmann toi esille sen, että vaalikoneet vaikenivat täysin liikunta-, urheilu- ja koulutuspolitiikasta. Hänen argumenttinsa siitä, mikä on ”liikuntapolitiikan merkitys ilmastonmuutoksen ja vääristyneen huoltosuhteen kaltaisten hirviöiden rinnalla” on oiva: ”Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja ennen kaikkea siksi, että elämä koostuu pienistä, arjen hyvinvointiin perustuvista asioista.” Näinhän se on. Mitään isompaa yhteiskunnallista tai globaalia haastetta ei pysty pelkistämään ja yksinkertaistamaan, vaan syy-seuraus-suhteet ovat ja monimutkaisia.

Kolikon toinen puoli on se, että ilman tekemistä ei synny tuloksia, ja tekemistä taas ei synny ilman päätöksiä. Aikuiset, tässä kontekstissa siis opiskelijat ja työikäiset, ovat kykeneviä tekemään omaan hyvinvointiinsa vaikuttavia valintoja sekä tarpeen mukaan pieniä muutoksia. Iso huoli, joka heijastuu tulevaisuuteen, on lasten ja nuorten liikkumattomuus.

Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytymistä selvittäneen LIITU-tutkimuksen tulosten mukaan liikunta-aktiivisuuden määrä tippuu lapsuudesta nuoruuteen ja 15-vuotiaiden osalta se näkyy siten, että tytöistä 85 % ja pojista 77 % ei enää liiku viikoittaisen liikuntasuosituksen edellyttämällä tavalla. (Kokko, Martin, Villberg, Ng & Mehtälä 2019, 19.) Tutkimus osoittaa myös, kuinka liikuntasuositukset täyttävillä ja omaehtoista liikuntaa harrastavilla tai harrastustoiminnassa mukana olevilla lapsilla ja nuorilla on terveyden, unen ja ravinnon osalta parempi kokemus omasta hyvinvoinnistaan.

Pohjoismaiden liikkuvin kansa?

Voidaan siis todeta, että kyseessä on aivan järjettömän iso ongelma. Ottaen huomioon toisen ”tikittävän aikapommin” eli Suomen nopeasti ikääntyvän väestön on poliittiselle ohjaukselle ja päätöksenteolle todellakin tilaus.

Yksi konkreettinen ehdotus on suomalaisten urheilujärjestöjen kannanotto, jossa esitetään uuden suomalaisen liikuntamallin kehittämistä. Tässä mallissa seuroihin luodaan 5 000 uutta työpaikkaa liikunnallisen elämäntavan edistämiseen ja varmistetaan liikuntapaikkojen helppo ja kustannuksiltaan edullinen käytettävyys. Samalla edistetään liikuntakulttuuria kokonaisuutena matalan kynnyksen harrastamisesta huippu-urheiluun. Esityksen pohjalta voisikin johtaa uuden vision, jossa Suomi olisi vuonna 2030 pohjoismaiden liikkuvin kansa. Se, jos mikä, synnyttäisi hyvinvointia pitkällä aikajänteellä.

Hyvinvointiin panostaminen kaipaa siis poliittista päätöksentekoa. Haasteisiin tulee vastata ennakoivan ja ennaltaehkäisevän työn kautta. Yksi konkreettinen vastaus on fyysisen aktiivisuuden lisääminen, jonka hyödyistä on olemassa kiistaton tieteellinen näyttö. Yksi poliittinen, joskin iso, päätös voi olla esimerkiksi Olympiakomitean kannanoton mukaisen toiminnan mahdollistaminen. Itse asiassa Valtioneuvoston liikuntapoliittinen selonteko tukee tätä ajattelua seuraavin sanankääntein:

”Oleellisinta lasten ja nuorten liikkumisen lisäämiseksi koululiikunnan määrän kasvattamisen ohella on, että seuroja tuettaisiin enemmän, jotta lapset pystyisivät harrastamaan ja kilpailemaan niissä taustastaan riippumatta ja seuroilla olisi paremmat toimintamahdollisuudet. Ennen kaikkea ohjaamista, valmentamista ja itse toimintaa on tuettava, ei seiniä tai hallintoa. Tämä tuo seuratoiminnan tärkeimmän osan eli liikunnan ja urheilun ohjauksen tasavertaisimmin kaikkien lasten ja nuorten saavutettavaksi.”

Toki tälle kaikelle on olemassa hintalappu, mutta siitä huolimatta jäämme odottamaan fyysisesti aktiivisempaa huomista. Liikkumisesta ja harrastamisesta ei pidä tulla eksklusiivista, jos haluamme edelleen olla hyvinvointivaltio.

Lähteet

Dettmann, H. 2018. Miksi vaalikoneet sivuuttavat täysin miljardien eurojen liikuntapommin? Esitä ehdokkaallesi nämä kysymykset ja vaikuta lastesi tulevaisuuteen. https://yle.fi/urheilu/3-10716370 (Luettu 3.4.2019)

Kokko, S., Martin, L., Villberg, J., Ng, K. & Mehtälä, A. Itsearvioitu liikunta-aktiivisuus, ruutuaika ja sosiaalinen media sekä liikkumisen seurantalaiteet ja –sovellukset. Teoksessa: Sami Kokko & Leena Martin (toim.). Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa – LIITU-tutkimuksen tuloksia 2018. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2019:1.

Saari, O. & Hintsa, A. 2015. Voittamisen anatomia. WSOY.

Suomen Olympiakomitea. Järjestöiltä ehdotus liikkumattomuuden haasteeseen – seuratoiminnalle ratkaiseva rooli. https://www.olympiakomitea.fi/2019/03/19/jarjestoilta-ehdotus-liikkumattomuuden-haasteeseen-seuratoiminnalle-ratkaiseva-rooli/ (luettu 4.4.2019)

Tommi Vasankari & Päivi Kolu (toim.) Liikkumattomuuden lasku kasvaa – vähäisen fyysisen aktiivisuuden ja heikon fyysisen kunnon yhteiskunnalliset kustannukset. Maaliskuu 2018. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 31/2018.

Valtioneuvoston selonteko liikuntapolitiikasta. 2018. https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/JulkaisuMetatieto/Documents/VNS_6+2018.pdf (luettu 4.4.2019)