M: Tässä podcastissa keskustelemme ammattikorkeakouluopiskelijoiden oppituntien ulkopuolisesta, itsenäisestä opiskelusta. Minun nimeni on Marketta Keisu. Opetan ruotsia Haaga-Heliassa, ja minulla on myös ammatillisen erityisopettajan pätevyys.

P: Minun nimeni on Pia Mattila ja opetan ammattikorkeakoulussamme espanjaa ja suomea toisena kielenä. Lisäksi toimin opinto-ohjaajana tradenomitutkinnossa. Tervetuloa kuuntelemaan ajatuksiamme opiskelijoiden oppituntien ulkopuolisesta opiskelusta.

M: Tämä oppituntien ulkopuolinen opiskelu voi jäädä usein vähän näkymättömäksi, vaikka itsenäinen opiskelu muodostaa suurimman osan opiskelijan työstä.

P: Niin, tämä on tärkeä asia. Esimerkiksi 5 opintopisteen opintojakso tarkoittaa 135 tuntia opiskelijan työtä, ja siitä on aika pieni osa kontakti- tai etäopetusta. Eli kysymys kuuluu, mitä ja miten opiskelija opiskelee sen muun ajan, jolloin oppimisen suurimmaksi osaksi pitäisi tapahtua. Esimerkiksi opiskelija voi käyttää tuntikausia niin sanotusti ”opiskeluun”, mutta oikeasti opiskelija voi vain selata materiaalia ilman paneutumista.

M: Niin, opiskelija voi ajatella, että jos käyttää paljon aikaa, silloin myös opiskelee ja ehkä oppiikin paljon. Mutta oppiminenhan ei ole pelkkää ajan käyttöä, vaan sitä, mitä sillä ajalla tekee. Pahimmassa tapauksessa opiskelija voi ajatella opiskelevansa, vaikka oikeasti hän voi käyttää aikaansa tehottomiin asioihin.

P: Mietin myös sitä, onko meidän opiskelijoidemme itsenäinen opiskelu aidosti ohjattua vai oletammeko liikaa, että opiskelija pärjää yksin?

Tässä podcastissa pysähdymme näihin kysymyksiin. Puhumme siitä, miten itsenäistä opiskelua voi tehdä näkyvämmäksi ja paremmin tuetuksi.

M: Niin, meidän opettajien on hyvä pohtia, mitä kotiläksyä ja itsenäistä tekemistä me annamme opiskelijoille tehtäväksi, ja miten opiskelijat näitä tehtäviä opiskelevat. Osa opiskelijoistammehan on hyvin itseohjautuvia, mutta aika moni tarvitsee selkeää ohjausta. Ei riitä, että annetaan kotitehtävä, vaan pitää myös kertoa, miten kotitehtäviä tehdään.

P: Ja ilmaista tämä selkein ohjein. Epäselvä ohjeistus vie helposti kaiken energian. Opiskelija voi käyttää energiansa siihen, että hän yrittää ymmärtää tehtävänannon. Hän voi esimerkiksi pohtia, pitääkö vastata yksittäisillä sanoilla, esimerkiksi rankalaisin viivoin, vai kokonaisella virkkeellä. Epäselvissä tilanteissa koko tehtävä voi jäädä tekemättä. Oppitunnilla selvennystä on helppo saada, mutta oppitunnin ulkopuolella opettaja ei ole läsnä sillä hetkellä, kun apua tarvitsee.

M: Ja mahdollinen puutteellinen tai epäselvä ohjeistus näkyy usein suoraan opiskelijoiden palauttamissa tehtävissä. Siksi opiskelijoille kannattaa kertoa etukäteen myös esimerkiksi se, millä tavoin tekoälyä toivotaan käytettävän, että käytetäänkö tekoälyä esimerkiksi ideointiin tai kielen tarkistamiseen vai ei lainkaan.

P: Tekoälyn käyttöä olisi hyvä harjoitella jokaisella opintojaksolla, mutta ohjatusti. On todella hyödyllistä, jos opintojaksolla on kotitehtäviä, joissa harjoitellaan sen käyttöä nimenomaan oppimisen tukena, esimerkiksi ideoinnissa tai oman tekstin kehittämisessä. Mutta samalla on tärkeää, että mukana on myös itsenäistä tekemistä ilman apuvälineitä, koska juuri sellainen tekeminen tukee esimerkiksi kielen perusteiden oppimista ja kartuttaa sanavarastoa. Ja nämä molemmat vaativat aikaa.

Itsenäinen opiskelu kannattaa pilkkoa konkreettisiksi askeliksi, eli mitä tehdään ensin, mitä seuraavaksi ja kuinka tarkasti. Suunnitelmallisuus ja aikataulutus ovat tosi tärkeitä asioita.

M: Ja on tärkeää, että me opettajat käytämme näihin asioihin vähän aikaa oppitunneistamme, ettei opiskelijalle tule tunne, että hän jää yksin, kun luokan ovi oppitunnin päätteeksi sulkeutuu.

Olen huomannut, että opintojakson alussa kannattaa panostaa itsenäisen työskentelyn ohjeistukseen erityisen paljon, ja sitten myöhemmin riittää kevyempi muistuttelu. Yhden opintojakson tehtäväthän ovat kuitenkin samantyyppisiä keskenään.

P: Ja jos tapaamisia on vähän, opiskelijoita kannattaa auttaa myös viikkosuunnitelman tekemisessä, eli katsoa yhdessä ja ehdottaa opiskelijoille, mitä opiskellaan, missä järjestyksessä ja millä tarkkuudella. Lisäksi on tärkeää sanoa riittävän tarkasti, mitä hyvä itsenäinen työskentely tarkoittaa käytännössä. Missä tapauksessa riittää nopeampi lukaisu, ja milloin pitäisi osata myös soveltaa.

M: Ja on hyvä pitää mielessä, että opiskelijat ovat erilaisia. Tarvitaan eri tasoja. Eli jos mahdollista, niin ei sanota pelkästään “tee tehtävä 3”, vaan mieluummin, mitä eri tasolla olevat opiskelijat voivat tästä tehtävästä saada irti. Tehtävien kanssa voi antaa vinkkejä, miten yksi opiskelija voi keskittyä perusasioihin, ja miten toinen voi halutessaan opiskella syvällisemmin.

P: Ja oppitunneilla kannattaa varata vähän aikaa keskusteluun opiskelijoiden kanssa, miten he ovat opiskelleet itsenäisesti. Eli mitä he ovat tehneet, ja miten opiskelu on mennyt. Joku voi vaikka todeta, että on lukenut lauseita ääneen ja sillä tavalla on sanoja ja fraaseja jäänyt paremmin mieleen kuin vaikka pelkkää sanastoa opiskellessaan.

M: Kun tällaista joku sanoo, muut opiskelijat voivat ottaa mallia ja tehdä samoin. On aina hyvä, kun opiskelija oppii muuttamaan omaa toimintaansa, jos hän huomaa, ettei oppimista tapahdu. Ja jos joku ei ole opiskellut itsenäisesti lainkaan, voi tällainenkin opiskelija aktivoitua tekemään itsenäisiä oppimistehtäviä kuullessaan oppitunnilla, että muut ovat tehneet niitä.

P: Ja kyllähän sen huomaa luokassa, kun joku opiskelee itsenäisesti ja osaa siten enemmän.

Yksi hyvä esimerkki itsenäiseen opiskeluun on opetusvideot. Niissä voidaan käydä tekstiä tai tehtävää läpi paljon syvällisemmin kuin tunnilla ehtisi. Ja videolla opiskelija saa itse säädellä oppimistaan: tauottaa, kelata, katsoa uudestaan, valita nopeuden ja opiskelutarkkuuden.

M: Niin, ja videolla voi myös kertoa, mikä on kaikille tärkeä perustaso ja mikä taas on vähän vaativampaa sisältöä. Opiskelija voi itse päättää, kuinka tarkasti opiskelee.

P: Ja samalla kannattaa muistuttaa opiskelijoita siitä, että videon kuuntelun ei tarvitse olla vain passiivista katsomista tai kuuntelemista. Olisi esimerkiksi todella hyvä, että he kuunnellessaan tekisivät samalla muistiinpanoja ihan kynällä.

M: Kyllä. Kun kirjoittaa asioita käsin, ne jäävät usein paremmin mieleen. Tästä on tutkimustakin. Kynällä kirjoittaminen aktivoi aivoja eri tavalla kuin pelkkä kuuntelu tai näppäimistöllä kirjoittaminen.

P: Ja muistiinpanojen tekeminen auttaa jäsentämään sitä, mikä on olennaista. Ja oikeastaan muistiinpanojen tekeminen toimii myös testinä sillä tavalla, että kun yrittää kirjoittaa asian omin sanoin ja ehkä vähän tiivistäen, opiskelija huomaa heti, onko hän oikeasti ymmärtänyt asian.

M: Ja joskus se, että oppiminen tuntuu vähän työläältä, on itse asiassa hyvä merkki, koska silloin aivot tekevät töitä. Tämäkin on hyvä sanoa ääneen opiskelijoille.

P: Opiskelijat tykkäävät myös pelimäisistä itsenäisistä tehtävistä, kuten Moodlen H5P-tehtävistä tai Quizlet. Tällaiset tehtävät ovat nopeampia ja kevyempiä kotitehtäviä. Esimerkiksi sanaston harjoitteluun ne toimivat tosi hyvin. Ja niihin on helppo tarttua vaikka kotimatkalla lähijunassa.

M: Tällaisista nopeista tehtävistä saa helposti onnistumisen tunnetta, ja sellainenhan on motivoivaa.

Jos meidän nyt pitäisi tiivistää muutama vinkki opiskelijalähtöisyyden lisäämiseen itsenäisessä opiskelussa, mitä sanoisit?

P: Ensinnäkin, kerro opiskelijoille heti opintojakson alussa, miksi itsenäinen työskentely on tärkeää. Toiseksi, huomioi erilaiset tasot ja oppimistavat materiaalissa. Ja kolmanneksi, panosta ohjeistukseen. Selkeys voi ratkaista sen, aloittaako opiskelija itsenäisen työskentelyn vaiko ei.

M: Juuri näin. Ja sitten, kun olemme ohjanneet ja tukeneet, sitten vain toivomme, että opiskelija tarttuu tehtäviin ja tekee niitä. Oppiminenhan tapahtuu vasta silloin, kun opiskelija on aktiivinen.

P: Kiitos mukavasta keskustelusta, Marketta!

M: Kiitos myös sinulle, Pia, ja kiitos kuulijoille!